Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

19.10.2009

Pyri siihen, mitä olit lapsena

Huomaan, että energiatasoni ovat (varmaankin smoothiedieetin ansiosta) nousussa, kun en malta olla kirjoittamatta. Mielessäni pyörii tuhat ideaa ja haluaisin jakaa niitä kauhealla innolla ja onneksi tiedossa on blogin lisäksi myös muita väyliä, missä pääsen toteuttamaan haavettani.

Tässä uudessä elämässäni oivallan uusia asioita joka päivä. Ne voivat olla hyvinkin yksinkertaisia tai itsestäänselviä, mutta ne tuottavat minulle suunnatonta iloa. Yksi viime aikoina oivaltamani asia, jonka pitäisi olla täysin itsestäänselvyys meille kaikille, mutta ei jostain syystä ole, on se, että meidän pitäisi elää niinkuin meidät on tarkoitettu.

Tämän sanoo niin järki kuin ayurvedinen filosofia. Olemme syntymässämme (tai jo hedelmöityksessämme) saaneet oman koostumuksemme fyysisiä, psyykkisiä ja sielullisia tekijöitä, joista kokonaisvaltaisesti ja yksilöllisesti koostumme. Jos yritämme keinotekoisesti muuttaa mitä vaan niistä, menemme väistämättä kauemmas aidosta minästämme - epätasapainoon, mikä aiheuttaa erilaisia oireita jollain aikavälillä ja tasolla.

Ympäristö, missä elämme, vaikuttaa meihin suuresti. Kuitenkin, meissä jokaisessa on tasapainomekanismi, jolla pystymme estämään ulkoisia häiriötekijöitä, jos vain osaisimme kuunnella sitä. Se, miksi kuunteleminen on vaikeaa, johtuu siitä, että elämme ja olemme kasvaneet niin hektisessä ympäristössä, alttiina kuuntelemaan vain pinnallista mieltämme, joka ei todellakaan tiedä, mikä on meille parhaaksi.

Esimerkkejä siitä, miten viemme itseämme ehkä tiedostamatta epätasapainoon on tässä:

- Olet fyysisesti pienirakenteinen, mutta mielesi ei hyväksy tätä (ympäristön paineet), jolloin pyrit luonnottomasti/ehkä pakonomaisestikin rakentamaan itsellesi lihasmassaa (liiallisuus on toki yksilöllinen määritelmä)

- Olet luonteeltasi luova, ja sait pienenä toteuttaa itseäsi, mutta kuitenkin mielesi (ja ympäristön paineet) ajoivat sinut kaupalliselle alalle, missä nyt koitat sinnitellä ja ehkä uskotella itsellesi, että työsi on merkityksellistä. Myös vanhemmat ovat uskotelleet, että säännöllinen palkka on se juttu.

- Olet ollut aina altis saamaan helposti lisää painoa, mutta yrität sinnitellä dieeteillä ja käydä hikijumpilla ja epäonnistut kerta toisen jälkeen. Jokainen epäonnistuminen vain latistaa sinua enemmän ja vie sinua kauemmas luontaisesta itsestäsi

- Nautit eniten yksinolosta ja rauhasta, mutta koska olet "hauska tyyppi" on "velvollisuutesi" käydä sosiaalisissa tapahtumissa vähän väliä, vaikka et oikeasti nauttisikaan niistä

- Heräät aamulla, menet töihin, haet lapset tarhasta, syöt, katsot tv:tä, nukut. Olet tyytyväinen elämääsi, mutta jossain sisällä jokin miettii, olisiko tässä jotain muuta. (Tämä ehkä lievin esimerkki)

Tässä muutama keksimiäni esimerkkejä tilanteista, jossa teemme jotain, mitä emme luonnostamme ole. Pidemmällä ja miksei lyhyemmälläkin tähtäimellä väärät elämäntavat vievät meitä epätasapainoon ja aiheuttavat joko fyysisiä tai psyykkisiä häiriöitä. Voimme muuttua myös skeptisiksi ja kroonisesti tyytymättömiksi elämään.

