Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

7.11.2009

Hiljaa ja hitaammin

Päivä päivältä näen ja koen maailman yhä ihmeellisempänä. Tunnen, että viimeiset 20 vuotta olen kävellyt unissani tai elänyt "sumuisessa harhassa". Tämä harhan verho on nyt alkanut avautumaan ja tunnen olevani taas se 8-vuotias, jonka mieli ei ole päässyt kehittelemään sisällensä mitä ihmeellisimpiä uskomuksia. Luin jostain, että ajattelutoiminnot alkavat kehittymään n. 12-vuotiaana. Tätä ennen pystyt elämään enemmän tai vähemmän hetkessä eli toimit aidosti sisintäsi kuunnellen. Tästä eteenpäin mieli tai ego alkaa pontevana rakentamaan sisällesi omaa elämänkuvaansa. Tähän elämänkuvaan vaikuttaa suuresti ympäristö, ja sen vaikutus on näinä päivinä (yleensä) jotain muuta kuin positiivista.

Tiedän nyt (ainakin luulen tietäväni), miksi kokemani muutos on niin voimakas. Olen elänyt ja kulkenut egoni sanelemana askel askeleelta kauemmas aidosta minästäni. Asiaa on edesauttanut ympäristön suurimmaksi osaksi tiedostamattomat paineet ja vaikutteet, puutteellinen ruoka, sekoittavat nautintoaineet, tukahdetetut tunteet ja halut. Nämä asiathan jokainen kokee omassa mittakaavassaan. Nyt muutan elämäni polkua jokaisella hetkellä "taaksepäin" hyvien "työkalujen" kuten ravinnon ja joogan avulla.

On jotenkin huvittavaa tajuta se kaiken yksinkertaisuus! Aika, jossa juuri me elämme tai olemme eläneet on "hairahdus" ja nyt on aika palata takaisin luontoon. Isoisoäitini varmaan naureskelisi transformaatiolleni. Kaikkea sitä ihminen kokee. Lainaan tähän erästä tutun kautta saamaani lainausta viestistä, joka sopii aiheeseen:

"Ehkä kyse on lähinnä paluusta juurille, eli se mitä meidän kulttuurissamme on tultu pitämään normaalina, on lopulta lähinnä median hypnotisoimien laumasielujen ohjelmoitua vaellusta jo kuolemassa olevan järjestelmän tarjoaman porkkanan perässä. Kaupunkielämä ja jatkuva kiire tuntuvat tuhoavan kaiken herkkyyden ja kestää aikansa ennen kuin aistit alkavat taas toimia. "Normaali" alkaa muuten kuulostaa jo haukkumasanoista kaikkein pahimmalta"

Paluu lapsen tasolle on kuin aikamatka. Liisa Ihmemaassa ei ole kovinkaan kaukainen vertauskuva. Olen viettänyt pitkiä aikoja tutustuessani uudestaan tähän uuteen ihmiseen ja etenkin viime päivinä olen käynyt läpi hyvinkin mielenkiintoisia "keskusteluja" itseni kanssa. Voin sanoa, että totuus on taruakin ihmeellisempi. Sisimmän kuunteleminen voi olla hyvinkin viihdyttävää, yllättävää ja toki myös ahdistavaa. Kuitenkin pelot ja negatiiviset asiat ovat tärkeitä ymmärtää, tiedostaa ja ennenkaikkea - käsitellä.

Kaikkein suurin tai selkein muutos "mielen rakenteissa" on positiivisen sävyn lähes jatkuva ylläpitäminen. Se vaatii tiedostamista ja uusien toimintamallien käyttämistä, mikä taas vaatii opettelua. Parasta on pienet onnistumiset ja usko siihen, että tästä ei voi mennä alas- tai taaksepäin. Kaikelta negatiivisuudelta ei kuitenkaan pysty välttymään. Itse koen edelleen hyvinkin voimakkaasti esim. saamani kritiikin, mutta opettelen pitämään sitä haasteena ja "epämukavuusalueena", jossa on mahdollisuus kehittyä.

Sen olen havainnut, että vain hiljaisuudessa pystyt kuuntelemaan itseäsi tai ainakin aloittamaan "projektin". Itse pystyn kuuntelemaan itseäni nykyään myös hälyssä, vaikkakin se on työläämpää. Pyrinkin välttämään näitä hälytilanteita - Pelkkä Tampereen keskusta voi tuntua hektiseltä suurkaupungilta, kun aistisi ovat herkistyneet. Onkohan tuntemukseni samoja, kuin paniikkihäiriöisellä tuttavallani, joka myös ahdistuu kaupungin hälinästä? Liika puhtaus ja herkkyys vai liika sekamelska? Ei ole helppoa...Zombiena on helpointa olla.

