Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

29.6.2009

Uusi ruokavalio; vihannekset, hedelmät, pähkinät ja siemenet


Raakaravintokuuri alkoi ennen aikojaan jo eilen, koska aika tuntui oikealta. Tänään kokeilimme taas kirjasta " 12 steps to raw food" tämmöisiä herkullisia Garden Burgereita:

Puutarhapihvit
- 0,5 kg suosikkipähkinöitäsi
- 0,5 kg porkkanoita
-1 isohko sipuli
- 1 rkl makeutusta (hunaja, erittäin kypsä banaani tai rusinoita)
- 1 rkl kylmäpuristettua öljyä
- suolaa maun mukaan
- Laitoimme vielä sekaan parsakaalin jämän sekä kotimaalta ruohosipulia ja persiljaa (valinnainen)

Blendaa pähkinät ensin (hyvässä) tehosekoittimessa. Lisää ne sitten eri kippoon. Blendaa sitten muut aineet keskenään ja sekoita pähkinöiden kanssa. Jos seos ei ole tarpeeksi kiinteää, lisää esim. kuivattuja sipuleita tai pellavansiemeniä sekaan. Pyörittele pihveiksi tai pyöryköiksi. Tarjoa!

Maukkaita olivat sellaisenaan, mutta miksei pihvejä voisi laittaa vaikka hetkeksi kuivahtamaan tai "paistumaan" aurinkoon, jos mahdollisuus siihen on.

Raakaravinto ja yleensä ravinto, jolla ihminen eläisi hyvin koostuu seuraavasta tehonelikosta: hedelmät (+marjat), vihannekset, pähkinät ja siemenet eri tavoilla yhdistettynä ja niistä saa lukuisia variaatioita maidoista pizzoihin:) Pähkinät ovat siementen lisäksi tämänlaisissa raakamureke, -pizza tai -pyörykeruoissa usein olennaisena osana vihannesten kanssa. Pähkinät ovat lievästi happoa tuottavia, joten vihannesten kanssa yhdistettynä ruoasta saadaan helposti suositeltava happo-emäs tasapaino. Suositushan on, että happaman ja emäksen suhde on noin. 20/80 riippuen vähän lähteestä. Maapähkinät ovat poikkeus, koska niiden happoluku on aika korkea, -15. Sen vuoksi ei jokin aika sitten tehty maapähkinävoi ei enää oikein ole maistunut, koska parempia vaihtoehtoja on löytynyt rutkasti tilalle.

Oppaan mukaan jonkinnäköisiä detox-oireita pitäisi raakakuurilla tulla, ja on poikkeus jos niitä ei tule. Saa nähdä tuleeko tästä oireita, joita paaston aikana ei ilmennyt. Nyt tuntuu ainakin loistavalta ja etenkin lievä henkinen paine, joka oli jokin aika sitten miettiessäni meneekö nämä ravintoasiat nyt uskonnon puolelle, on poissa. Nyt vaan tekisi mieli jatkuvasti kokeilla lisää uusia JA NOPEITA ruokia. Huomasimme, että ruoanvalmistus pizzaa lukuunottamalta on äärimmäisen vaivatonta. Myös tiskin ja roskien määrä vähentyy huomattavasti.

Suosittelen salaatinkastikkeeksi ja muutenkin kylmäpuristettua pellavasiemenöljyä. Laitan salaatteihin sellaisenaan, lisään päälle suolaa ja mahdollisesti muita mausteita. Toimii!

28.6.2009

Edullisempi raakasuklaa

Kaakaovoi on loppu ja suklaata on pakko saada. Kriisin paikka ainakin minulle! Onneksi suklaan voi tehdä iisimminkin käyttämällä pelkkää edullisempaa kookosrasvaa ja ilman papuja ja oikeasti; tämän suklaan tekemiseen meni ehkä 3 minuuttia ja oliko herkkua!!!

Ohje:
- 2 dl sulaa luomu kookosrasvaa (jos kiinteää, sulata vesihauteessa)
- 1 rkl luomuhunajaa
- 1 dl cacao nibsejä (raa'at pavutkin blendattuna ok)
- 0,75 dl raakakaakaojauhetta (tämäkään ei välttämätön)
- 1 dl gojimarjoja (valinnainen)
- 1 dl pähkinöitä ja rusinoita (valinnainen)

Sekoita ainekset lautasella ja laita laakea lautanen + kansi tai jääpalamuotteihin pakkaseen n. 30 minuutiksi. Enjoy!

Kuva ei ole omani, koska suklaa meni jo parempiin suihin:) Vaikka aikamoinen suklaahiiri olenkin, en silti suosittele päivittäistä suklaan syömistä sen kofeiinin ja riippuvuusvaaran takia. Luettuani tämän jutun, en ehkä korvaa suklaalla enää kokonaisia aterioita. Toki suklaa saattaa olla parempi riippuvuus kuin kahvi ja siinä on niin paljon kuitenkin hyviä puolia, kuten runsaasti antioksidantteja, sinkkiä, rautaa ja magnesiumia! Jumalten ruoaksikin on kaakaota sanottu, eikä suotta. Tällä raakakaakaolla - tai suklaalla ei sitten ole mitään tekemistä kaupan kuumennettujen suklaiden kanssa, joista ravintoarvon sijaan saa kasan läskiä lanteille ja lopulta pahan mielen.

27.6.2009

Lukemista aurinkoon ja sadepäiville

Olen lukenut lukuisia kirjoja tämän vuoden aikana. Melkein voisin sanoa, että viime aikoina omaksumani tietomäärä on paljon merkityksellisempää elämäni kannalta kuin se, mitä olen koko kouluaikana väkisin opiskellut. Normaalisti olen lukenut ehkä 2 kirjaa vuodessa. Jo ennen kun innostuin kympillä ravintoasioista olin lukenut alkuvuodesta viitisen kirjaa. Nämä kirjat olivat eri kulttuureista olevien naisten raadollisisia elämäntarinoita, kuten Khaled Hosseinin "Tuhat loistavaa aurinkoa", jota kyllä lämpimästi suosittelen. Kehittäviä nämäkin kirjat, tai ainakin hyvää ajanvietettä, mutta eivät vedä vertoja tuleville!

Blogin aloittamisen jälkeen ja Olli Postin Nutrix -maailman auettua olen ravannut eri kirjastoissa metsästämässä kirjoja harva se viikko. Kun mielenkiintoisen aiheen löytää, ei tietomäärälle- ja halulle ole rajoja! Keväällä kahlasin läpi 4* 800-sivusen kirjasarjan teokset aiheeltaan luontaislääkintä, itämainen filosofia, luonnonmukainen ravinto jne. On hyväkin lukee kirjallisuutta laidasta laitaan (aiheessa kuitenkin jollain tasolla pysyen), jotta ei jää liian kapeakatseinen näkemys asioihin. Kun tietoa oppii etsimään kriittisesti ja kyseenalaistaen, alkaa monenlainen turha materiaali karsiutua pois. Kirjastossakin ravintohyllyn kohdalla on lukuisia dieettikirjoja ja en ihmettele, että ihmiset ovat sekaisin niiden keskellä.

Myös raakaravintoaiheisia e-kirjoja olen hankkinut ja lueskellut ja toki youtubesta löytyy kymmeniä luentoja aiheesta. Tykkään kyllä mieluiten lukea aitoa kirjaa, kun koneella tulee muutenkin jumitettua. Hyvää kirjaa lukiessa tulee "flow" tila, jolloin aika vaan menee ja unohtaa täysin ympäristön. Se tila on ihmiselle hyväksi sen sijaan, että katselisi passiivisena tv:tä, vaikka senhän jo tiedättekin. Siskokin ihmettelee, kun en ole hetkeäkään tylsistynyt tai mieti mitäköhän sitä seuraavaksi tekisin, kun olen koko ajan nenä kiinni kirjassa tai keskittyneenä koneella. Toki myös kokkailen, jos olette huomanneet ja otan kohtuudella aurinkoa, mutta miksi parhaana kesäaikana on sisällä vaan niin mukava olla? Suomessa on joko liian kuuma tai kylmä, ikinä ei sopiva, vaikka ei pitäisi valittaa!

Michael Pollanin "Oikean ruoan puolesta" olen hehkuttanut jo muutamaan otteeseen ja siitä en kerro enempää tässä, koska olen kertonut siitä jo niin paljon täällä.

Martin E.P. Seligmanin kirjaa "Aito onnellisuus" suositeltiin minulle vastikään blogissa ja hankinkin sen samantien ja olen menossa juuri loppusuoralla. Suosittelen kaikille itsensä kehittämisestä kiinnostuneille, ei ole mikään perus psykologian kirja, joka keskittyy heikkouksien parantamiseen vaan käsittelee enemmänkin ihmisen vahvuuksia positiivisen psykologian hengessä. Kirjassa on eri osa-alueita mittaavia testejä ja niiden avulla saa hyödyllistä tietoa ja voi kehittyä kirjaa lukiessaan.

"...ihminen voi lisätä onnellisuuttaan - vieläpä pysyvästi. Eli kukin voi elää ainakin oman onnellisuusmarginaalinsa ylätasanteella. ...teos ei pahemmin pursua siirappia; siihen voivat kyllä tarttua nekin, jotka saavat näppylöitä myönteisen ajattelun oppaista. Kirjan väitteet ja esimerkit nojaavat tutkimuksiin..." -Kirsi Heikkinen / Tiede 3/2009

Käytännön vinkkejä ja askeleet Elävään ravintoon kattavine ruokaohjeineen tarjoaa Merja Niemen "Aurinkoista Ruokaa" -kirja. Kirjassa on oikeasti lähes kaikki tieto käytännöllisesti esiteltynä, mitä tarvitsee tietää terveellisemmästä ravinnosta. Mm. Happo-emäs -tasapainot, ruoka-aineiden yhdistely, idätysohjeet (heh, olin aikaisemmin kirjoittanut blogiin idutuksesta!) ja kattavat perustelut tekevät siitä kelpo oppaan asiasta kiinnostuneelle.


