Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

27.12.2009

Hetkellinen tukos

Olen viime kuukaudet leijunut tai hyppinyt pilvissä ja onkin ennustettu, että taantuma ja paluu maanpinnalle on väistämätön, ainakin hetkeksi. Lauantaina se sitten tuli. Onneksi vain hetkeksi.

Oikein hämmästyin, kun tiedostin, että se puhe/höpinä päässäni alkoi taas kertomaan minulle niitä negatiivissävytteisiä juttuja. Juttuja/ajatuksia, jotka eivät ole kovin mukavia. Juttuja, joista tulee kovin epävarma olo. Juttuja, jotka painavat sinua entiseen ajatusmaailmaan ja elämään. Rotankoloon.

Minulla oli epäilykseni, mistä se saattaisi johtua. Enkä usko, että olen yksin tuntemuksieni kanssa. Takana oli nimittäin 3 päivää joulua - ja jouluruokia.

Olen ollut viime aikoina ehkä hieman laiska kokki raakailun suhteen ja sortunut helppoihin proteiininlähteisiin, kuten papuihin tai juustoon (luomuna tietty). Tilanteeseen on todellakin tulossa muutos nyt kun sain vielä Vitamixinkin. Kuitenkin nyt sitten aattona ajattelin ottaa vielä rennommin, olisihan muutos kuitenkin vuodentakaiseen jo valtava.

Meillä oli enemmistön mittakaavalla varmaan superterveellinen joulupöytä. Söin hyvillä mielin luomufetasalaattia, silakkapihvejä, kypsennettyjä luomulaatikoita, raakalaatikoita, raakasuklaata, itse tehtyä glögiä (pastöroitu mehu tosin)...Mummulla maistoin jopa puolieineslaatikoita. Seuraavina päivinä samat setit.



Huomasin selkeästi, kuinka paljon enemmän tulee syötyä ei-ravinnepitoista ruokaa vrt raakaan ruokaan. Liika lähes tyhjää täynnä oleva ruoka vie hetkessä energiatasot alas sekä vaikuttaa etenkin ajatuksiin ja tunteisiin.

Näinä joulupäivinä ei meditointikaan kunnolla onnistunut, vaan mieli oli erittäin sekava. Olin myös valvonut myöhään ja jouluaattona jopa syönyt keskellä yötä. "Normaalin" ihmisen voi olla vaikea ymmärtää, että terveellisestikin syömisestä voi tulla krapula. Puhumattakaan, jos olisin juonut jotain.

Tänään sitten päätin asettaa sisäisen kelloni ulkoisen kellon kanssa samaan rytmiin. Se tarkoitti sitä, että eilen menin nukkumaan jo klo 19 illalla ja heräsin tänä aamuna klo 06 joogaamaan. Hassua oli se, että sain eräältä ystävältäni, joka oli ilmeisesti baarireissulla viestin klo 05 jotain "Ootko vielä hereillä..." Vastasin siihen sitten klo 06, että "Nyt olen..." Toisen heräämisaika on toisen nukkumaanmenoaika. Elämät voivat olla niin erilaisia.

Kroppa tottuu kaikkeen ja reagoi muutoksiin sitäkin herkemmin. On "helppoa" olla tukossa tai turtana, sekä fyysisesti että mielellisesti. Voi syödä kebabbeja ja juoda päivien putkia ilman mitään tuntemuksia. Tämä voi jonkun mielestä olla normaali olotila, jos ei paremmasta tiedä. Itselläni on useasti sekoittunut aivokemiat ihan totaalisesti yhden baarireissun jälkeen ja "ei ikinä enää" on ollut tuttuakin tutumpi "lupaus" the day after.

Nyt ei edes tulisi mieleen juoda, ei sinänsä, että kohtuudella nautittuna (luomu) punaviinistä olisi haittaa - päinvastoin. Keho ei vaan jostain syystä halua sitä pientäkään määrää. Enää ei tarvi "lakkoilla" ja pitää "tipatonta", kaikki tapahtuu itsestään, niinkuin pitääkin. Tosin suunnitteilla on "suklaaton" tammikuu:) Mikäköhän vuoden päästä on?

Tänään on sitten ollutkin täydellinen päivä. Ihanan rankan aamujoogatreenin ja meditaation jälkeen päätin pitää vihersmoothiepainotteisen, puhdistavan päivän, jota ehdottomasti jatkan huomenna. Olo ei voisi olla parempi, kun vielä kävin lähteellä hakemassa ison tonkan lähdevettä. Hieman huonompaan olooni saattaa vaikuttaa myös se, että olen juonut hanavettä nyt jonkin aikaa. Se on suoraansanottuna ihan kaameaa! Sen eron tietää heti, kun maistaa lähdevettä. Veteen pitää panostaa, koska sitä me (toivottavasti) käytämme eniten!! Ja suodattimista tulossa juttua tammikuussa!