Puhun myös kokemuksen äänellä, koska tiedän, että meillä jokaisella on se "juttu", jonka oivaltamisen jälkeen alkaa nauttimaan elämästä aidosti. Se juttu ei ole mitään ulkoista, vaan se on täysin sisällämme. Tässä olotilassa olemme täysin tyytyväisiä siihen, mitä olemme juuri nyt! Jokainen hetki on ilo, riippumatta siitä, mitä teet ja koet suurta iloa täysin siitä, että ylipäänsä elät. Eläminen ei kuitenkaan ole vain sitä, että meillä ei ole fyysisiä oireita tai että olemme terveitä, meillä on parisuhde, ystäviä jne. vaan sitä, että saa olla aidosti oma itsensä.

Mieti siis, millainen olit lapsena. Mitä teit mieluiten? Olitko hyvä piirtämään vai olitko ryhmän johtaja? Piditkö makeasta? Missä tilanteissa tunsit eniten iloa? Entä mitä asioita häpeilit tai mistä tilanteista et pitänyt? Voit myös aikuisena osoittaa aidosti "epäkiinnostusta" tiettyihin asioihin ja toisaalta voit olla kiinnostunut "naurettavistakin" tai "egollesi sopimattomista" asioista.

Sinulla on täysi mahdollisuus saavuttaa samat lapsenomaiset ilon tunteet myös aikuisena, kun alat tiedostamaan ja toteuttamaan näitä luontaisia taipumuksia sen sijaan, että kieltäisit niitä ja tekisit päinvastoin. Meille on uskoteltu, että kaikki hauskuus loppuu aikuisena, koska meillä on vastuu ja työnteko, mutta asia on todellakin "uskomus", joka on syytä kumota.

Meditaatio on loistava keino saavuttaa sisintämme, aitoa minää, jossa potentiaalisi ja luovuutesi sijaitsee. Kun ymmärrämme, että mielemme ei ole sama kuin me, ja että meillä on kaikki mahdollisuudet vaikuttaa siihen, otamme valtavan harppauksen eteenpäin. Ihailemani erittäin luova ja inspiroiva henkilö David Lynch, joka on transsendenttisen meditaation harjoittaja ja puolesta puhuja toteaa, että olemme tyhmiä, jos emme käytä tätä taitoa. Ihmisellä on valtava potentiaali sisällään, jos hän vain malttaisi hiljentyä ja antaa sen tulla esiin. Sen sijaan kuuntelemme suurimman osan ajasta vain pinnallista mieltämme, joka kertoo meille usein vääristyneitä asioita. Haluaisitko kaivaa sen todellisen kapasiteetin itsestäsi? Mikään ei estä sinua tekemästä sitä, kun tiedostat asian.

11 kommenttia:

  1. Kiva postaus. Jos et ole jo lukenut niin suosittelen ehdottomasti David Lynchin kirjaa Catching the Big Fish. Todella inspiroivaa tekstiä muun muassa luovuudesta ja meditaatiosta. Todella lyhyt kirja, mutta sitäkin enemmän se inspiroi. Pitääkin ehkä lähiaikoina taas kurkistaa siihen, nyt kun muistutit siitä.

    VastaaPoista
  2. Hei ja kiitos inspiroivasta blogista! Nyt vielä monet asiat ja reseptit ovat siirtyneet "sitku"-elämään, mutta ehkä joku kaunis päivä..=)

    Mistä saa sitä aiemmin mainitsemaasi aitoa kreikkalaista fetajuustoa ja minkä nimistä se on? Kuinka paljon pakkauksessa on? Hinnan jo mainitsitkin...

    -Jenni

    VastaaPoista
  3. oranki: En ole lukenut, mutta kohta olen. Sitä siis metsästämään...

    -Jenni: Pikku hiljaa hyvä tulee. Fetaa ostin Tampereen kauppahallista, enpä tiedä muista paikoista.