Satumaista voimaa arkeen, josta postasinkin aiemmin, oli kanssa mielenkiintoinen kirja, jossa oli myös loistavia elävän ravinnon reseptejä.




Petosta lautasella en ole vielä saanut hankittua, murr! Suosittelen sitä silti, samoin kuin Rita Stiensin "Totuus kosmetiikasta". Totuus Ruoasta -kirja oli sensijaan pettymys, enkä sitä henk.koht suosittele.

Ravitsemusaiheisista muista kirjoista voisin mainita Kivikautisen ruokavalio -kirjan sekä veriryhmädieettikirjat, mutta ne vaikuttivat liian rajoittuneilta, vaikka hyviä pointteja sisälsivätkin. Olen myös lainannut kirjoja astangajoogasta ja ayurvedasta, josta tulen kertomaan jatkossa enemmänkin. Lukaisin välissä myös Paulo Coelhon "Veronika tahtoo kuolla", joka oli erinomainen Coelhon teos jälleen kerran. Myös Sarasvatin hiekkaa on lähes puolessavälissä:) Oisko joitain muita suosituksia?

26.6.2009

Maailman paras ja terveellisin pizza?

Jos terveellisemmän pizzan ohjetta olisit kysynyt minulta vielä vuosi sitten, olisin vastannut suurinpiirtein näin:

"Korvaa vehnäjauhot täysjyväversiolla, vaikka kaikki vehnäjauhot voi korvata graham- ja ruisjauhoilla. Jopa rahkaa voi käyttää pizzapohjaan, siitähän tulee niitä proteiineja! Täytteiksi sitten niitä peruskasviksia, tonnikalaa/soijarouhetta, sekä light-juustoa."


Entäpä nyt? Kun aika ja tärkeä tieto on ohjautunut luokseni. Tämä rawpizza varmasti tämänhetkisistä raakaravinnon (tai elävän ravinnon) resepteistä paras "kunnon ruoka", kun smoothieita ei lasketa. Parasta on se, että tämä on vasta kolmas varsinainen ruoka salaattien ja raakakeittojen lisäksi. Ne ovat olleet jo menestyksiä, mutta jos tämä maistuu jo näin hyvältä, mitä on vielä edessä?

Reseptin otimme Victoria Boutenkon kirjasta 12 steps to raw food:

pohja:

-jauhetaan 5dl pellavansiemeniä kuivana

blendataan erillisesti:
-2,5 dl vettä
-1 iso sipuli
-1 juuriselleri (ohjeessa oli varsiselleri, mutta ostettiin juuri - ja hyvin toimi)
-2 tomaattia
-4 valkosipulinkynttä
-1 tl suolaa

Sekoita jauhetut pellavansiemenet ei-koneellisesti muiden ainesten kanssa. Levitä "taikina" lastalla esim. leivinpaperille pellin päälle, kauli kaulimella neliöksi ja vie aurinkooon (tai jonnekkin lämpimään ja kuivaan paikkaan) kuivumaan. Anna kuivua jonkin aikaa (ei kuitenkaan rutikuivaksi). Kuivumisajasta ei ole tarkempaa tietoa, meillä oli vajaan tunnin auringossa.

päällys:

Sekoita mahdollisimman vähässä vedessä blenderillä:
-yhteensä n. 0,5 kg pähkinöitä (esim sekaisin cashew, para, hassel, saksanpähkinä ja manteli)
-1,25 dl aurinkokuivattuja tomaatteja
-1,25 dl rusinoita
-yhden sitruunan mehu
-2 rkl oliiviöljyä
-1 tl oreganoa tai basilikaa

Levitä seos pohjan päälle, ripottele päälle haluamiasi raakoja, tuoreita kasviksia esim. pilkottua parsaa, tomaattia, oliiveja, paprikaa, kurkkua. Reseptissä oli myös , että päälle voi ripotella 1 tl kuivattua sipulia, 1tl kuivattua valkosipulia ja 1 rkl misoa.

Olimme hieman skeptisiä, mutta innokkaita kokeilemaan miten näistä aineista saa pizzalta maistuvan ruoan. Mutta vihdoin ensimmäistä palaa maistaessa alkoi ilo ja hymyily! Ihan käsittämättömän hyvää ja jännällä tavalla kyllä pizzan makuista. Kokeilkaa ja uskokaa! Myös hintaa varmasti moni miettii, mutta tuleehan normipizzakin kotitekemänä hintavaksi. Oleellista on se, että tätä pizzaa ei tarvitse vetää niin isoja paloja, koska se on täyttä ravintoa! Toivota jokainen pizzan kalori tervetulleeksi ja ota vaikka tavaksi tehdä "hieman" terveellisempi perjantaipizza! (kuvan salaatissa on perusaineiden lisäksi mungpavun ituja)


ps. Jos ette vielä ole maistaneet granaattiomenaa, maistakaa ihmeessä! Ihan sairaan hyvää ja erikoista. Granaattiomena sisältää antysyaaneja, C-vitamiinia, kaliumia ja gallushappoa. Se on superfood! Tein vaihteeksi smoothien, johon granaattiomenan puolikkaan lisäksi laitoin banaanin, 2 päärynää, puolikkaan avokadon, mustaherukoita, salaattia, persiljaa, voikukanlehtiä ja macaa. Nam!

25.6.2009

Uudet juomasuositukset

Veteraaniurheilijan blogissa kerrotaan Valtion ravitsemusneuvottelukunnan julkaisemista uusista juomasuosituksista. Suositukset on laadittu kolmelle eri ikäryhmälle:

1) lapsille ja nuorille. Juo päivittäin vettä, maitoa ja hapanmaitotuotteita (mieluiten vähärasvaisia). Päivittäin voi myös juoda täyshedelmämehuja (mutta mehut eivät korvaa kokonaisia hedelmiä). Vain satunnaisesti pitäisi juoda sokeroituja virvoitusjuomia, mehujuomia ja kofeiinia sisältäviä energiajuomia. Kahvia tai kolajuomia ei ollenkaan suositella alle 15-vuotiaille.

2) aikuisille. Juodaan päivittäin vettä, maitoa ja hapanmaitotuotteita (mieluiten vähärasvaisia). Päivittäin voi myös juoda täyshedelmämehuja, kahvia ja teetä. Vain satunnaisesti pitäisi juoda sokeroituja mehuja ja virvoitusjuomia tai rasvaisia maitojuomia. Alkoholijuomia enintään 1 annos (naiset) tai 2 annosta (miehet) päivässä.

3) ikääntyneille. Juodaan päivittäin vettä, maitoa ja hapanmaitotuotteita (mieluiten vähärasvaisia). Päivittäin voi myös juoda laajemman kirjon erilaisia marja- ja hedelmäjuomia sekä virvoitusjuomia. Tärkeää on juoda riittävästi! Kahvia, teetä ja kaakaota sekä jogurttijuomia voi suositella. Vain satunnaisesti pitäisi juoda alkoholijuomia (korkeintaan 1 annos päivässä), sillä ikääntyminen altistaa alkoholihaitoille.

Limsanjuontia suositellaan vähennettäväksi kertaan viikossa ja pitämään ns. limsapäivä.

Ovathan nämä suositukset ilmeisesti oikeaan suuntaan menossa, mutta asiat voisi silti ilmaista selkeämmällä tavalla, rautalangasta vääntäen. Nyt annetaan ymmärtää, että maito ja täyshedelmämehut ovat veden kanssa yhtä hyviä tai ainakin suositeltavia, kun pelkän veden käyttämisellä janojuomaksi ehkäistäisiin turhat tyhjät kalorit, joita erittäin helposti muista juomista saadaan. Onko se maito hyvä jano- tai ruokajuoma? Aina korostetaan maidon rasvattomuutta, mutta sanallakaan ei mainita sen epäedullisen proteiinikoostumuksen vaikutuksista. Myös täysmehuista saadaan erittäin helposti tyhjiä kaloreita ja vain murto-osa tuoreen hedelmän ravintoarvosta. Hieman ihmetyttää myös virvoitusjuomien suositeltavuutta vanhuksille, samoin kuin kahvi, tee, kaakao ja jogurttijuomat. Myös alkoholi"suositus" voi saada monet ymmärtämään, että on hyväksi juoda yksi annos päivässä, oli se sitten light -siideriä tai todistetutusti terveellisempää punaviiniä. Mielestäni olennaista juomisessa on tiivistettynä tuoreus, puhtaus, lisäaineettomuus ja erityisesti sokerittomuus, siis se, että juo sitä lähinnä vain sitä vettä!

24.6.2009

Kasvimaan kimppuun!

Onpa aika mennyt nopeasti siitä, kun myllersin maata. Onneksi Suomen säät ovat olleet suotuisat kotiviljelijälle ja niinkuin siemenpussissa luvattiin, juhannuksen tienoilla pääsin vihdoin nauttimaan oman luomukasvimaan antimista, erityisesti retiiseistä, koska muuta ei taida tulla! Kesäkurpitsojen kasvatus näyttäisi hieman epäonnistuvan ensiyrittämällä, mutta retiisejä on sitten niidenkin edestä ja pääasia, että jotain on.




Salaattiin sitten ensimmäiset rakkaat retiisini päätyivät ja maku oli tietenkin aivan mahtava. Jos salaatti välillä tympii, voi kasviksia käyttää mielikuvituksellisesti, niinkuin olen blogeista ja elävän ravinnon kirjoista bongannut. Nämä kääryleet olivat myös ihan hittiraakaruokaa ja tulen varmasti tekemään näitä viikoittain.

Salaatinlehtien täytteeksi laitoin tomaatinpalasia sekä reilusti seuraavanlaista tahnaa:

- Hampunsiemeniä 2 dl
- Vettä 1,5 dl
- Loraus pellavansiemenöljyä (tai jotain muuta kylmäpuristettua)
- Valkosipulinkynsi*2
- Avokado
- Tuoretta pinaattia kourallinen
- Suolaa, pippuria

Blendaa ensin siemenet, vesi ja öljy. Lisää sitten muut aineet.