Olo on nyt niin hyvä ja energiaa piisaisi ja en pystynyt olla treenaamatta, tanssimatta ja hyppimättä, vaikka nukkumaan pitäisi mennä, jotta luontainen rytmi säilyisi. Ajatukset eivät harhaile vaan läsnäolo on back! Toivottavasti uutena vuotena saa revitellä sitten koko vuoden (ja entisen elämän) edestä:)


Tässä vielä pari joulukuvaa. Ylemmässä kuvassa siskoni ja hyvin yksinkertaisesti kynttilöillä koristeltu kuusemme. Alemmassa kuvassa äitini ihana väsäys pihassamme, lumilyhty- ja ukko.

17 kommenttia:

  1. Täällä pohjois-Suomessa on kyllä mun mielestä paaaljon parempi vesi kuin etelä-Suomessa. Ei puhettakaan että olisin pystynyt esimerkiksi siskoni luona tampereella kyläillessäni juomaan hanavetta :S Kamalan pahaa.

    VastaaPoista
  2. Hyvä postaus!

    Omat ajatukset ja tuntemukset oli samanlaisia joulunajan suhteen. Ei tullu mitään meditaatiosta ku oli niin sekasin ajatukset kaikesta siitä "tiukkaanpakatusta" jouluruuasta.

    Parasta oli ku kuusen alle oli ilmestyny se upouusi blenderi jota piti eilen heti kotiinpäästyä testata. Vähän pitää ehkä toppuutella ettei vedä pelkkiä smoothieta seuraavia viikkoja! (:

    Mukavaa ja pirteätä tätä viikkoa!

    VastaaPoista
  3. Mulla on pysynyt jouluruoista huolimatta paketti yllättävän hyvin kasassa, kun aloin samaan aikaan tehdä positiivisia affirmaatioita.
    Nyt alkaa jo mieli melkein itsestään keskittymään luppohetkinään niihin ajatuksiin, mitä toistan noi kerran päivässä joka päivä.
    Kirjoitan päivittäin Google Docs -sivulle noin 10 positiivista uskomusta, jotka haluan omaksua. Ne vaihtelevat jonkin verran päivästä toiseen, mutta varsinkin ensi vuoden tavoitteisiin liittyvät aiheet toistuvat jossain määrin lähes joka kerta. Ne tavoitteet ovat niin innostavia, että niistä saadulla energialla tuntuu jaksavan kehnommillakin safkoilla. Ja siis ennen kaikkea ei tulekaan enää sitä lannistavaa umpikujafiilistä että "voi hemmetti kun ei oo foodeja eikä sitä ja tätä", vaan tilalla on sellainen varmuus siitä että "meen vaikka läpi harmaan kiven" niiden tavoitteiden takia.
    Pääasia pitää ne joka päivä mielessä, niin että ne alkavat pyöriä päässä jo automaattisesti luppohetkinä. Silloin ei jää tilaa lannistaville, väsyttäville ajatuksille.
    Ja ennen kaikkea, silloin alkaa tulla kuin itsestään hyviä ideoita, jotka johtavat niihin tavoitteisiin - sekä spontaaneja inspiraatioita niihin askareisiin, joita se innostava visio edellyttää.

    Mitä isommat ja innostavamman (eli "epärealistisemmat") tavoitteet, sen parempi.
    Ei niistä tarvitse kertoa muille kuin itselleen ja ehkä niille muutamille, jotka myös kykenevät isoon ajatteluun. Tosin mulla on turhan usein tapana kertoa niillekin, joiden spontaani vastaus on "ei tule onnistumaan" - no joke, perustuu tositapahtumiin :=)

    Ajattelun taso määrää elämän tason, ihan suoraan. Parasta, mitä voin tehdä, on nostaa omaa ajatusleveliä, ja kannustaa kaikkia kiinnostuneita samaan.

    Mitä ne innostavat tavoitteet mulla sitten on?
    Yhden voin jo paljastaa:
    "Elää jo ensi vuonna maassa, jossa melkein kaikkien levelit on nostettu jo kauas tautitason yläpuolelle - niin ravinnon, kropan kuin mielenkin suhteen". Se, mitä siitä seuraa, yhteiskunnallisestikin, tulee olemaan jotain aivan.. no, ainakin mielenkiintoista seurattavaa :)

    VastaaPoista
  4. Jouluruokien ja -valvomisen vaikutuksesta kärsitään täälläkin... kumpikaan ei oikein oma valinta, kylässä syödään mitä tarjotaan.

