Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

9.11.2009

Ylivilkkautta ympärillä

Koska oma toimintani, keskittymiseni, havainnointikykyni ja tiedostamiseni on tarkentunut viime aikoina, kiinnitän tarkemmin huomiota asioihin, mitä en ehkä ennen huomannut. Yleisesti pyrin tai kiinnitän automaattisesti huomioni positiivisiin seikkoihin. Kuitenkin pinnallisesti positiivisista seikoista voi näkyä pinnan alla kytevä epäkohta (if you know what i mean..)

Lyhyt huomioni viime ajalta: Missä ovat rauhalliset lapset? Onko niitä ikinä ollutkaan?

Viime aikoina olen ajautunut tilanteisiin, joissa lapsia on ollut mukana tai sitten olen kiinnittänyt niihin yleisesti tarkemmin huomiota. Näen lapsissa levottomuutta, katseen harhailua, vaikeuksia pysyä paikallaan, yliaktiivisuutta jne. En todellakaan ole yleistämässä kaikkia lapsia, mutta en tiedä onko sattumaa nämä kohdalleni osuneet tapaukset.

Vaikka diagnosoitua Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriötä eli ADHD:tä ei olisikaan, voi silti moni olla lähellä tai lähestymässä sitä. Wikipediassa ADHD:n hoitomuotona ovat:

- Lääkehoito
- Kognitiivinen terapia
- Neuropsykologinen kuntoutus
- Coaching
- Vertaisryhmätoiminta
- Sekä joidenkin mukaan myös ravintolisillä

Onneksi ravinto mainittiin edes lopussa, vaikkakin lisä-sanan yhteydessä.

Hyvin lyhyesti perehdyttyäni (ilman ravintotieteellistä koulutusta) ADHD:n ravitsemukselliseen lääkintään, löysin tämän Tolosen sivuston, jossa painotetaan ravintotekijöiden, erityisesti Omega3 ( EPA), vitamiinit, magnesium, rauta jne. puutostilojen korjaamista. Vaikka artikkelissa ei mainita erityisia lisävalmisteita, annetaan ymmärtää, että puutostiloja korvataan lisävalmisteilla - eikä oikealla ruoalla.

Eikö olisi järkevämpää tässäkin tapauksessa korjata puutteiden sijaan itse syytä, eli antaa sitä oikeaa ruokaa, mistä saisi kaikki tarvittavat vitamiinit ja kivennäisaineet, jolloin ravintoaineiden riittävien määrien lisäksi alkaa niiden imeytyminen toimimaan oikein? Lisävalmisteiden sekä puutteellisen ruoan antaminen samaan aikaan on mielestäni huono ratkaisu, koska se voi peittää itse syytä, joka jää "piilemään" elimistöön.

Kaikkein tärkeintä on mielestäni "taudin" ennaltaehkäisy? Voisimmeko vaikuttaa ylivilkkauteen ja sen ehkäisemiseen kenties minimoimalla stressitekijät, ravinnon lisäaineet - antamalla sitä OIKEAA ruokaa, ympäristön häly: liikenne, isoissa ryhmissä oleminen, kaveripiiri, kodin ilmapiiri (tv, tietokone, musiikki jne), riittävä aika lapsen kanssa sekä kaikki muu "epäluonnollinen" toiminta, jos nyt edes ymmärrämme, mitä se täällä yhteiskunnassa tarkoittaa!

Korostan vielä, että ihan varmasti on olemassa myös rauhallisia, luonnonmukaisemmin kasvatettuja lapsia ja toki lapset ovat yksilöllisiä: Toiset ovat luonnostaan rauhallisia, toiset vilkkaampia. Kuitenkin ne rajat ovat häilyvät ja voimme tehdä paljon ennaltaehkäistäksemme ylivilkkautta ja muitakin "vaivoja".