Oli kyllä täyttävä, maittava ja jopa esteettinen annos tällä kertaa! Suosittelen ehkä aloittelijalle/epäilijöille tahnaa aluksi ilman hampunsiemeniä (jolloin ei tarvitse vettä kuin pikkasen) ja lisäsin ne tähän ravintoarvonsa (osittain myös proteiininsa) takia. Maku ei itseäni häirinnyt, mutta hamppu voi joillekkin maistua hieman erikoiselta. Avokadoa voi tietysti lisätä sitten vaikka enemmän.

Minivesikilpparimme Veikko pääsi myöskin ulkoilemaan kuumana kesäpäivänä. Onkin välillä aika vaihtaa maisemia, jotka akvaariossa tuppaavat varmaan pidemmän päälle käymään liiankin tutuiksi. Ei raasu tosin uskaltanut liikehtiä minnekkään, oli varmaan aika shokki uusi ympäristö. Veikko kyllä tykkää (?) kävellä sisälattialla silloin tällöin.

23.6.2009

Spirulina-piiras

En kyllä meinannut kehdata laittaa ensin tästä kuvaa ollenkaan :) No, tästä on suunta vain ylöspäin!

Sarjassamme erittäin eksoottiset jälkiruoat esittelen Spirulina-piiraan, jonka ohjeen otin Kimberly Snyderin blogista (jossa piiraskin näyttää varmaan enemmän siltä miltä pitäisi)

Manteleiden blendaaminen pohjataikinaksi oli vielä suht normaalin näköistä, mutta täyte näytti kyllä niin joltain muulta kun houkuttelevalta, että! Tätä saisi ainakin suvun vanhempia ehkä hieman suostutella syömään, mutta niin kuin Kimberly toteaa "tällä piiraalla teet vaikutuksen partyjen päätteeksi". Ei kai siinä auta muuta kuin opetella näitä raakaravinnon leivonnaisia (myös estetiikka kaipaa harjoitusta), jotta voi todistella niiden vetäjän vertoja valkosokeri-jauho -antiravinnolle.

Leivoksen maku oli yllättävän hyvä, mutta korvasin agaven pienellä määrällä hunajaa, ja hieman makeampi olisi saanut kyllä olla. Kyllä tämä ihan jälkkäristä menee ja mitkä ravintoarvot! Olen koittanut muuttaa mittayksiköt alkuperäisestä ohjeesta ja tämä satsi on aika iso, itse tein vain neljäsosan ohjeesta.

Spirulina piiras

pohja:
- 5 dl manteleita
- 1 dl agave siirappia

täyte:
-2 dl vettä
-0,7 dl cashew tai brazil pähkinöitä
-0,7 dl kookosöljyä
-0,9 dl agave siirappia
-2 rkl spirulina jauhetta
-1 rkl kaakaojauhetta (raaka)

Blendaa (tai murskaa) mantelit ja siirappi ja levitä vuokaan. Blendaa myös loput aineet ja lisää pohjan päälle - jäädytä yön yli tai ainakin 4-6 tuntia. Oikeastaan jäädyttämisen jälkeen siirsin loppupiiraan jääkaappiin ja siellä pehmettyään maistui vielä paremmalle kuin jäisenä.

Sitten toisenlaista raw foodia ja kisun superruokaa- ainakin hyvin tuoretta! Pikku Veera avasi eilen pelin hiiren metsästyksessä ja ylpeänä raahasi raadon sisälle kehuja odottaen. Loppupäivän sillä leikki myös Fanni ja tänään heti hänkin avasi oman pelinsä! Ei kai voi jäädä kakkoseksi. Raukka päästäishiiret olivat niin pikkusia - ja kisut ei kuitenkaan syö niitä, vain leikkii. Taitaapi olla se elintasomasu kissoillakin - hiiriä syödään vain jos on OIKEA nälkä. Saa nähdä miten näistä pedoista on enää sisäkissoiksi. Onkohan tämän kesän jälkeen enää itseästäkään?


22.6.2009

Juhannus poissa Suomesta

Viettämäni juhannus oli varmaankin elämäni rauhallisin, vaikka alunperin toisin luulin. Olin ensimmäistä kertaa suomalaisen juhlapyhän aikaan pois maasta ja innokkaana odotimme miltä se ulkomailla tuntuisi. Teimme 4 päivän bussipakettireissun perhetuttujen kanssa Pärnuuseen ja matkalla mukana olivat myös useita reissuja tehneet hieman vanhempaa ikäluokkaa edustava vakiporukka. Matkustusajat suuntaan ja toiseen olivat pitkiä, lähes 12 tuntia suunta taukoineen. Yksi syy valitessamme reissua oli juurikin ekologinen matkustustapa, mutta kyllä sitä moneen kertaan kirottiin bussissa kököttäessämme sekä etenkin laivalla! Laivamatka oli yhtä kärsimystä ja en kyllä risteilemään ole jatkossa kovin helpolla menossa. Likainen, ahdas laiva, syömisvaihtoehdot kallis buffetti tai "maukasta kotiruokaa" tarjoava kahvila. Baarissa humppaa (taikka kuole) ja karaokea. Perinteinen olutuopin kanssa notkuminen baarissa tai röökaaminen ulkoterassilla ei oikein tuntunut omalta. Päädyimme sitten istumapaikkojen puutteessa lasten leikkihuoneeseen, joka ei sekään rentouttavin ympäristö. Kerrassaan epänautinnollisin kokemus hetkeen.
Pärnu oli onneksi ihan viihtyisä, kaunis ja pyöräilijäystävällinen paikka. Pyöräteihin ja niiden merkintöihin oli todella panostettu toisin kuin kotimaassani. Lainasimme fillarit 2 päiväksi ja tandemiakin hieman kokeiltiin. Pyöräily on kyllä huippu tapa liikkua pienemmässä paikassa: Se on ekologista, halpaa, siinä saa liikuntaa, siinä näkee paikat ja maisemat parhaiten ja oppii hyvin kulkemaan. Alemmassa kuvassa on eräs väritykseltään ja koristeellisuudeltaan ihana kahvila ja ihastelenkin aina ulkomailla eniten vanhoja, värikkäitä ja persoonallisia taloja ja rakennuksia. Niiden seassa tuntuu saavansa väriterapiaa, ja olenkin päättänyt maalata tulevan omakotitaloni pinkiksi, sanoi tylsät lait mitä tahansa.


Pärnussa luomukauppoja löytyi onneksi yksi, joka tosin ei kovin paljon Suomea edullisempi. Eräästä perusmarketista (joissa siis aina myös kattavat viinavalikoimat) löysin sattumalta hyvää luomusiideriä, jota oli tarkoitus maistella juhannusaattona. Toinen positiivinen löydös on kuvassa oleva paikan päällä tuorepuristettu (sokeriton) appelsiinimehu. Appelsiininmallinen koju kaupan edessä olisi kopioitava idea jätskikojun sijaan myös suomessa. Siiderien maistelu juhannusaattona jäi onneksi pariin pulloon, koska (meitä vielä nuorempia) seuralaisiamme alkoi väsyttämään jostain syystä..Näin jäi Pärnun baarit näkemättä (tuskimpa menetys) ja unimatti kutsui jo klo 23. Juhannus ei tosiaankaan tuntunut eikä näkynyt kaupungissa mitenkään ja onhan virolaisten oma juhannus vasta seuraavana viikonloppuna. Nukuttua tuli reissulla kyllä koko rahan edestä - onko se sitten hyvä juttu, siitä en tiedä. Siidereiden lisäksi kotiin tarttui myös muutama luomuvinkku. Niiden juominen voi tällä elämäntyylillä kyllä kestää jonkin aikaa. Itseasiassa eikös viini ole raakaruokaa? Muistelisin näin lukeneeni, eli lasi silloin tällöin sopisi hyvin tuleevaankin menuuseen:)

Tässä kuvassa vielä yksi harvoista "actioneista", kun Pärnun kävelykadulla oli penkkipunnerrus-skaba ja jaeltiin ilmaisia proteiinidrinksuja, jotka eivät meille kuitenkaan kelvanneet. Riku päätti kuitenkin kokeilla penkkiä...


Sitten ruokapuoleen:

Onneksi olimme varautuneet kunnon matkaeväillä, koska tiesin, että luomua tai edes kasvisruokaa saisi hakemalla hakea. Eväät osoittautuivat kyllä hitiksi, mukaan otin kotoa:

- 2 settiä (ohjeellista) raakasuklaata
- paljon kuivattuja taateleita, viikunoita ja manteleita
- Isot sekoituspussit erilaisia pähkinöitä, rusinoita, gojimarjoja ja cacao nibsejä
- Luomuhedelmiä, avokadoja, päärynöitä, omenoita, banaaneja

Viron ruokakulttuuri on aika perus liha/peruna -painotteinen. Etnisiä ruokapaikkoja ei juuri ainakaan Pärnussa näkynyt. Näin söin lähes aina tarjolla ollutta salaattia (feta, tonnikala) ja lisäsin usein itse avokadoa siihen. Myös aamuapalalla oli onneksi tarjolla useita salaatteja, mikä oli positiivinen yllätys. Tallinnassa sitten (muiden shoppaillessa viinarannassa) ehdin tekemään Tallinnassa ekaa kertaa olevalle Rikulle pika sightseenin kaupungista. Onneksemme kohdallemme osui ihana vegepaikka, jota suosittelen lämpimästi. Sisustus oli myös makuuni ja ruoat olivat todella hyviä ja edukkaita, kuvassa olevat setit (kaalikääryleet, kasviksia, (ohraa?), banaanilassi, salaatti) 2 annosta yht. 11€. Tämä kyllä reissun kohokohta Rikunkin mielestä! (kertoo ehkä reissusta yleensä...)