    Ollin esimerkkiä seuraten: mun tavoitteeni ensi vuodelle on päästä pakkaselta plussan puolelle. Se olisi jo paljon saavutettu, kun vielä olen melkein lähtökuopassa.

    - M

    VastaaPoista
  5. "Hyvät geenit, kun on noin nätti siskokin" :)

    Joo, ne joulu ruoat! Ihmettelin joulun päivän jälkeen myös oloani. Ajatukset eivät olleet kovinkaan positiivisia ja ne harhaili minne sattui. Hetken ihmettelin, missä mättää? Sittenhän tajusin, että joulun ruoathan ne taas kehon laittoi koville ja sitä myöten pää alkoi surista eri sfääreissä. Jouluna tuli siis syötyö isolla kädellä, kaikkea niitä perinteisen(?) joulupöydän antimia.

    Nyt on taas nousu raakaruoan maailmaan edessä ja sitä myöten innostusta ja positiivisia asioita toivottavasti enemmän.

    Oon samaa mieltä kanssasi, että jos puhtaan ruoan tuomaa flowta ei ole kokenut, ei sitä voi toisen kertomana ymmärtää. Se on jotenkin parasta, se hyvä olo, minkä puhdas ja raaka safka tuo mukanaan!

    VastaaPoista
  6. Yhdyn edellisiin. Kamala alavire ja nuutuneisuus vaivannut. Vähän on piristänyt sentään jooga ja ulkoilma. Ja vihreitä, marjoja, hedelmiä...kai se tästä! Viime vuoden tammikuun olin muuten kokonaan sokeriton, oli aika hauskaa, kandee kokeilla jos on sokeririippuvuutta!

    VastaaPoista
  7. Samaa on ollut minullakin, eli kamalaa alavirettä ja toivottomuutta, vaikka muuten joulu onkin ollut mukava. Olen myös mässyttänyt jouluruokia, tosin en mitään kinkkuja, mutta laatikoita ja kalaa senkin edestä ja myös nameja. Ulkoilu on jäänyt normaalia vähemmälle, samoin muu liikunta. Unirytmi on ollut, mitä on.

    Pahinta on juuri toivottomuus ja ajatusten negatiivinen kehä. On vaikea nostaa sitä plussan puolelle, kun arkikin on kaikinpuolin negatiivisuuteen vetävää. Silti ero nyt joulun ajassa ja normaalissa arjessa on havaittava. On hämmentävää, että sapuskoilla ja muulla elämänrytmillä voisi olla näin iso merkitys, mutta ei sitä tajua ellei itse koe. Näköjään.

    Mukavaa, kun raportoit tällaisia negatiivisiakin hetkiä ja tuntemuksia. Se auttaa ymmärtämään näitä asioita entistä paremmin.

    VastaaPoista
  8. Heipsis!

    Hyvä postaus, johon on helppo taas samastua. Jouluni oli mukava ja rauhallinen, mutta silti inhottava 2 pv:n päänsärky seurasi joulu"herkkujen" syöntiä. Siitä huolimatta, että laatikot ja kalkkuna olivat luomua ja maistuivat taivaallisilta, enkä yhden yhtäkään suklaata suuhuni laittanut (en kyllä jaksanut väsätä raakasuklaatakaan). Piparia kyllä sitäkin enemmän... Aamuisin olen nauttinut vihersmoothien, mutta muuten päivät ovat menneet "normiruokia" puputtaen ja sen vuoksi kuin unessa. Tapaninpäivän lumisade pelasti tilanteen, tein hiki hatussa lumitöitä ja olin taas enemmän oma itseni. Joulun alla liikunta jäi jouluhommeleiden ja pakkaskelien vuoksi vähemmälle. Toki siivouskin on hyvää liikuntaa, mutta ei samalla tavalla virkistävää kuin ulkoilu, ainakaan itselläni.

    Luin muuten eilen pitkästä aikaa Aamulehteä ja totesin, että en ole jäänyt mistään paitsi. Juttu sinusta ja Ollista oli ok, onnittelut siitä, mutta kuitenkin aika pinnallinen, kuten lehtijutut yleensäkin. Ei niissä kyllä loppujen lopuksi paljoa sanota ja sekin vähä on negatiivisvoittoista. Nyt kun on tottunut etsimään netistä ja kirjoista kaikenlaista mielenkiintoista tietoa, ei sanomalehtiä kaipaa pätkääkään.