Tämä voimakas tiedostamisen tunne kohtasi minua myös tänään. Kävelin aamulla astangajoogan jatkokurssille joogamattoni kanssa ja päästyäni joogatalon pihaan huusi miehen ääni takaani, että kurssi on peruttu vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Oloni oli täysin neutraali ja pysähdyin hetkeksi kuuntelemaan. Kohta sama mies tuli takaisin ehdottamaan, että menisin silti tekemään oman harjoituksen tyhjään saliin. Ei tarvinnut kahta kertaa miettiä asiaa. Oli aika hieno tunnelma joogata yksin salissa.

Tämän jälkeen vietin pitkästä aikaa aikaa laitakaupungilla. Annoin jalkojeni kuljettaa, katseeni kiertää, nenäni haistaa, ihoni tuntea..Oloni oli kuin hidastetussa filmissä. Kävin yksin syömässä ja toisella silmällä katselin ravintolan ihania, kirkkaita värejä ja toisella silmällä katselin samalla lumista maisemaa pihalla. Söin todella hitaasti ja nauttien. Suoritin kauppaostokseni (ruokaa) hitaasti ja "nauttien". Se on siis mahdollista!

Haluaisin nyt vaan kirjoittaa kaikkea ihanaa, mutta mainitaan tai muistutetaan nyt, että ennen olen tehnyt asiat kiireellä suorittaen, - kävellyt, käynyt kaupassa, syönyt nopeasti, mennyt treenaamaan, nopeasti suihkuun ja venyttelemään tv:n äärelle...sitten onkin ollut aika tyhjä olo, vaikka monien asioiden suorittaminen on tyydyttänyt egoani. Aito nautinto ja pysyvä tyytyväisyys elämään tulee jostain ihan muualta.

Käsittääkseni tämä "hitaammin" -suuntaus on valtaamassa myös massojen ajattelua. Onkohan Suomessa jo olemassa jotain tätä Slow Movementia vastaavaa liikettä? PItäisi varmaan perustaa. Tekemis- ja suoritusyhteiskunta on ainakin omissa visioissani muuttumassa tiedostavaksi ja "olevaksi" jollain aikavälillä. Saamme paljon enemmän tekemällä vähemmän. Keskittymällä muutamaan asiaan päivässä kymmenen sijaan koemme paljon suurempaa tyydytystä. Siispä määräajattelusta laatuajatteluun. Suorittamisesta tiedostamiseen. Elämänlaadun muutaman sektorin parantamisesta kokonaisvaltaiseen parantamiseen. Olennaisen löytämiseen.

Vaikka onkin synkistä synkin loskainen marraskuu, on sisälläsi oleva valo tai sen puute paljon olennaisempi asia kuin itse sää. Hymyileminen vastaantulijoille on vasta jotain, mutta sen pitää olla aitoa! Uskon, että pystymme jokainen levittämään positiivisuutta ja valoa ympärillmme ja näin koitan tehdä myös tietoisesti. Ajatuksiini tuli myös tänään "Life is what you make it..", joka on kyllä huiman hyvä lainaus.

7 kommenttia:

  1. On mielettömän hienoa huomata miten ihmiset rupeaa heräämään tähän "tietoisuuteen" ja ymmärtämään, että elämässä on paljon muutakin kuin vain tämä "normaali" elämä. Uskalletaan panostaa hitauteen ja laatuun ;) Se, että itse on vahvasti mukana ja keskustelee ihmisten kanssa asioista, tuo tietenkin sen tunteen, että suurempikin massa on asiassa heräämässä, mutta varmasti on tapahtumassa oikeastikin jotain laajempaa ajattelun nousua.

    On niin loistavaa, että sinä kosketat ja herättelet ihmisiä blogillasi ja on ilo lukea miten uskallat myös käsitellä oikeita aiheita! On sanoin kuvailemattoman hienoa miten pystyy vaikuttamaan muiden mielialaan omalla sydämestä tulevalla positiivisuudella, ja kuinka helppoa se oikeasti on kun se huokuu yli, kun itsestä tuntuu niin hyvältä.

    Jatkan blogisi seuraamista hymyssä suin ;) Rakkautta ja kaikkea mahdollista hyvää sinulle!

    -Antti

    VastaaPoista
  2. Ilo seurata blogiasi!

