Nyt päästään hieman erilaisten asioiden ytimeen kuin yleensä. Blogini tarkoituksena oli alunperin jakaa lähinnä tutuille ja toki muillekkin kiinnostuneille helppoja kasvisruokaohjeita, mutta voisin sanoa tutustuneeni matkalla "hieman" suurempiin asioihin, joita koitan tässä kirjoituksessa hieman avata. Tämä muutaman kuukauden pätkä (joka edelleen jatkuu) on ollut yksi käännekohta elämässäni ja erittäin positiivinen sellainen. Oikeastaan voisi sanoa, että kaikki lähti kuntoilusta ja sitä kautta ravinnosta ja edelleenkin kaikki terveyteen liittyvä on itselleni se punainen lanka elämässäni. Mietin kyllä hetken, ennen kuin päätin kirjoittaa näinkin henkilökohtaisesta asiasta, mutta koska tekstiä näytti syntyvän luonnostaan, täysin enempää ajattelematta (niinkuin aina) ja suoraan sydämestä päätin julkaista sen. Yleenäkin olen huono miettimään sen enempää ainakaan pikkuasioissa. Blogia pidän varmaankin eniten itseäni varten, mutta jos joku inspiroituu edes pienestäkin asiasta, on tavoitteeni toteutunut. Seuraavassa kerron elämäntapojen ja ajatusmaailman muutoksesta omassa, pienessä elämässäni:
Minä 10 vuotta sitten:
Elämä on tässä ja nyt. Alkoholi, tupakka, pizzat, karkit ja muut nautintoaineet tuovat hetkellistä tyydytystä elämään. Elän hektistä elämää ja käyn osittain ympäristön painostuksesta väsyneenä lukiota, jossa en viihdy juuri lainkaan. Tavoitteena vain saada se valkolakki ja kiva työpaikka tai jatkaa opiskelua. Ulkoinen olemus oli paljon nykyistä pyöreämpi, eikä terveellisistä elämäntavoista ei ollut tietoakaan...kadehdin lenkkeilijöitä, miten ne jaksaa? Hipit on hihhuleita.7 vuotta sitten:
Koska en päässyt haluamaani opiskelupaikkaan, alan kehittämään itseäni muilla tavoilla. Alan urheilemaan - ja sen uskon olevani elämäni paras päätös tähän mennessä. Päätös tapahtui oikeastaan sattumalta, ei suurenkaan mietinnän tuloksena. Imin kuntoilulehdistä tietoa myös ravinnosta. Ruokavalio muuttui astetta terveellisemmäksi kuin aiemmin, mutta silti näillä mittakaavoilla erittäin puutteellinen. Samoin viihteily jatkui entisissä määrin. Päädyin opiskelemaan alaa, jolla uskoteltiin olevan varmat työllistymismahdollisuudet, vaikka se ei ensisijaisesti minua kiinnostanutkaan.5 vuotta sitten:
Alan kasvisyöjäksi luettuani eläinten oikeuksia käsittelevän kirjan, eikä kana muutenkaan enää maistunut hyvältä. Lähipiiri on hieman hämmentynyt. Muutos oli ajatuksen tasolla suuri, mutta käytännössä todella helppo. Silti söin erittäin puuttellisesti ja samalla koitin kehittyä kuntoilussa = huono yhdistelmä, ja sairastelinkin flunssaa aika ajoin. Arvomaailma alkaa pikku hiljaa muuttumaan ja se osiltaan aiheuttaa vaikean eron parisuhteessa.3 vuotta sitten:
Lopetin täysin tupakoinnin (vaikka viihdepolttaja vain olinkin) uuden poikaystävän kannustuksesta. Hän itse lopetti kertaheitosta, kun pappansa kuoli keuhkosyöpään melko nuorena. Seurustelun myötä ruokavalioon tulivat mukaan terveellisemmät hiilarit, kuten linssit ja täysjyvätuotteet. Aktiivinen kuntoilu lisääntyi edelleen ja jälkeenpäin ajateltuna treenaamisessa oli enemmän pinnalliset arvot taustalla terveysnäkökohdan sijaan. Tein myös työtä, joka oli vastaan omia arvoja ja joka ympäristön mielestä oli ehkä "coolia". Baareissa käyminen tuntui kyllä entistä turhemmalta, mutta vaihtoehdot olivat vähissä.Kaksi vuotta sitten ajatusmaailmani oli suurin piirtein tämä:
Valmistuin ja olen onnekkaasti saanut kohtalaisen hyvän, vakituisen työpaikan 8-16 toimistossa, pärjään hyvin työssäni (mielestäni liiankin hyvin), kehitysmahdollisuuksia uralla on, urheilen vapaa-ajalla, käyn myös viihteellä ja tapaan ystäviäni. Olen kiinnostunut ympäristöasioista ja erityisesti nyt pinnalle noussut ilmastonmuutos huolestuttaa ja aiheuttaa ahdistusta. Elämäntavat ovat kuitenkin kaikin puolin sopusoinnussa ja olemme kaveripiirissä hieman poikkeavia terveysintoilumme ja arvojemme vuoksi.Viimeiset kaksi vuotta olen ihmetellyt elämäni tarkoitusta lähinnä työn kannalta, koska muihin osa-alueisiin olen täysin tyytyväinen. Tajusin nopeasti, ettei yksipuolinen, lamaannuttava työ ole minua varten ja tein ainakin jälkeenpäin ajateltuna loistavan päätöksen lähteä ihmisiä koneina pitävästä, mutta varmasta ja uramahdollisuuksia tarjoavasta työpaikasta. Sen jälkeen olen päätynyt satunnaisiin määräaikaisiin luonteeltaan paljon itsenäisempiin töihin, jotka olivat hetkellisesti jopa hauskoja sekä pinnallisesti kiinnostavia. Silti nekään eivät ole tuntuneet oikein omalta. Olen pähkäillyt oman yrityksen perustamista ja lähellä se olikin. Varmasti perustaisin kyseisen yrityksen muualle kuin Suomeen, juurikin maan ilmapiiri ja kannustamattomuus nakertavat uskoa omaan itseensä.
Olen myös miettinyt jatkokouluttautumista, vaikka olinkin todella kypsä opiskeltuani lähes koko elämäni. Toisaalta nyt on helpompi tilanne kuin pari vuotta sitten, koska nyt ei oikeasti ole juuri kenellekkään töitä ja ihmiset joutuvat kouluttautumaan uudestaan. Ympäristö ei luo niin paljon paineita, kun nousukauden huuman vallitsevat työelämän arvot kasvu ja tehokkuus kaiken muun kustannuksella ovat vaihtumassa inhimillisimpiin tekijöihin (toivottavasti). Nyt olisi mahdollisuus tehdä haluamaansa työtä, vaikka menestyksestä ei ole mitään takuita. Yrittää voi, koska parempaa ei ole tarjolla, etenkin, jos riskit ovat pienehköt.
Perehdyttyäni mielenkiintoisen materiaalin pariin, ensin blogien kautta netissä sekä myöhemmin lukuisista kirjoista ahmimalla, on käsitykseni elämän tarjoamista mahdollisuuksista muuttunut täysin. Kiinnostus luonnonmukaiseen ravintoon ja siihen syventymisestä on johdattanut minut paljon suurempien asioiden pariin, kuin olisin ikinä uskonut. Asiat eivät fyysisesti ole suuria ja hienoja, vaan tärkeämpää on se, mikä ilo ja rauha sisälläni on. Tietomäärän lisäksi on positiivinen vaikutus ollut varmaankin joogalla, joka sekin liittyy kiiinteästi tutustumaani itämaisen filosofian oppeihin. Vaikka olenkin ollut elämääni tyytyväinen "normaali" ihminen, on henkisen muutoksen taso - ja se miten se vaikuttaa kaikkeen muuhun valtava. Näitä asioita on äärimmäisen vaikea selittää toisille, kuin yhtälailla pinnallisessa maailmassa elävälle, yhteiskunnan pelisääntöjen ja normien mukaan, vaikutteille alttiina olevalle itselleni 3 vuotta sitten.
Päivittäisessä elämässä ajatusmaailman muutos näkyy selkeiten kaupungin hälinässä ja näissä kysymyksissä:
Mihin nuo "tärkeät" ihmiset oikein kiirehtivät? Miksi epävarmuus peitetään pakkelikerroksen tai isojen lihaksien taakse? Miksi se työ on elämän keskipiste (ainakin ajallisesti- ja se on paljon), Miksi ainoa vaihtoehto on mennä baariin? Miksi ihmiset ovat niin välinpitämättömiä luontoa kohtaan? Mikä saa ihmisen kyseenalaistamaan "totuuden"? Mikä saa ihmisen muuttumaan?