    VastaaPoista
  4. Uskomatonta. Kirja on lähikirjastossani HYLLYSSÄ, vaikka se on vasta vuoden vanha (tuo painos). Kerrankin ei tarvitse odotella - ellei joku nyt ehdi ensin:)

    VastaaPoista
  5. Itse muistan penskana kaveri-kirjat, joissa oli kysymys aina unelma-ammatista. Aina laitoin samat vuodesta toiseen. Sitten ylä-asteella usko omaan itseen ja luonne katosivat. Nyt kun kaikki on hyvin vuosien jälkeen, nuo haave-ammatit pätevät edelleen. Lapset tietää parhaiten =)

    En tiedä selitinkö nyt ihan ymmärrettävästi tuon, oon huono selittämään =D

    VastaaPoista
  6. Mahtava kirjoitus, Heidi! Ja etenkin sen takia, kun juuri on itse ruvennut kuvailemaan oloaan esim. "lapsellisen innostuneeksi" ja muutenkin ollut sellainen tunne, että hei, kyllä se mini-DailyEko vielä jossain sisimmässäni asustelee lemppariasioineen ja mielipiteineen :) Et siis olisi voinut osuvampaan saumaan kirjoittaa tätä tekstiä!

    Itsellä kuului lapsuuteen sellainen sataprosenttinen rehellisyys ja vilpittömyys: kerroin aina mielipiteeni rehellisesti ja uskalsin olla eri mieltä asioista. Jossakin vaiheessa kadotin sen tavan (taidon?!) ja aloin vähä vähältä myötäilemään muita.

    Nyt olen kuitenkin oppinut taas olemaan ääneen ihan omaa mieltä kaikista asioista ja kas vaan, miten paljon helpommaksi se tekee koko olemisen :)

    Olen välillä rekisteröinyt noita vilpittömiä ajatuksia rinnakkaisblogiini ihan vaan sen vuoksi, kun ajatusvirta on niin valtaisia, etten saa pidettyä sitä sisälläni :)

    VastaaPoista
  7. Daily Eko: Kiva kuulla, ihan sama juttu itsellä. Olen lapsena ollut hyvinkin määrätietoinen ja ehkä vähän päällepäsmäri. Aloin tukahduttaa mielipiteeni, koska ajattelin, että täällä pärjää vain miellyttämisellä.

    Toinen esimerkki on tv:n tai leffojen katselu, joista en ole ikinä pitänyt (poikkeuksena Lynchin leffat:)), mutta "opetellut" katselemaan niitä kun se on ollut "normaalia". Nyt en edes muista mikä tv on.

    Tietty nämä koulutus-työasiat mitä olen jo täällä käsitellytkin liittyvät samaan teemaan. Onko tekemäsi työ hienoa itsesi vai naapurisi mielestä? Nautitko lähikauppaan ajamisesta uudella bemarilla vai kävelystä syksyisessä auringossa raskaiden kauppakassien kanssa, jotka oikeastaan tuntuvat ihan kevyiltä, koska kaikki on kiinni asenteestamme ja suhtautumistavastamme.

    Baari ja aivosolujen tuhoaminen vai sunnuntai-aamun jooga ja ravitseva aamiainen? Metsässä istuskelu ja tuulen kuunteleminen vai viluisena ja kiireisenä kiiruhtaminen paikasta toiseen.

    Se vasta on jotain, kun ei ole mitään tukahdetettua sisällä. On semmoinen "vain taivas rajana" -olo tai mieletön superihmisolo. Jotenkin on löytänyt sen elämän pointin:)

    Kävinkin kommentoimassa blogiisi jonka vasta nyt löysin:)

    VastaaPoista
  8. Ah, tähän on tullut nyt uusi Jenni, joka vieläpä "signeeraa" nimensä samalla tavalla kuin minä, mutta ei se mitään: meitä jennejä on niin paljon, että esim. kemppari-blogissa saattaa olla viisi eri Jenniä kommentoimassa yhtä juttuja, joten ihme jos me jennit ei mennä sekaisin :D

    Kempparista puheen ollen, siellä oli just postaus jossa blogin kirjoittaja Noora piti omaa pirteyttään ja iloisuuttaan ruokavalion ansiona. Jotkut kommentoijat kritisoivat, ettei kaikki aina johdu ruokavaliosta. ajattelin samaa, vaikken kommentoinut. Jotenkin tehdään ruoasta ainoa ja tärkein asia, ihan kuin uskonto ja ravitsemus olisi suurin ylijumala.