9 kommenttia:

  1. Taitaa mennä nyt Heidillä ADHD ja AC/DC sekaisin. Bändin nimihän kirjoitetaan kauttaviivalla, mutta tuo sairaus.. Niitähän on sellaisia paitojakin, joissa AC/DC:n logoa mukaillen lukeekin "AD/HD", mikä on mielestäni aika huono ja mauton vitsi. Sinun tekstissäsi se on varmasti tahaton virhe, mutta olisihan tämä kirjoituksesi kieltämättä vakuuttavampi, jos edes termit olisivat oikein..

    t. ADHD-aikuisen läheinen

    VastaaPoista
  2. Samaa olen jossakin mielessä havainnut minäkin. Nää on kuitenkin aika vaikeita asioita, ja usein ulkopuolisten on hyvin vaikea arvioida toisten lapsia, monta kertaa saattaa olla niin että kotona käyttäydytään erilailla kuin vieraissa paikoissa. Joissakin lapsissa vieraiden paikkojen aiheuttama hermostuminen saattaa myös purkautua edellä kuvailluilla oireilla. Olen seurannut hyvin läheltä perhettä jossa lapset on kasvatettu "luonnonmukaisesti" ei telkkaria, ei makeisia, kasvisruokavalio ym. Mutta silti lapset ovat "kauhukakaroita", ylivilkkaita riehujia. Mutta näihin asioihin vaikuttaa tietysti monet asiat. Sellaista asiaa olen itse miettinyt paljonkin noin yksi vuotiaiden kohdalla, että monet ovat jotenkin niin labiileja, tuijottavat vaan ilmeettömänä seinille, eivät tunnu olevan kiinnostuneita ympäristöstä. Oma yksivuotias kun on aika vilkas ja utelias, hirveän hyväntuulinen joka haluaa tutkia ja ihmetellä kaikkia asioita. Häntä on kyllä otettu paljon mukaan erilaisiin paikkohin ja hänen kanssaan jaksaa vielä molemmat vanhemmat aktiivisesti kotonakin/pihalla puuhailla kaikenlaista. Tuntuu että sellaisina päivinä myös hän itse haluaa ottaa sitten oman aikansa ja leikkiä yksinään omassa rauhassa, katsella kirjaa tms. Jos vaan ollaan kotona koko päivä, niin leikkikin muuttuu riehumiseksi ja koko ajan roikutaan lahkeessa. Ruokavalion vaikutuksista en tässä vaiheessa osaa sanoa oikein mitään, yritän antaa lapsen syödä sitä mitä hän tarjolla olevista itse haluaa. Vaikea tämän ikäistä lasta on kuitenkin pakottaa syömään hyviä ainesosia, jos lapsi ei itse halua. Koitetaan tarjota vaan mahdollisimman hyvälaatuista ruokaa.

    VastaaPoista
  3. Mulla on ollut jo pitemmän aikaa jokin samantyylinen postaus mielessä, en vaan oo saanut kirjoitettua auki.. vaikea, vaikea aihe. Tähän vaikuttaa niiiin monet eri asiat, mutta totta on se, että kaikki on niin yksilöllisiä. Vilkkaampia varmasti jotkin ruoka-aineet stimuloi ja esim. lisäaineet voi saada aikaiseksi käytöksessä vielä enemmän vilkkautta. Toisaalta oon onnellinen, että omat lapset ei oo niitä ääripäitä, passiivisia eteentuijottajia. Vaikka ei se ylikierroksilla käyminenkään hauskaa ole.. No joo, pitää kirjoitella auki omiakin mietintöjä aiheesta..

    VastaaPoista
  4. Koska kala ei ole enää yhtä terveellistä kuin aiemmin (säilytys, kasvatus, ympäristömyrkyt) niin kyllä se pitää sanoa ääneen. Eikä ole ensimmäinen kerta että ravintolisä on osoittautunut sairauksia ehkäiseväksi, tukihoidoksi tai jopa lääkkeeksi. Eikä kalalla edelleenkään hoideta tehokkaasti masennusta, toisin kuin "ryyneillä" on tehty jo vuosikaudet. Masentunut haaskaa vain aikaansa ja rahaansa toivoen efektejä.