Kysymykset ovat vailla vastausta, mutta joitain juttuja olen pohdiskellut niihin liittyen. Elämä on yleisesti hyvin erilaista nyt kuin muutama kymmenen vuosi sitten. Nyt on mahdollisuus edes miettiä elämän tarkoitusta, hengissäsäilymisen ja perheen elättämisen sijaan. Ehkä juuri se valinnan vapaus aiheuttaa meille paineita ja masennusta. Oikeastaan luulemme, että meillä on kaikki maailman mahdollisuudet verrattuna jopa omiin vanhempiimme, mutta oikeasti yhteiskunta kannustaa meitä tiettyjen vaihtoehtojen pariin ja niiden ihannointi lähtee jo pienestä pitäen. Sitten kun haluaa jotain normeista poikkeavaa, pidetään hörhönä. Yhteiskunta jo koulu ( ja tarha) aikana antaa meille tietyt vaihtoehdot ja normit, miten kuuluu elää ja käyttäytyä NORMAALISTI. Luovuus ja poikkeavuus tukahdutetaan - ja näin ihmiset hakeutuvat opiskelemaan varmoille, tutuille aloille. Samalla altistutaan äärimmäisesti ympäristölle ja media näyttää hyvän elämisen mallia. Jos asut landella, selviät todennäköisesti vähemmillä paineilla, mutta ehkä olet onnellisempi? Näin ainakin itse uskoisin. Koulutuksen ja uran lisäksi ihmisille annetaan muut elämän rakentamisen ihanteet, eli parisuhde, perhe, koira, omakotitalo, auto, matkustelu jne. Terveyskin on tietysti tärkeää, mutta tärkeämpää on näyttää naapurille ulkoisesti kuinka hyvin menee. Materialismi on meille arkipäivää, fyysinen siis. Henkinen materialismi onkin sitten vaikeammin saavutettavissa - ja miksi sitä edes pitäisi tavoitella, kun se ei kenellekkään näy? Suurin osa elää varmaan perustyytyväisinä siihen, kun ei tiedä paremmasta. Mutta mikä minä olen sanomaan elämänlaadun tasosta, sehän on niin subjektiivinen kokemus? En minä olekaan, vaan puhun vain omasta puolestani ja siitä, kuinka tietoisuudella on monta tasoa.
Nykyisen ajatusmaailmani mukaan siis lähes kaikki mikä meille uskotellaan olevan elämässä hauskaa, hienoa, tavoittelemisen arvoista jne. on oikeasti pelkkää yhteiskunnan luomaa illuusiota. Todellinen ilo ei tule itsensä ulkopuolisista asioista vaan täysin ihmisestä sisältä. Henkisen herätyksen kokemiseen auttaa varmasti luopuminen vanhasta, etenkin materiasta ja sen tavoittelusta. Moni kulkee sitä oravanpyörää koko elämänsä, eikä ehdi hiljentymään ja kokemaan sitä. Sitten vanhempana burn outeista selvinneenä ja sydäntaudeista kärsivänä 3 kertaa eronneena mietitään sitä, kuinka nopeasti elämä on mennyt. Toki herätyksen voi kokea myös vanhempana ja onhan se parempi kokea myöhään kun ei milloinkaan.