    Tästä Heidin postauksesta tuli sama juttu. Aina jos olotila tai energiataso muuttuu, niin se on aina ruuan ansiota. Mun mielestä epätervettä pistää niin paljon ruuan piikkiin, yleensäkin ravinnon merkitys terveydessä on ylikorostunut. Henkinen hyvinvointi vaikuttaa varmaan jopa enemmän kehon terveyteen, kuin syödyt pöperöt. Näi itse ainakin uskon, mutten halua vähätellä ruoan merkitystäkään. Se vaan ei ole raktaisu kaikkeen eikä anna ihmiselle esim. uusi luonteepiirteitä. Itse olen aina ollut tosi energinen ilopilleri huolimatta siitä, millaista ruokavaliota olen noudattanut. Synnynnäinen ominaisuus.

    tietysti ruokavaliolla voi vaikuttaa jonkun verran omaan henkiseen hyvinvointiin (esim. hyvä kolesteroli tarpeeksi korkea = masennuksen ehkaisy, samoin omega-kolmoset ja verensokerin tasaisuus yms) mutta hyvin rajoitetusti verrattuna joihinkin muihin asioihin (hyvät, läheiset ihmissuhteet, mielekästä tekemistä, laadukas yöuni, synnynnäinen temperamentti, onnelliset olosuhteet, stressinsietokyky jne)

    Ihminen on niin monimutkainen kokonaisuus, ettei yhdellä tieteenalalla kaikkia ongelmia ratkaista.

    -jenni

    VastaaPoista
  9. Moi jenni,

    Mielestäni on erittäin tärkeää huomioida myös muut aspektit ruokavalion lisäksi, niinkuin sanoit. Omalla kohdallani voin sanoa sen, että olin todella energinen myös vuosi sitten sekä myös tyytyväinen elämään NIISSÄ mittareissa, mitä silloin tiesin/tiedostin SILLÄ aivokapasiteetilla minkä silloin omasin.

    Voin sanoa, että ero siihen tilaan oli kuitenkin sana kuin yön ja päivän. Lisääntyneestä energiasta puhutaan pienempienkin muutosten yhteydessä, mutta muutamalla tyypillä kenet tiedän, se muutos on ollut jotain paljon huimempaa. Motivaatiosi taso elämään on ihan eri, samoin kun koko arvomaailma muuttuu niin onhan sen pakko vaikuttaa ihan kaikkeen.

    Jos ravinto on se olennainen tekijä (=solujen rakentaja), millä itseemme pystymme vaikuttamaan niin kyllä laittaisin aika paljon sen piikkiin. Mutta se, mille tasolle haluat itsesi viedä riippuu vain valinnoistasi. Pelkkä kasvisten lisääminen ja pienet muutokset tuovat sitä energiaa. Entä jos muutat käytännössä "kaiken" niinkuin minä olen tehnyt? Muutokset on varmaan sitä suurempia, mitä enemmän muutoksia teet.

    Ruokavalion lisäksi omalla kohdallani voin sanoa positiivisen vaikutuksen olevan ehdottomasti myös päivittäisellä joogalla sekä mediaatiolla mistä uusimmassa postauksessa kirjoitin.