    Terveillekin lohen rasvahappofiaskon jälkeen on pakko suositella jo jotain ryynejä, vaikka kuinka tekisi mieli palvoa "luonnollista" ravintoa - se nyt vaan ei ole ollut vähään aikaan kovin luonnollista, sori vaan.

    En tässä jaksa kaivaa tutkimuksia kalaöljyjen terveellisyydestä. Jokainen niitä oikein (riittävän vahvaa tavaraa) käyttävä huomaa asian itsekin. Osasyy mielialani hyvänä säilymiseen ja aktiivisuuteen liittyy lähes varmasti kalaöljyihin, joita olen käyttänyt säännöllisen kalan ja merenelävien syönnin lisäksi.

    Ihmisten valtaosa on elänyt koko tuoreemman kehityshistoriamme ajan jokien ja rantojen varsilla. Aivojemme kyky käyttää hyväkseen vesieläinten ja mineraalien rasvahappoja on varmasti yksi syy, miksi olemme maailman älykkäin eläinlaji, ylivoimaisesti. Ei ole mitenkään sattumaa että rasvahapot käytännössä korjaavat surkastumia aivoissamme.

    Monesti ajatellaan että luontainen nappi on pahasta, vaikka kyse on lähinnä yleisemmin käytetystä lääkkeestä joka ei aiheuta rekisteröityjä sivuvaikutuksia yleisimmillä annoksilla.

    Itse en ainakaan ala tapella mahdollisten tulevien pentujeni kanssa että "syökää kalaa" ja kukaan ei syö. Antaisin öljyt sitten vaikka kokiksen seassa.

    teidän, Mihail P

    VastaaPoista
  5. Totta on se, että ravinnolla voidaan vaikuttaa lasten vointiin ja vireystilaan (kaikki tietävät, miten lapsi käyttäytyy sokerihumalassa), mutta OMA KANTANI tähän ylivilkkausasiaan on se, että kyllä se henkinen puoli näyttelee suurinta roolia lapsen käyttäytymisessä. Se, miten kotona ollaan, miten siellä huomioidaan ja osoitetaan tunteita, minkälaisia aktiviteetteja lapsille järjestetään jne. Jos näen lapsen, joka riehuu ja johon ei meinaa saada kontaktia, tulee minulle ensimmäisenä mieleen - "koska tuo lapsi on viimeksi ollut isänsä/äitinsä rakastavassa ja läsnäolevassa sylissä?" tai "millä tavalla tämän lapsen annetaan toteuttaa itseään vai onko hänen luontainen luovuutensa tukahdutettu pelikonsoleilla ja tietokonepeleillä - jolloin hänen itsensä toteuttamisen tarve on saattanut jäädä täyttämättä?" jne. jne. Ravinto ei tule tässä tapauksessa ensimmäisenä mieleen, vaikkakin se näyttelee myös suurta roolia lapsen voinnissa. Korostan, että en ajattele em. tavalla tai syytä vanhempia, jos on kyse neurologisista häiriöistä - ne ovat asia erikseen (joskin niihinkin voi vaikuttaa paljon). Hyvä silti, kun nostit tämän ravitsemusasian esille - se ei varmasti ole itsestäänselvää kaikille! :)

    VastaaPoista
  6. Taisin sekoittua kun wikipediassa mainittiin AD/HD, jossain kohtaa. Kohta korjattu, pahoittelen, ajatushäiriö!

    Rachel: Totta, vaikea arvioida! Ja sekin, kun ei osaa sanoa minkälaisia lapset ovat ennen olleet. Vilkkaus on mielestäni hyvä asia, rajat on vaan osattava vanhemman itse arvioida. Tämä on tosiaan itselleni vaikea aihe, kun ei lapsia ole, mutta tulinpa nyt kirjoittaneeksi.

    kte: Siksi odotankin sinun postaustasi:)

    Mihail: Kyllä, hyvä pointti myös sinulla. Omega 3 on huomioonotettava asia. Se sitten millä tyylillä sen ottaa, on oma valinta. SIitä täällä aiemminkin on keskusteltu.