Alemmassa kuvassa palasimme Tallinnan vanhasta kaupungista satamaan hieman erikoista reittiä. Kiipesimme vanhan neuvostoaikaisen "linnoituksen" päälle, jonka päältä sai hienoja kuvia.
Kotiin päästyämme toisen "nautinnollisen" laivamatkan jälkeen totesimme vaan että p**** reissu, mutta tulipa tehtyä! Reissussa sinällään ei ollut mitään vikaa, emme vaan ehkä olleet kohderyhmää parhaasta päästä:)

Totuuden etsintää

Terveisiä Virosta, erityisesti Pärnusta! Juhannusreissusta on siis kotiuduttu ja aloin purkamaan lukuisia muiden blogien postauksia. Alkuun vastaan tuli heti mielenkiintoinen postaus (erityisesti kommentteineen) Kemikaalicocktailissa. Antti Heikkilän haastattelun Radio Rockilla kuuntelin itsekin jokunen viikko sitten ja siinä oli kyllä hyvää asiaa terveydestä, ravintouskomuksista, lobbailusta jne. Postauksen kommenttiosiossa pureudutaan heti alkuun tiedon luotettavuuteen. Kun ristiriitaista tietoa on älyttömästi, ketä pitäisi uskoa? Uskoako matalahiilihydraattisella ruokavaliolla lukuisia diabeetikkoja parantanutta lääkäriliitosta eronnutta Antti Heikkilää vai itse diabetesliittoa perinteisine ravitsemussuosituksineen? Entäpä silmille hyppivät mainokset, elintarvikeyritysten "tutkimustulokset" kahvista, leivän hyödyistä, terveysvaikutteisista vatsatuotteista, kolesterolia alentavasta margariinista tai lääkeytiöiden "tarpeellisista" lääkkeistä?

Lainasin kyseisen postauksen kommeteista Jarin vastausta kysymykseen totuudenmukaisen tiedon löytämisen:

"- Kuka levittää tietoa ja miten tämä taho hyötyy? Kannattaako uskoa Leipätiedotuksen (leipomoiden yhdistys) viestintää leivän terveellisyydestä? Sydänliitto ja Diabetesliitto vaikuttavat helposti hyvää tarkoittavilta tahoilta, mutta yhteistyökumppaneina on liuta elintarvike- ja lääkefirmoja. Ajetaanko potilaiden vai firmojen etua? Kaupalliset tiedotusvälineet joutuvat varomaan, etteivät suututa mainostajia. Lisäksi niiden omistajilla voi olla kaupallisia intressejä myös muilla aloilla.

- Politiikka: Suomen valtion ravitsemusohjeet perustuvat politiikkaan. Suomalainen elintarviketuotanto pitää saada kaupaksi.

- Lähde: Onko tiedon lähde tarkistettavissa? Perustuuko lähde tieteellisesti tutkittuun tietoon? Onko lehdistötiedotteen kirjoittaja ymmärtänyt lähteen? Onko jutun kirjoittanut toimittaja ymmärtänyt lähteen? Se ei ole aina toimittajille helppoa. Jos lähdettä ei ole mainittu, miksi?"

Vaikka uskon, että ainakin suurimmalle osasta blogini lukijoita nämä asiat ja silmien ummistaminen kyseisille mainoksille ja perinteisille ravitsemusohjeille on arkipäivää, kohtasin itse jälleen reissun aikana tämän luotettavuustekijän, koittaessani selittää vasta tapaamalleni ihmiselle mm. sitä miksi margariini ei ole hyvä juttu. Tämäkin asia tuli esille siis vastapuolen aloitteesta ja kiinnostuksesta. Olen päättänyt, että en lähde missään nimessä julistamaan tai vauhkoamaan, ellei asiat tule luontevasti esille.

Kun ei oikeastaan itse enää edes mieti sitä, mitä vikaa on jalostetuissa elintarvikkeissa vaan valitsee automaattisesti sitä oikeaa ruokaa, niin pitää hetki miettiä, että mistä tätä vyyhtiä lähtisi asioista tietämättömälle purkamaan. Kertoako yksittäisesti vain margariineista? Vai ravintoaineiden määrittelyn turhuudesta? Entä mitäs vikaa lihassa ja maidossa, eikös ne ole aika alkuperäisessä muodossaan? Siinä vaiheessa kun leipää tai puuroa alkaa pilkkaamaan, menee kyllä viimeisetkin tsänssit uskottavuudelta. Miten se oikea ruoka on nykypäivänä niin vaikeasti selitettävissä??

Kysymys siis kuuluu, miten saa herätettyä vasta tavattuun ihmiseen luottamuksen ja sitä kautta mielenkiinnon, että hän selvittäisi itse lisää asioita (tämä siis varsinkin ei-nettimaailmaan tottuneille ihmisille)? Miksi minun tietoon pitäisi uskoa sen enempää kuin jonkun toisen? Pitäisikö kantaa mukana jonkinlaista pientä tietopakettia, esim. A4:sta linkkeineen, että ihmiselle jäisi edes mahdollisuus perehtyä tähän tietoon, jos muuten ei netissä tule pyörittyä. Ehkä siinä olisi jotain ideaa, koska koen sen erittäin turhauttavana, että ihmisellä on halu ja kiinnostus, mutta ei aikaa eikä tietämystä päästä oikean tiedon äärelle ja näin aikaa ja vuosia kuluu ja harmitellaan sitten 10 vuoden päästä, että voi kun nämä asiat olisi tiennyt 10 vuotta sitten!!!

17.6.2009

Intialainen linssikeitto, raakajätskiä ja raaka-ajatuksia

Tulipas taas kerrassaan herkullista lämmintä ruokaa, intialaista linssikeittoa. Tätäkin kokkailin opettaakseni siskolleni terveellisempiä ruokia. Kaapista löytyneet aineet olivat seuraavat:

- Punaisia linssejä 3 dl
(sopisi myös erittäin hyvin kukkakaali tähän soppaan)
- 2 sipulia
- Valkosipuli
- Curryä
-Inkivääriä
- Suolaa, mustapippuria, yrttejä
- purkki kookosmaitoa (2 dl)
- vettä n. 6 dl

-Paista sipuleita öljyssä kattilassa, lisää mausteet
- Lisää linssit sekä vesi
-Lopuksi kookosmaito ja hauduta hetki
(Tarjoile tomaatin kera)

Tosi hyväääää! On kyllä aika samanlaiset ainekset kuin aiemmassa intialaisessani, eiköhän niissä perusaineet ole aika samat. Mausteina voi käyttää myös mm. kurkumaa, juustokuminaa, tuoretta inkivääriä sekä kookosmaidon sijaan maustamatonta jogurttia jos haluaa.

Olen näköjään "erikoistunut" intialaiseen ruokaan ja se kieltämättä on suosikkiruokani lämpimistä ruoista. Saa nähdä miten käy jos raakakuurilla haistaa intialaisen ruoan tuoksun. Lukaisin juuri luomuttajissa suositellun oppaan Victoria Boutenkon "12 steps to raw food" (lyhyt ja selkeä kirjanen) ja se kyllä vaikuttaisi erittäin osuvalta tähän ajankohtaan ja suosittelen raakaravinnosta ja kuurista kiinnostuneita lukemaan ehdottomasti joitain oppaita, että "dieetti" onnistuisi parhaalla mahdollisella tavalla ilman kärsimystä.

Alunperin siis ajattelin, että raakaruoalla oltaisiin n. 90% ajasta, mutta oppaan mukaan se käytännössä on mahdotonta - tai ainakin huonontaa mahdollisuuksia vastustaa houkutuksia. Käytännössä kuukauden tai parin aikana täytyy vastustaa kylmästi ainakin niitä tilanteita, joissa tietää joutuvansa alttiiksi omille heikkouksilleen. Näitä ovat ainakin itselle kaikentyyppiset juhlat, joissa nyt kesän aikana on jo lähtenyt mopo hanskasta. Onneksi varsinaisia juhlia ei ole tiedossakaan. Näiden "avoidable temptationsien" lisäksi joutuu väkisinkin altistumaan "unavoidable temptationseille", kuten ruoan tuoksulle työpaikalla (menen heinäkuuksi töihin, onneksi messuille tosin!), tai kotona muiden perheenjäsenten kokkauksille (tässä tapauksessa siskoni mätöille, jotka muutenkaan ei houkuta). Kaikki mahdolliset houkuttimet olisi poistettava kaapeista parhaan mukaan. Lämmintä ruokaa verrataan addiktioon, mikä onkin mielestäni tarkemmin ajateltuna loistava vertaus. Jos sitä on vähänkin kaapissa heikkona hetkenä, sitä on äärimmäisen vaikea vastustaa. Miten hyvin onnistuu vieroitus alkoholista, jos sallii itsellensä 1 shotin joka viikonloppu? Vieroitusoireet, ainakin henkiset voivat olla pahemmat kuin itse alkoholilla. Ja raaka"dieetillä" näistä itsekuritilanteista ei pitäisi kärsiä. Terveellisiä raakaherkkuja voi sitten vetää mielin määrin.

Muita käytännön vinkkejä oli syöminen ainakin kerran viikossa ulkona kavereiden (tai jonkun) kanssa. Ruoka voi tällöin olla ei-luomua, mutta raakaa. Se tekee hyvää ihan sosiaalisuuden kannalta. Myös suositellaan viettämään luonnossa paljon aikaa. Se ainakin onnistuu, ja odotankin innolla ainakin telttayöpymistä puutarhassamme.

Loistava pointti yhdessä stepissä, oli myös ero "happiness" sekä "pleasure" käsitteillä. Kysyin siskoltani, mitä eroa näissä hänen mielestään on ja hän vastasi pleasuren tarkoittavan enemmän fyysistä ja happinesin henkistä mielihyvää. Käytännössä ero on kuitenkin tämä: Pleasure, eli nautinto, mielihyvä on toki yleensä fyysistä, mutta myös erittäin hetkellistä. Tuntemuksen voi saada aikaan erityisesti nautintoaineet ja yleensäkin asiat, joista tiedät saavasi nopeaa, hetkellistä tyydytystä, mutta joka pidemmällä aikatähtäimellä muuttuu enemmän negatiivisiksi. Onnellisuus on taas jotain paljon pysyvämpää, spirituaalista. Kun meissä vallitsee materialistinen persoona, tavoittelemme lähinnä hetkellistä mielihyvää, JOKA ON ADDICTIVE. Sen sijaan, että koittaisimme epätoivoisesti irtautua riippuvuusaineista, meidän tulisi löytää ja pyrkiä henkistä persoonaamme kohti, joka ei enää aidosti halua niitä. Tässä pyrkimyksessä auttaa esim. juuri luonnossa oleminen sekä keskusteleminen AIDOSTI ja vilpittömästi vaikka ystäväsi kanssa.