    Ihmisen merkitys työvoimana menettää merkitystään automaation ja teknologian korvatessa tylsät ja lamaannuttavat työt, ja uusia yritetään keksiä väkisin lisää jotta syklinen kulutus jatkuisi kuolemaa tekevässä rahajärjestelmässämme.
    On aika siirtyä talousjärjestelmään joka ottaa huomioon kaikki ihmiset ja ympäristön: Resurssipohjainen talousjärjestelmä.

    Resurssipohjaisessa talousjärjestelmässä päätöksenteko pohjautuisi ympäristön kantokykyyn ja
    päätöksenteon laskennallinen osuus suoritettaisiin tietokoneavusteisesti, ei enää osaamattomien poliitikkojen kinastelua (ihmisen tekemiä epävakaita päätöksiä) vaan tieteellistä metodia sovellettuna sosiaalisiin rakenteisiin.
    Ei rahaa, ei poliisia, ei armeijaa, ei poliitikkoja, ei mitään sellaisia ammatteja jotka ovat olemassa vain rahan vuoksi. Teknologian aiheuttama työttömyys on asia joka lopulta tulee luhistamaan nykyisen järjestelmän ja josta ei tarpeeksi puhuta.

    Asiasta kertoo lisää elokuva z-liikkeen sivulla, google auttaa.

    VastaaPoista
  3. Se hiljaisuus, jonka sisimmästämme löydämme on meidän omaa hiljaisuuttamme. Se ei kuitenkaan ole meidän tai kuulu meille, mutta vain me voimme sen kuulla, jos vaivaudumme sitä kuuntelemaan. Ja kun kuulemme sen, emme kuule mitään, sillä se on hiljaisuutta.

    Vain olemalla itse hiljaa voi kuulla Todellisuuden äänettömän puheen.

    Kaikkea hyvää sulle Heidi :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos mahtavasta blogista! olen saanut tästä paljon irti niin ravinnon kuin henkisiin asioihinkin keskittyvältä puolelta. Minua kiinnostaisi tietää mitä mieltä olet ennustuksesta että maailma tulee muuttumaan vuonna 2012? Jos olet enemmänkin perehtynyt asiaan olisi hienoa saada lukea postaus aiheesta (:

    VastaaPoista
  5. Yksinkertaisuus on mielestäni yksi elämän ydinasioista. Jos ympärilläsi on liikaa turhaa (jonka määritelmä toki on yksilöllinen), et jaksa keskittyä olennaiseen etkä varmaan edes hoksaa, mikä se olennaisin asia on. Pelottavinta on, että aistien turtuessa ja herkkyyden kadotessa ei enää kyetä kuuntelemaan itseään. Miten tasapainoinen ja hyvinvoiva ihminen voi olla, jos keho ja mieli ovat erillään eikä edes tiedetä, mitä oma sisin ääni pyytää ja haluaa?

    Liisa Ihmemaassa on loistava vertaus, olen itse jotenkin pystynyt samaistumaan siihen :) On ihan huippua tuntea löytävänsä uusi maailma ja kokonaan uusia asioita tästä totaalisen uudesta ympäristöstään, vaikka tosiasiassa asiat ovat vanhoja tuttuja, kuten ympäristökin - tarkastelutapa vaan on muuttunut...

    Sanoisin, että elämänsä yksinkertaistamisen kautta tuleva itsensä kuuntelemisen taito on juurikin se kaninkolo, joka johtaa Ihmemaahan :)

    VastaaPoista
  6. Hyviä pointteja kaikilla, kiitos kovasti!! Anonyymi:jonkun sortin postaus tulossa aiheesta.

    VastaaPoista
  7. Mun tämän vuoden tärkein teema on ollut juuri tämä hiljentäminen, olennaiseen keskittyminen ja tarpeettoman karsiminen pois elämästä. Tämä "herääminen" ja uudenlainen asennoituminen elämään on ollut kyllä huimaa, se ei ole enää sitä suorittamista mitä se joskus oli.

    Olisi tosiaan kiinnostavaa tietää, onko Suomessa mitään organisoitua hitaus-liikettä. Ainoa jonka tiedän, on Facebookissa nyt jo vuoden ollut ryhmä nimeltään "Vähemmän, hitaammin". Sekin ihan mielenkiintoinen ja keskustelua herättänyt, mutta lähinnä se kai keskittyy joka kuukausi julkaistaviin hitaus-harjoituksiin.

    VastaaPoista

Kommentoi, tarkastele, peilaa, opi...