Ehkä tekstistä on jo käynyt ilmi, että olen irtautumassa ulkomaailman vallitsevista normeista ja vaikutteista. En ihannoi enää hienoa uraa -päinvastoin, hienous on se, että tekee sitä mikä oikeasti tuntuu omalta jutulta ilman varmoja takuita menestyksestä. Siis sitä, mikä on merkityksellistä sinun, eikä kavereidesi mielestä. Materialismi, hienon taulu tv:n saaminen tai matkustaminen eksoottiseen paikkaan ei ehkä täytä sitä tyhjyyden tunnetta. Myös ulkonäkö ja varsinkin sen keinotekoisesti kohentaminen on jotain hyvin kaukaista. Se ei tarkoita sitä, etteikö voisi olla huoliteltu, siisti ja kivoissa (kirppis) vaatteissa. Uskon sisäisen terveyden näkyvän ulospäin huomattavasti enemmän kuin pakkeleilla peitetyn epävarmuuden. Median vaikutuksen näkee selkeämmin kuin ikinä: Kaikki mainokset ovat täyttä shaibaa! Samoin suurin osa tv-ohjelmista sekä lehtijutuista aliarvio ja manipuloi ihmisen aivotoimintaa: "Tätä elämäsi kuuluu olla, pyri haalimaan sitä ja tätä niin elämäsi muuttuu paremmaksi!" Toki sitä työnteon uuvuttaneet ihmiset kaipaavat, helppoa viihdettä, jossa ei tarvitse ajatella. Muutenkin kaikkien (oireiden) peittäminen ulkoisesti sen sijaan, että yrittäisi korjata pohjalla olevan syyn on niin näkyvää. Ravintoa ajatellaan ensisijaisesti nautintotekijänä - ruoan pitää olla hyvää ja siitä pitää mennä nälkä oli se sitten mitä tehotuottettua moskaa tahansa. Sitten mennään ähkynä levolle ja herätään ärtyneenä juomaan kahvia, että taas piristyisi. Kierteessä ollaan. Alkoholi on osana jokaista ilon ja surun juhlaa- seuraavana päivänä ei muisteta mistä ollaankaan juteltu. Voiko hauskaa pitää muullakin tapaa?
En silti sano, että olisin täysin tyytyväinen elämääni nytkään. Koska elinpiirini ja tapani ovat jo pitkällä aikavälillä vakiintuneet, on uusien ajatusten "muokkaaminen" käytäntöön erittäin haasteellista. Vanhat tavat nähdä ihmisiä ja pitää hauskaa on koitettava säilyttää jollain tavalla, ettei ihan erakoidu ihmisistä. Pinnalliset puheenaiheet ja kuuluisa "läpänheittäminen" ja päteminen kuuluvat valitettavasti kulttuuriimme, ainakin selvinpäin - tunteista ja syvällisemmistä asioista avaudutaan ehkä sen 3 promillen jälkeen. Ja kyllä - syyllistyn edelleen ainakin pätemiseen välillä itsekin julistaessani näitä ravintojuttuja. Tosin nyt olen himmaillut huomattavasti ja antanut asioiden ja ihmisten löytää luontevasti toisensa. Se tapahtuu, jos niin on tarkoitettu ja välillä olen löytänytkin ihmisiä, joita kiinnostaa ainakin jokin osa-alue.
Niin ja minut siis tämän itseopiskelun myötä löysi mielenkiintoinen koulutus alalta, mistä en edes tiennyt! Enkä sano, että olisin silti vieläkään löytänyt elämäni tarkoitusta, mutta olen ottanut askeleita oikeaa suuntaa kohti. Näitä elämänlaadun parantamis -kirjoja on lukuisia ja moneen makuun ja ehkä aiemmin hieman skeptisesti suhtautunut niihin. Kannattaa etsiä ja tutustua, ei sitä tiedä vaikka löytäisi mitä! Tietotulva on nykyään niin valtava, että sen olennaisen, merkityksellisen tiedon löytäminen ei ole helppoa, mutta kun sille tielle pääsee, se on menoa se. Itse vaikutuin/inspioiduin aluksi
Timo Ylä-Soininmäen Emotionaalinen vauraus -kirjasta sekä tietysti ravintoasioissa (yllättäen) vakuutti ja vahvisti entisestään käsityksiäni Michael Pollanin Oikean ruoan puolesta. Myös parhaillaan lukemassani Raw Food- oppaassa kerrotaan ravinnon vaikutuksesta ajatteluun ja oikeastaan koko pakettiin:) Niinhän se on. Itämaiset opit ovat tietäneet kokonaisvaltaisuuden merkityksen jo tuhansia vuosia sitten.
ps. Harkitsin vaihtoehtoisen juhannuksen viettämistä Frantsilassa
Summer Yoga Retreatilla. Päädyimme kuitenkin Pärnun reissulle:) Toivon vuoden päästä viettäväni juhannusta rauhassa luonnon keskellä, ilman alkoholia ja perinteistä hälinää.
Suosittelen salaatinkastikkeeksi ja muutenkin kylmäpuristettua pellavasiemenöljyä. Laitan salaatteihin sellaisenaan, lisään päälle suolaa ja mahdollisesti muita mausteita. Toimii!