Lopuksi vielä ensimmäiset raakajätskini. Maku oli mainio (ei tosin jäätelön makuinen), vaikka ulkonäkö ei ehkä houkuttele:) Ostin myös ensimmäisen kookospähkinäni ja sen avaaminen ei ollutkaan ihan helppoa. Puukon ja vasaran avulla se sitten saatiin lopulta, mutta harjoittelua se kyllä vaatii! Toisessa jätskissä on kookos"lihaa", kaakaojauhetta, jäädytetty banaani ja hunajaa. Toisessa sama setti ilman kaakaojauhetta. Blenderiin tarvitsi laittaa myös hieman vettä, jotta se lähti sekoittaan. Massat laitetaan raakasuklaan tapaan pakkaseen (aikaa en tiedä, itse maltoin odottaa 30 min ja ehkä enemmän olisi ollut tarpeen jätskimäisyydelle).

Saa nähdä, mitä 4,5 päivän Viron reissustamme tulee. Eväitä tarvii ottaa mukaan reilusti, koska maukasta kasvisruokaa saa varmaan etsiä suurennuslasilla ja luomusta voi vaan uneksia. Ehkä siellä jokin yllättää? Siitä raportoin paremmin ensi viikolla ja sitä ennen: viettäkäähän sivistyneet ja aidot ihmiset mukava juhannus!

14.6.2009

Käännekohtia

Nyt päästään hieman erilaisten asioiden ytimeen kuin yleensä. Blogini tarkoituksena oli alunperin jakaa lähinnä tutuille ja toki muillekkin kiinnostuneille helppoja kasvisruokaohjeita, mutta voisin sanoa tutustuneeni matkalla "hieman" suurempiin asioihin, joita koitan tässä kirjoituksessa hieman avata. Tämä muutaman kuukauden pätkä (joka edelleen jatkuu) on ollut yksi käännekohta elämässäni ja erittäin positiivinen sellainen. Oikeastaan voisi sanoa, että kaikki lähti kuntoilusta ja sitä kautta ravinnosta ja edelleenkin kaikki terveyteen liittyvä on itselleni se punainen lanka elämässäni. Mietin kyllä hetken, ennen kuin päätin kirjoittaa näinkin henkilökohtaisesta asiasta, mutta koska tekstiä näytti syntyvän luonnostaan, täysin enempää ajattelematta (niinkuin aina) ja suoraan sydämestä päätin julkaista sen. Yleenäkin olen huono miettimään sen enempää ainakaan pikkuasioissa. Blogia pidän varmaankin eniten itseäni varten, mutta jos joku inspiroituu edes pienestäkin asiasta, on tavoitteeni toteutunut. Seuraavassa kerron elämäntapojen ja ajatusmaailman muutoksesta omassa, pienessä elämässäni:

Minä 10 vuotta sitten:
Elämä on tässä ja nyt. Alkoholi, tupakka, pizzat, karkit ja muut nautintoaineet tuovat hetkellistä tyydytystä elämään. Elän hektistä elämää ja käyn osittain ympäristön painostuksesta väsyneenä lukiota, jossa en viihdy juuri lainkaan. Tavoitteena vain saada se valkolakki ja kiva työpaikka tai jatkaa opiskelua. Ulkoinen olemus oli paljon nykyistä pyöreämpi, eikä terveellisistä elämäntavoista ei ollut tietoakaan...kadehdin lenkkeilijöitä, miten ne jaksaa? Hipit on hihhuleita.

7 vuotta sitten:
Koska en päässyt haluamaani opiskelupaikkaan, alan kehittämään itseäni muilla tavoilla. Alan urheilemaan - ja sen uskon olevani elämäni paras päätös tähän mennessä. Päätös tapahtui oikeastaan sattumalta, ei suurenkaan mietinnän tuloksena. Imin kuntoilulehdistä tietoa myös ravinnosta. Ruokavalio muuttui astetta terveellisemmäksi kuin aiemmin, mutta silti näillä mittakaavoilla erittäin puutteellinen. Samoin viihteily jatkui entisissä määrin. Päädyin opiskelemaan alaa, jolla uskoteltiin olevan varmat työllistymismahdollisuudet, vaikka se ei ensisijaisesti minua kiinnostanutkaan.

5 vuotta sitten:
Alan kasvisyöjäksi luettuani eläinten oikeuksia käsittelevän kirjan, eikä kana muutenkaan enää maistunut hyvältä. Lähipiiri on hieman hämmentynyt. Muutos oli ajatuksen tasolla suuri, mutta käytännössä todella helppo. Silti söin erittäin puuttellisesti ja samalla koitin kehittyä kuntoilussa = huono yhdistelmä, ja sairastelinkin flunssaa aika ajoin. Arvomaailma alkaa pikku hiljaa muuttumaan ja se osiltaan aiheuttaa vaikean eron parisuhteessa.

3 vuotta sitten:
Lopetin täysin tupakoinnin (vaikka viihdepolttaja vain olinkin) uuden poikaystävän kannustuksesta. Hän itse lopetti kertaheitosta, kun pappansa kuoli keuhkosyöpään melko nuorena. Seurustelun myötä ruokavalioon tulivat mukaan terveellisemmät hiilarit, kuten linssit ja täysjyvätuotteet. Aktiivinen kuntoilu lisääntyi edelleen ja jälkeenpäin ajateltuna treenaamisessa oli enemmän pinnalliset arvot taustalla terveysnäkökohdan sijaan. Tein myös työtä, joka oli vastaan omia arvoja ja joka ympäristön mielestä oli ehkä "coolia". Baareissa käyminen tuntui kyllä entistä turhemmalta, mutta vaihtoehdot olivat vähissä.

Kaksi vuotta sitten ajatusmaailmani oli suurin piirtein tämä:
Valmistuin ja olen onnekkaasti saanut kohtalaisen hyvän, vakituisen työpaikan 8-16 toimistossa, pärjään hyvin työssäni (mielestäni liiankin hyvin), kehitysmahdollisuuksia uralla on, urheilen vapaa-ajalla, käyn myös viihteellä ja tapaan ystäviäni. Olen kiinnostunut ympäristöasioista ja erityisesti nyt pinnalle noussut ilmastonmuutos huolestuttaa ja aiheuttaa ahdistusta. Elämäntavat ovat kuitenkin kaikin puolin sopusoinnussa ja olemme kaveripiirissä hieman poikkeavia terveysintoilumme ja arvojemme vuoksi.

Viimeiset kaksi vuotta olen ihmetellyt elämäni tarkoitusta lähinnä työn kannalta, koska muihin osa-alueisiin olen täysin tyytyväinen. Tajusin nopeasti, ettei yksipuolinen, lamaannuttava työ ole minua varten ja tein ainakin jälkeenpäin ajateltuna loistavan päätöksen lähteä ihmisiä koneina pitävästä, mutta varmasta ja uramahdollisuuksia tarjoavasta työpaikasta. Sen jälkeen olen päätynyt satunnaisiin määräaikaisiin luonteeltaan paljon itsenäisempiin töihin, jotka olivat hetkellisesti jopa hauskoja sekä pinnallisesti kiinnostavia. Silti nekään eivät ole tuntuneet oikein omalta. Olen pähkäillyt oman yrityksen perustamista ja lähellä se olikin. Varmasti perustaisin kyseisen yrityksen muualle kuin Suomeen, juurikin maan ilmapiiri ja kannustamattomuus nakertavat uskoa omaan itseensä.

Olen myös miettinyt jatkokouluttautumista, vaikka olinkin todella kypsä opiskeltuani lähes koko elämäni. Toisaalta nyt on helpompi tilanne kuin pari vuotta sitten, koska nyt ei oikeasti ole juuri kenellekkään töitä ja ihmiset joutuvat kouluttautumaan uudestaan. Ympäristö ei luo niin paljon paineita, kun nousukauden huuman vallitsevat työelämän arvot kasvu ja tehokkuus kaiken muun kustannuksella ovat vaihtumassa inhimillisimpiin tekijöihin (toivottavasti). Nyt olisi mahdollisuus tehdä haluamaansa työtä, vaikka menestyksestä ei ole mitään takuita. Yrittää voi, koska parempaa ei ole tarjolla, etenkin, jos riskit ovat pienehköt.

Perehdyttyäni mielenkiintoisen materiaalin pariin, ensin blogien kautta netissä sekä myöhemmin lukuisista kirjoista ahmimalla, on käsitykseni elämän tarjoamista mahdollisuuksista muuttunut täysin. Kiinnostus luonnonmukaiseen ravintoon ja siihen syventymisestä on johdattanut minut paljon suurempien asioiden pariin, kuin olisin ikinä uskonut. Asiat eivät fyysisesti ole suuria ja hienoja, vaan tärkeämpää on se, mikä ilo ja rauha sisälläni on. Tietomäärän lisäksi on positiivinen vaikutus ollut varmaankin joogalla, joka sekin liittyy kiiinteästi tutustumaani itämaisen filosofian oppeihin. Vaikka olenkin ollut elämääni tyytyväinen "normaali" ihminen, on henkisen muutoksen taso - ja se miten se vaikuttaa kaikkeen muuhun valtava. Näitä asioita on äärimmäisen vaikea selittää toisille, kuin yhtälailla pinnallisessa maailmassa elävälle, yhteiskunnan pelisääntöjen ja normien mukaan, vaikutteille alttiina olevalle itselleni 3 vuotta sitten.