    Joulunpyhinä ilmoittauduin haaveilemalleni kurssille, jonka myötä uskon vauhtini tässä uudessa elämässä vain paranevan.

    VastaaPoista
  9. Minulla on hieman toisenlaisia kokemuksia joulun ruokailujen vaikutuksesta. Olen kuukauden verran syönyt smoothieta aamuisin ja lisäksi olen jättänyt viljan, lihan ja maitotuotteet lähes kokonaan pois ruokavaliostani. Olen syönyt kasviksia, marjoja, hedelmiä, pähkinöitä, siemeniä, vuohenjuustoa ja kananmunia, kaikki pääasiassa luomuna. Olo on ollut henkisesti kyllä hyvä, mutta vatsa ei ole toiminut niin hyvin kuin aiemmin (tuotokset ovat olleet melko löysiä ja pahanhajuisia). Eron entiseen huomasi hyvin joulun ajan "normaalin" syömisen jälkeen, vatsani toimii paljon paremmin "normaalilla" ruualla. En kuitenkaan haluaisi palata entiseen vaan haluaisin jatkaa uudella ruokavaliolla. Mistä uuden ruokavalion aiheuttamat vatsaongelmat voisivat johtua?

    VastaaPoista
  10. Tosi hyvä ja avartava postaus ja kommentit myös. Itekin söin jouluna "tavallista" ruokaa ja olo on ollut aivan kauhea. Oon ollut niin väsynyt ja kaikki mahdolliset negativiiset ajatukset on ollut päässä tässä parin päivän ajan. Nyt vasta tajuan oikeasti miten huono ravinto vaikuttaa tuonne pääkoppaakin. Ja ite ymmärrän ainakin täysin miten ruoista voi tulla kaamea krapula! Onneksi taas voi ite valita mitä sinne suuhunsa pistää...

    Onneksi Heidi kirjottelet näistä asioista niin ei tarvi itekseen painiskella ja rypeä...

    P.S Poikaystävän lahja : vapaa valintainen hoito joten oon suhun pian Heidi yhteydessä.

    Elina

    VastaaPoista
  11. Hyvä flow katkesi täälläkin sapuskakrapulaan, mutta onneksi pinaatti-puolukkasmoothie pelasti!

    Kirjoitin muuten justiinsa vihkoon yli 100 tavoitetta ja positiivista ajatusta ja affirmaatiota vuodelle 2010. Huikein vuosi (tähän mennessä) tulossa siis :)

    VastaaPoista
  12. Kiitos, arvelinkin että en ole yksin tuntemusteni kanssa:)

    Noinen: Hyvin mahdollista

    Maria-Annukka:Kiva kuulla ja huippu joululahja!

    Ola: Se vähän riippuu varmaan tilanteesta, koska vielä hetki sitten oli sullakin huono fiilis siellä luennolla perussafkojen jälkeen. Mutta totta tosiaan, että affirmaatiot auttaa. Se on vähintä ja helpointa, mitä ihminen voi tehdä!

    Anonyymi: Siskokin kiittää:) Totta tosiaan, ei tätä voi ymmärtää, jos ei itse koe (eli on tasaisesti tukossa) Mitä näistä lukuisista kokemuksista voi siis päätellä, me, joilla on kokemusta molemmista päistä:

    RAVINNON VAIKUTUS AJATUKSIIN ON TODELLA SUURI

    Vaikutus ajatuksiin-tunteisiin-tekoihin-koko elämään. Toki ne (jankkaamani) muutkin asiat vaikuttaa, mutta ravinto on ehkä suurin yksittäinen tekijä.

    Aiju: Mielenkiinnolla odotan seuraavaa näkemistämme!

    Anonyymi 2 : Kyse on todennäköisesti detoxista eli siirtymävaiheen oireilusta. Kropalla kestää aikansa tottua erilaiseen ruokaan, oli se sitten kuinka terveellistä tahansa. Ruoansulatus voi joutua koville aluksi, onhan lämmin hyvin pilkottu vaikkakin ravinteeton ruoka helpommin sulavaa. Sen vuoksi raakapainotteisella ruoalla pitäisi keskittyä pureskeluun/blendaamiseen todella paljon.

    Todennäköisesti asia kuitenkin korjaantuu ajan kanssa. Kaikille kehotyypeille ei tosin välttämättä suositella 100% raaka, mutta sinun tapauksessa se ei niin olekaan. Myös runsas kuidun lisääminen voi vaikuttaa (ulosteeseen)

    Elina: Täällä on terveysintoilijoiden vertaistukiryhmä:)

    Sait siis parhaan lahjan! Tervetuloa:)

    Dani: Hyvä kun muistutit, teen pikapostauksen aiheesta ennen mökkeilyä!