    Sabrina: Jes. Korjasinkin hieman tekstiäni, kun sen aika nopeasti väsäsin. Teksti käsittelee aihetta ravinnon kannalta mutta tosiaan läheisyys ja lämmin ilmapiiri on varmasti ykkösseikka, mikä vaikuttaa tässäkin. Kaikki toki vaikuttaa kaikkeen ja pitäisikin tiedostaa myös se.

    VastaaPoista
  7. Hienoja kommentteja ja hieno juttu!
    Mulle henkilökohtasesti tulee paha olo kun näen lapselle syötettävän prosessoituja hiilareita tai muuta nykyajan adhd-tehdasruokaa. Annetaan lapsille edes mahdollisuus.
    Itse koen saaneeni/suoneeni alkuperäisempien ja puhtaampien safkojen myötä omalle sisäiselle lapselleni uuden mahdollisuuden - mahdollisuuden kohdata aiemmin tukahdutettuja tunteita, oppia jälleen uusia asioita, innostua ja olla energinen, oppia rakastamaan ja välittämään itsestä ja muista (ok, olen aika alussa mutta kuitenkin), oppia jälleen leikkimään. Vielä muutama vuosi sitten valkosokerit, jauhot, lisäaineet ja tehdasöljyt tekivät hommasta huomattavasti haasteellisempaa. Tai siis, ei tullut mieleen edes ajatella moisia juttuja.
    Jokaisesta jonka olen saanut todistaa oikein kunnolla "lähteneen foodeille", on tullut ihan kersa. Ja jotenkin enemmän oma itsensä - toki se prosessi voi olla mitä on, mutta ainakin siihen tulee voimakas impulssi, joka ei jätä rauhaan.

    Nyt, kun olen taas reilun viikon ollut melkein pelkillä original villisafkoilla, tuntuu etten voisikaan mitään muuta kuin olla oma todellinen itseni ja tehdä vain mitä sydän sanoo. Jos teen jotain muuta tai en tarpeeksi anna aikaa sisimpäni kuunteluun, tulee niin paha olo että pakko pysähtyä. Tunneohjuri ja intuitio on niin voimakas ja selkeä.
    Sori jos meni vähän aiheesta ohi, mutta jotenkin nämä jutut tulee aina lapsista mieleen. Tunnen olevani pian jo lähellä sitä, mikä olin viimeksi viisivuotiaana, ennen niitä ensimmäisiä pettymyksiä ja hylkäämiskokemuksia yms. Nämä ovat kokonaisvaltaisia juttuja, kuten kaikki on, mutta vuosien kokemuksella olen nähnyt sen lähtevän lähes aina, tai ainakin helpoiten, liikkeelle ruoasta, kuten raakasuklaasta tai vihersmoothiesta (joillakin ehkä joogasta), mutta siihen se ei todellakaan jää! Tai jos jää, niin tulee ongelmia. Itsekin jossain vaiheessa yritin jättää sen siihen, mutta keho, mieli, sielu tai mikä vaan lopulta pakotti näkemään että tässä on kyse paljon kokonaisvaltaisemmasta jutusta. Ei edes kannata puhdistaa kehoa, jos ei ole valmis samalla puhdistamaan mieltä ja kohtaamaan kaikenlaisia kätkettyjä tunteita (mielellään mahdollisimman rakkaudellisessa ilmapiirissa).
    Mitä jos ei alunperinkään laitettaisi lapsille heti vauvasta asti niitä myrkkyjä sinne viattomaan kehoon ja mieleen?