Päivittäisessä elämässä ajatusmaailman muutos näkyy selkeiten kaupungin hälinässä ja näissä kysymyksissä:

Mihin nuo "tärkeät" ihmiset oikein kiirehtivät? Miksi epävarmuus peitetään pakkelikerroksen tai isojen lihaksien taakse? Miksi se työ on elämän keskipiste (ainakin ajallisesti- ja se on paljon), Miksi ainoa vaihtoehto on mennä baariin? Miksi ihmiset ovat niin välinpitämättömiä luontoa kohtaan? Mikä saa ihmisen kyseenalaistamaan "totuuden"? Mikä saa ihmisen muuttumaan?

Kysymykset ovat vailla vastausta, mutta joitain juttuja olen pohdiskellut niihin liittyen. Elämä on yleisesti hyvin erilaista nyt kuin muutama kymmenen vuosi sitten. Nyt on mahdollisuus edes miettiä elämän tarkoitusta, hengissäsäilymisen ja perheen elättämisen sijaan. Ehkä juuri se valinnan vapaus aiheuttaa meille paineita ja masennusta. Oikeastaan luulemme, että meillä on kaikki maailman mahdollisuudet verrattuna jopa omiin vanhempiimme, mutta oikeasti yhteiskunta kannustaa meitä tiettyjen vaihtoehtojen pariin ja niiden ihannointi lähtee jo pienestä pitäen. Sitten kun haluaa jotain normeista poikkeavaa, pidetään hörhönä. Yhteiskunta jo koulu ( ja tarha) aikana antaa meille tietyt vaihtoehdot ja normit, miten kuuluu elää ja käyttäytyä NORMAALISTI. Luovuus ja poikkeavuus tukahdutetaan - ja näin ihmiset hakeutuvat opiskelemaan varmoille, tutuille aloille. Samalla altistutaan äärimmäisesti ympäristölle ja media näyttää hyvän elämisen mallia. Jos asut landella, selviät todennäköisesti vähemmillä paineilla, mutta ehkä olet onnellisempi? Näin ainakin itse uskoisin. Koulutuksen ja uran lisäksi ihmisille annetaan muut elämän rakentamisen ihanteet, eli parisuhde, perhe, koira, omakotitalo, auto, matkustelu jne. Terveyskin on tietysti tärkeää, mutta tärkeämpää on näyttää naapurille ulkoisesti kuinka hyvin menee. Materialismi on meille arkipäivää, fyysinen siis. Henkinen materialismi onkin sitten vaikeammin saavutettavissa - ja miksi sitä edes pitäisi tavoitella, kun se ei kenellekkään näy? Suurin osa elää varmaan perustyytyväisinä siihen, kun ei tiedä paremmasta. Mutta mikä minä olen sanomaan elämänlaadun tasosta, sehän on niin subjektiivinen kokemus? En minä olekaan, vaan puhun vain omasta puolestani ja siitä, kuinka tietoisuudella on monta tasoa.

Nykyisen ajatusmaailmani mukaan siis lähes kaikki mikä meille uskotellaan olevan elämässä hauskaa, hienoa, tavoittelemisen arvoista jne. on oikeasti pelkkää yhteiskunnan luomaa illuusiota. Todellinen ilo ei tule itsensä ulkopuolisista asioista vaan täysin ihmisestä sisältä. Henkisen herätyksen kokemiseen auttaa varmasti luopuminen vanhasta, etenkin materiasta ja sen tavoittelusta. Moni kulkee sitä oravanpyörää koko elämänsä, eikä ehdi hiljentymään ja kokemaan sitä. Sitten vanhempana burn outeista selvinneenä ja sydäntaudeista kärsivänä 3 kertaa eronneena mietitään sitä, kuinka nopeasti elämä on mennyt. Toki herätyksen voi kokea myös vanhempana ja onhan se parempi kokea myöhään kun ei milloinkaan.

Ehkä tekstistä on jo käynyt ilmi, että olen irtautumassa ulkomaailman vallitsevista normeista ja vaikutteista. En ihannoi enää hienoa uraa -päinvastoin, hienous on se, että tekee sitä mikä oikeasti tuntuu omalta jutulta ilman varmoja takuita menestyksestä. Siis sitä, mikä on merkityksellistä sinun, eikä kavereidesi mielestä. Materialismi, hienon taulu tv:n saaminen tai matkustaminen eksoottiseen paikkaan ei ehkä täytä sitä tyhjyyden tunnetta. Myös ulkonäkö ja varsinkin sen keinotekoisesti kohentaminen on jotain hyvin kaukaista. Se ei tarkoita sitä, etteikö voisi olla huoliteltu, siisti ja kivoissa (kirppis) vaatteissa. Uskon sisäisen terveyden näkyvän ulospäin huomattavasti enemmän kuin pakkeleilla peitetyn epävarmuuden. Median vaikutuksen näkee selkeämmin kuin ikinä: Kaikki mainokset ovat täyttä shaibaa! Samoin suurin osa tv-ohjelmista sekä lehtijutuista aliarvio ja manipuloi ihmisen aivotoimintaa: "Tätä elämäsi kuuluu olla, pyri haalimaan sitä ja tätä niin elämäsi muuttuu paremmaksi!" Toki sitä työnteon uuvuttaneet ihmiset kaipaavat, helppoa viihdettä, jossa ei tarvitse ajatella. Muutenkin kaikkien (oireiden) peittäminen ulkoisesti sen sijaan, että yrittäisi korjata pohjalla olevan syyn on niin näkyvää. Ravintoa ajatellaan ensisijaisesti nautintotekijänä - ruoan pitää olla hyvää ja siitä pitää mennä nälkä oli se sitten mitä tehotuottettua moskaa tahansa. Sitten mennään ähkynä levolle ja herätään ärtyneenä juomaan kahvia, että taas piristyisi. Kierteessä ollaan. Alkoholi on osana jokaista ilon ja surun juhlaa- seuraavana päivänä ei muisteta mistä ollaankaan juteltu. Voiko hauskaa pitää muullakin tapaa?

En silti sano, että olisin täysin tyytyväinen elämääni nytkään. Koska elinpiirini ja tapani ovat jo pitkällä aikavälillä vakiintuneet, on uusien ajatusten "muokkaaminen" käytäntöön erittäin haasteellista. Vanhat tavat nähdä ihmisiä ja pitää hauskaa on koitettava säilyttää jollain tavalla, ettei ihan erakoidu ihmisistä. Pinnalliset puheenaiheet ja kuuluisa "läpänheittäminen" ja päteminen kuuluvat valitettavasti kulttuuriimme, ainakin selvinpäin - tunteista ja syvällisemmistä asioista avaudutaan ehkä sen 3 promillen jälkeen. Ja kyllä - syyllistyn edelleen ainakin pätemiseen välillä itsekin julistaessani näitä ravintojuttuja. Tosin nyt olen himmaillut huomattavasti ja antanut asioiden ja ihmisten löytää luontevasti toisensa. Se tapahtuu, jos niin on tarkoitettu ja välillä olen löytänytkin ihmisiä, joita kiinnostaa ainakin jokin osa-alue.

Niin ja minut siis tämän itseopiskelun myötä löysi mielenkiintoinen koulutus alalta, mistä en edes tiennyt! Enkä sano, että olisin silti vieläkään löytänyt elämäni tarkoitusta, mutta olen ottanut askeleita oikeaa suuntaa kohti. Näitä elämänlaadun parantamis -kirjoja on lukuisia ja moneen makuun ja ehkä aiemmin hieman skeptisesti suhtautunut niihin. Kannattaa etsiä ja tutustua, ei sitä tiedä vaikka löytäisi mitä! Tietotulva on nykyään niin valtava, että sen olennaisen, merkityksellisen tiedon löytäminen ei ole helppoa, mutta kun sille tielle pääsee, se on menoa se. Itse vaikutuin/inspioiduin aluksi Timo Ylä-Soininmäen Emotionaalinen vauraus -kirjasta sekä tietysti ravintoasioissa (yllättäen) vakuutti ja vahvisti entisestään käsityksiäni Michael Pollanin Oikean ruoan puolesta. Myös parhaillaan lukemassani Raw Food- oppaassa kerrotaan ravinnon vaikutuksesta ajatteluun ja oikeastaan koko pakettiin:) Niinhän se on. Itämaiset opit ovat tietäneet kokonaisvaltaisuuden merkityksen jo tuhansia vuosia sitten.

ps. Harkitsin vaihtoehtoisen juhannuksen viettämistä Frantsilassa Summer Yoga Retreatilla. Päädyimme kuitenkin Pärnun reissulle:) Toivon vuoden päästä viettäväni juhannusta rauhassa luonnon keskellä, ilman alkoholia ja perinteistä hälinää.

Superruokia kaukaa roudattuna vai omasta pihasta?

Esittelen taustalla pikkuista kasvimaatani, josta jo jotakin onneksi pilkistää. Alle 6 neliön alueelle mahtui vain kesäkurpitsaa ja retiisejä, koska kurpitsojen kylvövälit olivat niin suuret. Kesäkurpitsojen maahankylvö ei mennyt ihan ohjeiden mukaan, joten saa nähdä saako vielä ensimmäisellä yrityksellä onnistumaan. Retiisit pitäisi olla jo muutaman viikon päästä valmiita..innokkaana odotellaan. Muualle pihaan laitoimme taimina ruohosipulia ja persiljaa, joita olenkin käynyt napsimassa sekä vihersmoothieihin että ruokaan mausteeksi. Myös voikukanlehdet ovat saaneet sekoittua blenderissä. Olen huomannut lisääntyvien vihannesten ja hedelmienostelun myötä rahatilanteen kiristyneen huomattavasti. Nyt pitääkin ehdottomasti keksiä edullisempia kikkoja terveellisempään syömiseen.


Esim. tämmöiset tilaukset saavat nyt odottaa pitkään seuraavaa kertaa:

Kuvassa tilaus nettikauppa Cocovista. Tilaisin siis reilusti Gojimarjoja, kookosöljyä, ohranorasjauhetta (koska vehnänoraksen itsekasvatus ei ainakaan heti onnistunut), macaa sekä kuvassa on myös spirulina, joka on P&S -liikkeestä. Nämä tuotteet siis oikeasti aika luxusta meidän elintasoon nähden:) Ei tässä paljon muuta maksullisia aktiviteettejä voi miettiä kun kaikki raha menee omaan hyvinvointiin. Kuitenkin sen voi varmaan tehdä hillitymminkin ja niin vastedes aiommekin. Kookosöljy on kyllä erittäin riittoisaa, joten sitä ainakin suosittelen kaikille.