    VastaaPoista
  13. Hei,

    Voitko kertoa jo nyt jotain noista vedenpuhdisimista. Onko sinulla tai jollakin muulla kokemusta brita-vedenpuhdistimista?

    VastaaPoista
  14. Juttua tulossa niistä tammikuussa! Britan hankin viime keväänä ja se on ihan ok. Tänään viimeksi kuulin tutultani, että mm. idut kasvavat huomattavasti paremmin,kun Britan suodattamalla vedellä on huuhdellut. Se on ihan ok aloittelijalle ja hintakin vain päälle parikymppiä.

    Aitoa lähdevettä ei kyllä voita mikään, mutta ionisaattorit ovat sitten siitä välistä, joista tulen kertomaan.

    VastaaPoista
  15. Itselläni oli perinteinen vegaaninen luomujoulupöytä laatikkoineen, tofupateineen ja seitankinkkuineen, kuten tapana on ollut, ja mietin tosi pitkään, teenkö sen vai menenkö joulunkin raakalinjalla. Valitsin perinteisen, ja joulu oli pitkään aikaan eka poikkeus raakailuun (okei, salaatit ja suklaat yms. leipomukset oli raakoja).

    Nyt vähän harmittaa ja tiedän, että ensi jouluna on raa´at eväät. Ongelma ei ollut niinkään fyysisissä tuntemuksissa (kypsennetty ruoka sopii kropalleni edelleen) vaan enemmän psykologisissa. Raakailu on iskostanut päähäni ehkä liiankin voimakkaasti ajatuksen siitä, mikä on ihmiselle sopivaa ruokaa ja mikä ei; mikä vaikuttaa positiivisesti mieleen ja ruumiseen ja mikä taas ei; mikä on turhaa ja mikä tarpeellista.

    En tiedä, onko hyvä vai huono merkki, ettei siitä pysty relaamaan. Hyvä siinä mielessä, että oikeastaan vasta nyt jouluna käsitin, että todella aidosti kaipaan raakaruokaa. Oli mahtava fiilis pistää vihreät pyörimään blenderiin pyhien jälkeen. Holy greens! Haluan todellakin syödä näin!

    Huonompi homma taas on se, että alan tuntea itseni joksikin macarektikoksi, joka menee paniikkiin heti, kun tietyt jauhepussit on tyhjinä. Superfoodien lisäksi kai edelleenkin on muutakin ruokaa maailmassa, ja jos ruoka ei ole vihreää, voi sen kai siltikin syödä...vai voiko?

    VastaaPoista
  16. Hyvä postaus, kiitos jakamisesta! On hyvä kuulla että sattuu sitä muillekin, pidemmällä oleville myös :) Itsellä on menossa vähän sellainen välivaihe, että vanhat ruoat on todettu huonoiksi, mutta uudet ovat vielä hakusessa. Reseptejä ja ohjeita siis kaivellaan vimmatusti ja yritetään maistella itselle sopivia vaihtoehtoja järkevää ruokarytmiä etsien... Joulu meni oikeastaan yllättävän hyvin kun raahasimme anopin joulupöytään härskisti vaan omat salaatit muiden tarjottavien rinnalle. Täytyy todeta että ne ainakin minulla pelastivat joulufiilikset.

    Odottelen kovasti uuden vuoden postaustasi vedestä ja suodattimista! Täälläkin nääs kärsitään siitä ettei hanavesi maistu ja jotain vekotinta kai siis pitäisi hankkia...

    Iloa ja kaikkea hyvää! :)

    VastaaPoista
  17. Itse ajattelen, että pikku repsahdukset kuuluvat laajassa mielessä asiaan - silloin osaa arvostaa optimaalisempaa elämäntapaa ja altistua sen vivahteille.

    Oma nykylinjani on tavallaan heikompi ja tavallaan vahvempi kuin aina ylistetyt "kehumaansa elintapaansa elävillä". Hyvä puoli on se, että aikaa riittää "elämänteorian" tarkasteluun enemmän, huono puoli taas se että kroppa kiittäisi enemmän jos sen eteen tekisi enemmän. Mutta ehkäpä tärkeää on erityisesti se, että käyttää aikaansa yleensäkin hyväksi.

    Optimaalista oloa tai terveyttähän ei ole olemassakaan - vain optimointia.

    VastaaPoista

Kommentoi, tarkastele, peilaa, opi...