    VastaaPoista
  8. Ensinnäkin, kiitos ihanasta hoitohetkestä! Tuli niin tarpeeseen, oli tullut hylättyä keho vähäksi aikaa. Nyt meillä syö goji-marjoja kaikki muut paitsi tytär..

    Siitä aasinsiltaa aiheeseen: minun mielestä ensimmäinen askel puhtaan ja luonnollisen ravinnon tiellä on pitkä imetys. Mahdollisimman pitkä täysimetys, ja sen jälkeen lisäruoan ohella on korvaamatonta. Äidin ravinto ja tasapaino imetysaikana on tietenkin tosi tärkeää myös. Onneksi imetykseen osataan synnäriltä asti voimakkaasti ohjata. Vielä kun joku saisi kaikki julki-imetystä paheksuvat vaiennettua!

    ADHD on ehkä vähän kiistelty, mutta vakavissa muodoissa vaikea sairaus. Se on kuitenkin paljon muuta kuin levottomuutta tai vilkkautta. Terveenkin lapsen kuuluu mielestäni olla eloisa, utelias, liikkuva ja vuorovaikuttava. Perisuomalainen "lapset saa näkyä mutta ei kuulua" on metsäläistä ajattelua. Etelä-Euroopassa lapset on mukana lähes kaikkialla, pikkuiset tytöt ja pojat puetaan hienosti ja otetaan mukaan juhliin. Niille on tilaa, kukaan ei pidä leikkiviä lapsia häiriötekijöinä.

    Lapsi on siis tietysti muutakin kuin ravintoaineista rakennettu robotti. Kodin tunneympäristö näyttelee kyllä ihan yhtä suurta roolia kuin ravinto. Väittäisin, että suomalaisten lasten ruokavalio on huomattavasti parempi (keskimäärin) kuin aikuisten keskimäärin. Puhtaaseen, tuoreeseen ja lisäaineettomaan ravintoon ohjataan painokkaasti neuvolassa, eikä kasvisruokaa väheksytä.

    Paljon enemmän olen huolissani teineistä, joille ei kotona kukaan laita ruokaa. Ruokavalio koostuu leivästä, karkista, roskaruoasta, eineksistä ja energiajuomasta. Mitä näistä tulee isona?

    VastaaPoista
  9. Satu: Kiitos kommentista ja jee, että olet kanssa pistänyt blogin pystyyn! Pitääkin mainostaa enemmän:)

    Kokeileppa dipata gojeja hunajaan, onnistuisko?
    Seuraava steppi gojien jälkeen on sitten raakasuklaa. Ei tarvitse "hifi"aineksia aluksi, vaan ihan edullista pirkka luomu tummaa kaakaojauhetta, luomuhunajaa, kookosöljyä (+esim. gojeja, rusinoita tms) sekaisin ja pakkaseen jähmettymään. Kokeilkaapa!

    Hyvä näkemys imetyksestä, itse täysin samaa mieltä ja samoin ravinto jo raskausaikana on todella tärkeä. Voisin sanoa, että jopa ennen raskausaikaa oleva ravinto vaikuttaa oleellisesti ja nykyään ainakin itsestäni tuntuvat todella yleiseltä lapsettomuusongelmat. Ravinto on suoraan yhteydessä monen elimen kautta lisääntymiselimiin. Puhumattakaan siitä, että monet juo ja polttaa ja ihmettelee kun ei onnistu. Ehkä vähän off topic...

    Perheitä on niin monia. Pienille lapsille varmasti halutaan ja pyritään syöttämään terveellistä ruokaa. Kaupassa olevat purkkiruokaosastot ovat silti suosittuja, samoin keksit jne. helpot lohdukkeet. Tämä toki hyvin yksilöllistä ja onneksi on nyt tullut superterveellisiä vaihtoehtoja, kuten gojeja. Mutta asioista on hyvä puhua yleisellä tasolla, jokainen tehköön omat valintansa.

    VastaaPoista

Kommentoi, tarkastele, peilaa, opi...