Siskoni asustelee siis myös kanssamme aika ajoin. Koitan tottakai käyttää kaiken ajan hyödyksi ja opettaa häntä terveellisempien ruokien (ja elintapojen) pariin. Hän nyrpistelee nenäänsä välillä erikoisemmille ruoka-aineille, kuten merilevälle;) Myös hampunsiemenet smoothiessa (kuvassa) menivät alas, vasta kerrottuani siinä olevan vain hedelmiä. Hittismoothiessa ei siemenet maistuneet ainakaan negatiivisesti:

banaania, päärynää, hamppumaitoa, hunajaa, pussi mustaherukoita ja voikukanlehtiä


Tässä siis aikaisempaan salaattiin myöhemmin lisäämäni Arame merilevät. Niiden käyttö on erittäin helppoa, liotetaan ensin 15 min vedessä ja sitten lisätään suoraan esim. salaatteihin tai keittoihin. Arame on miedon makuinen, hyvä kalsiumin, sinkin, jodin ja raudan lähde.

Tein myös salaatinkastikkeen salaatille, ja kuulisin erittäin mielelläni hyviä salaatinkastikeohjeita myös lukijoilta, koska salaattipainotteisessa ruokavaliossa on kastikkeella suuri osa. Tämä kookosmaitopohjainen, mieto kastike oli todella hyvä vaihtoehto esim. kermaviilipohjaisen sijaan:

- Kookosmaitoa (n. puoli purkkia)
- Sirtuunamehua puristettuna (n. 0,5 dl)
- Mausteita, kuten inkivääriä, suolaa, pippuria

Tein myös pitkästä aikaa lämmintä ruokaa. Tämän intialaisen papupadan tein erittäin soveltaen kaapissa olevista (sekä kasvimaan) aineksista ja tuli ERITTÄIN hyvää myös siskoni mielestä. Vetää kyllä vertoja intialaisen ravintolan sapuskoille. Annos ainakin 4:lle

- Papuja 2 prk, itse laitoin mustapapuja ja chilipapuja (organic)
- 2 isoa sipulia
- 1 valkosipulinkynsi
- tomaatteja n. 4-5 kpl (tai enemmän, jos et käytä tomaattimurskaa)
- purkki tomaattimurskaa
- curryä, mustapippuria, paprikaa, inkivääriä (kuivattua), suolaa
- ruohosipulia, persiljaa hieman
- kookoskermaa 1/2 purkkia

Pilko sipulit ja paista kevyesti pannulla, lisää mausteet ja sekoittele hetken. Paloittele tomaatit ja lisää sekaan tomaattimurskan kanssa. Anna maustua jonkin aikaa. Lisää lopuksi pavut ja ihan lopuksi kookoskerma ja hauduta vielä n. 10 min.

Tarjoilin papupadan quinoan sekä raastesalaatin kanssa, jossa oli porkkanaa, punakaalia sekä omenaa raastettuna:

Tämä teksti ei tunnu nyt millään loppuvan:) Olimme eilen eräissä juhlissa ja nyt ei yllättäen ole maailman paras olo, vaikka varsinaista krapulaa ei ole nytkään. Kirjoitan myöhemmin juhlista ja niihin liittyvistä tuntemuksista sekä ravinnon että muun sosialisoinnin osalta. Perinteinen suomalainen illanvietto ei enää (ole aikoihin) tuntunut omalta ja se ns. hauskanpito on todellakin vain hetkellistä. Samanhenkisiä ihmisiä on harvassa..mutta avaudun siitä lisää next time!

Lopuksi vielä aamun olon parantaja smoothie:
ainakin 2 annosta

- muutama voikukanlehti
- pussi mustaherukoita
- avokado
- päärynä
- seesaminsiemeniä
- pohjana vettä ja hamppumaitoa
- päällä kurpitsansiemeniä

11.6.2009

Kohti raakaravintoa

Almost raw salad

- Salaatteja, perus sekä tammenlehti
- Parsakaali pilkottuna
- Paprika pilkottuna
- Tomaatteja pilkottuna
- Sipuli pilkottuna
- Siitakesieniä (kevysti paistettu voissa)
- Marinoitua tofua


Raakaravinto (ainakin 85%) kuuria odotellessa pyrin valmistamaan jo suurimman osan aterioista raakana. Periaatteessahan raakaruokia ei edes tarvitse valmistaa - ainekset vaan mahdollisesti pilkotaan ja heitetään sekaan;) Tässä salaatissa on lähes raa'at ainekset tofua ja siitakesieniä lukuunottamatta. Sienet meinasin syödä raakana, mutta onneksi varmistin netistä, että se ei ehkä kannata. Jos joku tietää voiko jotain tuoresieniä syödä hyvillä mielin raakana, kuulisin mielelläni.



Lautaselle lisäsin vielä porkkana-punakaali (sitruunamehu) raastetta sekä mung pavun ituja, joita olen jo pari kertaa itse kasvatellut. Mungien maku on aika lailla herneen kaltainen mielestäni.

Salaatinkastikkeen blendasin näistä aineista:

- Oliiviöljy (suolainen hinta, 10€ luomuoliiviöljystä)
- Sitruunamehu
- Valkosipulinkynsi
- Yrttiseos
- Suola


Jälkkäripuolelle sitten:


Makoisa mantelismoothie

- kourallinen manteleita liotettuna yön yli
- 2 tuoretaatelia liotettuna yön yli
- vettä
- 2 päärynää

Oikeastaan kaikki mantelipohjaiset smoothiet ovat herkullisia, varsinkin jos laittaa vielä kookosmaitoa sekaan. Myös banaani toimii manteleiden kanssa. Tuoretaatelit tuo älyttömästi makeutta, mikä ei itseäni ainakaan haittaa. Muutenkin taateleita tulee syötyä harva se päivä...





Herkkulautanen
- Hedelmiä pilkottuna (omenia, päärynöitä, appelsiinia)
- Manteleita, siemeniä, rusinoita
- Mustikoita
- Kara kookoskermaa

Raakakuurilla tarvitsee varmaankin opetella se kookospähkinän avaaminen ja muutenkin sen tarkempaan sisältöön tutustuminen:) Jouduin syömään koko setin lopulta yksin, kun terveellisemmän herkun sijaan siskolleni maistui paremmin siideri~ ja terassit kutsuivat. Voi kun terasseilla olisi edes jotain vaihtoehtoja meille terveysnatseille...


Tässä vielä erään päivän aamupala. Puuroista olen lähes luopunut ja tämäkin on hedelmäpuuro ilman viljaa:

Hedelmäpuuro
- Hamppumaitoa ("suodatettu siemenet")
- Manteleita
- Banaani
- Omena
Päällä omenaa ja mustaherukoita

Vihersmoothie (hyvä, erikoisen makuinen!)
- Tuoretta minttua
- Vadelmia
-Omenaa
-Banaania
(macaa)


Tässä vielä ihana bambu tiskirätti Ruohonjuuresta, jota ei helpolla heitä menemään ja Ecover tiskiainetta sai Prismasta.

Suosittelen raakaravinnoista kiinnostuneille alkajille lukaisemaan David Wolfen; The Sunfood Diet Success. Kirja käsittelee raakaravintoa mm. filosofian ja evoluution näkökulmasta sekä antaa selkeät step by step -ohjeet elämänlaadun parantamiseen. Kirja tarjoaa perusteellisia ohjeita eri tasoilla oleville raw-foodisteille sekä loistavia raakareseptejä. Itse olen jo jonkin verran tutustunut oppaaseen ja mm. tämmöinen seikka jäi mieleen: Ruoan valmistus (kuumentaminen) tuhoaa yli 85% ruoan arvosta. (ruoan arvon määritelmään paneudutaan tarkemmin kirjassa) Sen lisäksi 85 %:sti tuhoutuu aika, työ, resurssit ja energia mikä on mennyt ruoan luomiseen!

Ympäristön ja terveyden (ja kaikkien paitsi elintarviketehtailijoiden) kannalta siis mahdollisimman tuoreessa muodossa oleva ruoka, jonka valmistamiseen ei kulu energiaa on tietenkin parhain valinta. En kuitenkaan tässä vaiheessa lähde kirjaa sen enempää avaamaan, mutta epäilisin siinä olevan vastaus moneenkin arvelluttavan asiaan. Vähän arvelluttaa, kuinka resepteistä saisi tehtyä niin hyviä, että kypsennettyä ruokaa ei yhtään tekisi mieli? Ja voiko vihanneksiin ja hedelmiin kyllästä? Ei kai siinä auta muu kuin kokeilla ja opetella uudet ruoanvalmistuksen salat:)

9.6.2009

Dieetit puntarissa

On välillä vaikea vastata, kun ihmiset kysyvät mitä dieettiä noudatat, kun tälle ruokavaliolle ei mielestäni ole selkeää määritelmää. Syön mahdollisimman puhdasta, lisäaineetonta, luomua ja vähän kypsennettyä ruokaa poislukien maidon sekä lähes kaiken viljan. Pieniä määriä menee ainakin vielä voita, juustoa, jogurttia, kalaa ja ruisleipää. Raaempaan tai oikeastaan elävän ravinnon suuntaan olen kyllä innokkaasti menossa ja haluankin opetella kokkaamaan entistä terveellisemmin (ja opeteltavaa kyllä riittää). Mietinkin tuossa, että mitä eroa oikeastaan on elävällä ravinnolla ja paljon nykyisin ainakin maailmalla hehkutetulla raw food - dieetillä. Onko raakaravinto terminä vain markkinointikikka, enemmän houkuttelevampi ja trendikkäämpi kuin jo aikoja käytössä ollut elävä ravinto? Raakaruokaan mielletään kivikautisuus; metsästäjä-keräilijät, raaka liha ja kala, tuoreus sekä tietysti eksoottiset raakasuklaat ja muut superfoodit. Elävään ravintoon liittyvät idutus, versotus, siemenet, pähkinät, itse tehdyt maidot ja siemenjuustot jne. Ei ehkä niin trendikästä, ainakaan vielä? Tietysti on hienoa, jos raw food -innostuksen myötä kohtaa nämä muut terveellisen ravitsemuksen muodot. Tuskimpa ensin käydään mäkissä ja sitten jälkkäriksi valmistetaan raakasuklaata...vai? Toki näiden kahden dietin olennainen ero on juurikin ravinnon elämäntaso: liha on kuollut ja elävässä ravinnossa syömme ruoan mukana sen sisältämän energian - ja sitä kautta saamme itsekin enemmän elämää. Kuulostaa jotenkin järkeenkäyvältä ja itsekin olen kyllä siirtymässä syömään mielummin täysin elävää kuin kuollutta ravintoa.