    Meillä kaikilla on lapsena ne tietyt vahvuutemme ja luonteenpiirteemme ja kun saamme ne "vapaasti" käyttöön, on se jotain ainutlaatuista. Tavallaan palaamme siihen tasolle, missä meidän kuuluisi olla: Pieni alamäki ja "hairahdus polulta" tuli tehtyä, mutta ikinä ei ole liian myöhäistä muuttaa suuntaa. Tämä tunne pitää vain kokea, sitä ei pysty muuten ymmärtämään:)

    Tietysti jos monet elämänalueet ovat valmiiksi epätasapainossa, on muutosprosessi varmaankin hitaampaa. Ihminen on niin monimutkainen, mutta mikään ei estä kokeilemasta, mikä toimii kellekkin. Myös ilman niitä tieteellisiä todisteita.

    VastaaPoista
  10. Piti jo aiemmin kommentoida tätä tosi osuvaa kirjoitustasi! :) Uskon tähän täysin, koska oma kokemukseni tukee tätä vahvasti: kesällä itse suorastaan järkytyin (oivallus oli tosi vaikea käsitellä), kun tajusin, miten harhaan olen elämässäni kulkenut.

    Olen aina ajatellut, että en tiedä, mitä haluaisin elämässäni tehdä. Minulla ei myöskään mielestäni ole ikinä ollut vahvuuksia. Kuitenkin jo ala-asteella harrastelin itsekseni asioita, joita kukaan lähipiirini ihminen ei harrastellut (en ymmärrä, mistä ammensin kiinnostukseni ja näkemykseni jo silloin). Olin kiinnostunut tietyistä asioista ja halusin tehdä jotain niihin liittyen vanhempanakin. En sitten kuitekaan lukion jälkeen uskonut, että voisin päästä opiskelemaan kiinnostuksen kohteenani olevaa alaa (en edes yrittänyt hakea). Valitsin toisin.

    Ala-asteikäisenä myös kirjoittelin vihkoihin tarinoita, mutta hylkäsin myöhemmin myös kovasti rakastamani kirjoittamisen.

    Näin jälkeenpäin tuntuu julmalta ajatella, miten hylkäsin kaikki itselleni tärkeän ja suuntasin elämässäni siihen, mihin pitääkin (yhteiskunnan kannalta). Tämä kirpaisee aina, kun ajattelen sitä... Nyt palaaminen takaisin "juurilleni" on vaikeaa, mutta en näe muutakaan vaihtoehtoa kuin yrittää. Kauas on pitkä matka.

    Sinulla on kiva blogi :) Kannustaa, kun näkee, miten rohkeasti kuljet omaa polkuasi.

    VastaaPoista
  11. Minulle taas tulee jennin kommentista ensimmäisenä mieleen, että hän tuskin koskaan on muuttanut radikaalisti ruokavaliotaan puhtaampaan päin, ja luultavasti syö kuten useimmat suomalaiset.
    voin tietysti olla täysin väärässäkin, mutta vaikea uskoa, että kukaan kehon puhdistautumisen ja sitä kautta myös mielen puhdistautumisen ja kirkastumisen kokenut ja omat todelliset voimavaransa löytänyt ihminen väheksyisi ruokavalion merkitystä, päinvastoin.

    "Henkinen hyvinvointi vaikuttaa varmaan jopa enemmän kehon terveyteen, kuin syödyt pöperöt."

    Miten voi voida henkisesti hyvin, jos keho on niin tukossa, ettei mielikään toimi täysin kirkkaasti ja puhtaasti? kuten heidi sanoi, sen voi kuvitella toimivan, mutta kun täydellisen ruokamuutoksen on kerran tehnyt, ymmärtää eron.

    "Se vaan ei ole raktaisu kaikkeen eikä anna ihmiselle esim. uusi luonteepiirteitä."

    Aivan, se vaan auttaa löytämään sen todellisen "itsen".

    Mutta kiinnostaisi kyllä tietää, että onko kukaan todella puhtaasti syövä ihminen sitä mieltä, ettei ruoalla ole merkitystä, tai joka ei olisi kokenut ruokavalion muutoksen vaikuttaneen henkisesti millään tavalla. Vielä en ole kuullut ollenkaan sellaisia toisenlaisia kokemuksia.

    VastaaPoista

Kommentoi, tarkastele, peilaa, opi...