Tänään sitten huomasin erään bloggauksen kautta, että on jo jonkin aikaa ollut olemassa dietti " Eco Atkins" ja perehdyttyäni siihen hieman huomasin noudattavani sitä suurinpiirtein ainakin ravintoaineiden saannin osalta (26% hiilihydraatit, 31% proteiinit, 41% rasvat). Tosin karsastan kaikessa korostettua ravintoaineiden määrittelyä - Itse ruoka ja sen laatu on niin paljon olennaisempaa kuin turhat ravintoaineet! Kuitenkin, kun perinteisessä Atkinsin dietitssä syödään vähän hiilareita, paljon rasvaa ja eläinproteiineja, Eco Atkinsissa proteiinit ja rasvat otetaan kasvisperäisistä lähteistä. Perus Atkinsia on kritisoitu juuri eläinperäisten proteiinien ja rasvojen suuresta määrästä ja sen pitkäaikaisista vaikutuksista on kiistelyä. Atkinsin pitkäaikaisella dieetillä olevat ovat todella koe-eläiminä, koska vuosikymmenten kokemus aiheesta puuttuu. (Tässä korostan taas ruoan laatua, huolellisesti koostettuna se voi olla ihan ok) Laihdustuskeinona (lyhytaikaisena) se kieltämättä on varmasti tehokas, mutta laadukkailla kasvispohjaisilla proteiineilla sekä riittävillä hyvälaatuisilla hiilareilla (vihannekset, hedelmät jne) uskoisin sen olevan aika ihanteellinen, niinkuin tutkimustuloskin puoltaa sen etuja. Kasvisperäisiä proteiininlähteitä Eco Atkinsissa (tutkimuksessa) olivat gluteeni, soija, pähkinät, hedelmät, vihannekset ja murot, korjaus: viljat:) , joten itse kiinnittäisin kyllä proteiinin laatuun pikkasen enemmän huomiota, jos yrittää maksimoida ruoan terveellisyyden. Gluteenia en pitäisi kovin laadukkaana proteiinien lähteinä. Gluteeniherkkyydestä mm. tässä lähteineen.

Myös erilaisia kasvisruokadieettejä on moneen makuun:

"Among the many plant-based diets that have helped individuals reverse chronic illness and disease are the macrobiotic; natural foods; fruitarian; raw foods; vegetarian; vegan, raw vegan and low-fat raw vegan diets. Tutustu tarkemmin dieettien määrittelyihin Natural Newsin artikkelista.

Oma dieettini on ilmeisesti sekoitus noista kaikista dieteistä. Olen niin huono muutenkin noudattamaan sääntöjä - kapinallinen! Parasta on juuri se, ettei mistään tarvitse kieltäytyä- voin syödä vaikka täytekakkua juhlissa jos mieli tekee, kunhan ainakin 95%sti syö terveellisempiä ruokia (herkkuja nekin). Tosin etenkin paaston jälkeen ja aktiivisuustason laskettua huomaan selvästi, kuinka paljon olo on huonompi sekä fyysisesti että henkisesti jos on syönyt huonommin joko laadullisesti tai määrällisesti. Sitten kun kompensoi ja keventää entiseen, skarppiustila palautuu takaisin.

8.6.2009

Maiseman muutos

Olemme muuttaneet kesäksi tai ainakin toistaiseksi vanhempiemme omakotitaloon kisujen kanssa. Talo on vanha ja viileällä säällä erittäin kylmä. Viikonloppuna sai pitää pattereita kovalla ja nukkua hytisten villapaita päällä. Suomen vähäluminen kesä alkakoon.


Onneksi tänään näytti hieman lupaavammalta ja kissatkin pääsivät nauttimaan auringosta ja kiipeilemään puissa. Olivatkin sitten illemmalla rättiväsyneitä saadessaan normaalitasoa huomattavasti aktiivisempaa liikuntaa. Pääsee itse helpolla, kun ei tarvitse erikseen leikittää - pentuja siis. Vanhin kissa ei paljon leikeistä välitä mitä nyt silloin tällöin saa muutaman hassun "kohtauksen".

Vaikka talo on lapsuudenkotini, on outoa asua aikuisena "toisten nurkissa". Olen kyllä kesäisin viettänyt paljonkin aikaa täällä, kun mahdollisuus siihen on. Kyllä omakotitalo kerrostalon peittoaa varsinkin kuumana kesänä. Kylmänä kesänä sitten noot. Huomio kiinnittyy etenkin kokkailtessa kaappien sisältöön. Onko täällä oikeasti enää mitään syötäväksi kelpaavaa? Aikaisemmin ravinto ja kokkailu ei ole näytellyt niin suurta osaa elämässä kuin nyt. Vanhempien kaapeissa saattoi jopa olla jotain syötäväksi kelpaavaa:) Nyt kaapit näyttävät aika järkyiltä. Äiti ihmetteli käydessään, mitä ituja olen tunkenut kasvamaan keksipakettien väliin. Tässä mm. yksi kaapin hyllyllinen lukuisia eri sokereita:

En ymmärrä, miten näistäkin saa koostettua oikein kokoelman. Mietin, miten puhdistetut sokerit, jauhot, keksit? tms. maatuvat kompostissa, kun sillä lannoitetaan omaa luomukasvimaatani - tuleeko niistä jotain kemikaaleja sekaan? Ehkä se menee vähän hifistelyasteelle. Tein viime viikolla vahingossa oikein suurperheen satsin hernekeittoa ja syötyämme sitä 4:ttä päivää olimme niin kypsiä siihen, että jouduimme heittämään loput kompostiin. Siitä se sitten siirtyy edelleen kompostin ja kasvimaan kautta meidän ravinnoksemme. Ruoan kiertokulku.

Myös jääkaappi ja sen lokerointi näyttää noudattavan perinteistä suomalaista kaavaa:




Pullille on varattu saman verran tilaa, kuin salaateille ja juureksille...Kuten näette olemme jo käyneet kaupassa täydennyksellä hakemassa omat pullamme.


Salaattipuolellakin on perinteiset salaatti, tomaatti, kurkku. Onko jotain muitakin rehuja olemassa vai? Oman lokeroinnin ovat saaneet tietysti myös maito, juustot, levite, ketsuppi, sinappi, mehut, öljyt ja maustekastikkeet.

On pitänyt jo aiemmin mainita kynsistäni. Kynteni ovat siis olleet ehdottomasti kroppani heikoin lenkki. Koko elämäni ne ovat olleet hauraat, lohkeilevat, ohuet ja surkeat. Sen vuoksi olen myös pureskellut ja repinyt niitä - ja tietysti häpeillyt ja koittanut peitellä parhaani mukaan. Ainoastaan käydessäni ulkomailla ne ovat tilapäisesti hieman kasvaneet, mutta palatessani Suomeen, on lohkeilu taas alkanut. Viimeisen kuukauden aikana kynteni ovat tehneet täydellisen muodonmuutoksen. Ne ovat kivikovat, vahvat ja pitkät. Minulla on siis jopa kauniit kynnet! What can I say...kynsien hyvinvointiin liitettyä kalkkia (perinteinen usko) en saa ainakaan maitotuotteista ja entisenä maitotuotteiden lähes suurkuluttajana ei sen vaikutus ole ainakaan aikaisemmin kynsissäni näkynyt. Luulen selityksen olevan lisääntyneissä ja monipuolistuneissa vihanneksissä ja hedelmissä, mahdollisesti vihersmoothieissa, joista lehtivihreän ravinteet pääsevät hyvin imeytymään. Toki vaikutuksensa voi olla myös superfoodeilla, joita olen pienissä määrin (paitsi suklaata) käyttänyt nyt n. 1,5 kk. Vaikea sanoa, mikä muutoksen on aiheuttanut, mutta pääasia että vaikutusta on edes tässä määrin! On kyllä todella outoa totutella olemaan pidemmillä kynsillä.


Kynnet ovat siis selkeä näkyvä ulkoinen muutos. Toinen ulkoinen muutos on painon lasku - mikä ei kyllä ole hyvä asia sinänsä, että lähtenyt paino on pääosin lihasta. En ole vieläkään saanut lonkkaani kuntoon, enkä ole pystynyt treenaamaan ja se on hieman turhauttavaa varsinkin hienoina päivinä. Kävin aikaisemmin akupunktiossa ja se auttoi hetken, kunnes kokeilin pientä lenkkiä ja taas kipu alkoi. Nyt kävin kuvauttamassa jalan (peruslääkärillä siis) ja jos siitä ei mitään löydy menen seuraavaksi jäsenkorjaajalle. Oli hauska, kun sanoin "oikeassa" lääkärissä meneväni sinne, lääkäri sanoi että "niin siis fysioterapeutille, joka on erikoistunut siihen". Näin täällä Suomessa.

Btw. olemme kesällä kokeilemassa kuukauden raw food - diettiä. Katselen jo innoissani etenkin makeita raakaleivoksia. Saa nähdä jääkö se ihan elämäntavaksi. Eipä haittaa vaikka jäisikin.