Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

27.10.2009

Ajatuksia nyt

Pitkä teksti, varaa aikaa...

Kävelin sunnuntaina mummuni luolta sairaalasta kotiin ja mielessäni oli taas paljon asiaa. Ulkopuolisen näkökulmasta näytin varmaan aika pöpiltä, kun juttelin itsekseni ja aionkin vastedes kuljettaa mukanani tallentavaa mp3:sta tyyliin Twin Peaksin Dale Cooper:) Puhuin ääneen, koska mielessäni oli niin paljon asiaa, josta haluan taas kertoo täälläkin ja asiat voivat unohtua, jos niitä ei jäsentele heti.

Stoorini lopuksi mieleni nosti esiin: "Viitsinkö taas hehkuttaa blogissa, enkö ole hehkuttanut olotilaani tarpeeksi" " Ihmiset ärsyyntyvät liikaa, pitää olla nöyrä" "Toistan samoja asioita, kirjoita jostain järkevämmästä, niin saat uskottavuutta" jne jne

Mieleni siis puhui tai tarkemmin sanottuna höpisi minulle! Ennen olisin uskonut mieltäni, ja jättänyt kirjoittamatta, mutta nyt tässä olotilassa, jossa nyt olen, tajusin erotella mieleni ja aidon minäni. Aito minä oli sitä mieltä, että ihmisten on hyvä lukea näitä asioita oli ne sitten kuinka "hehkutuksia" tahansa. Aina on ihmisiä, jotka ärsyyntyy mistä vaan! Lisäksi olen saanut viime aikoina viestejä, joissa kerrotaan blogini innostaneen ihmisiä harkitsemaan uran vaihtoa sekä mikä parasta - kokemaan ennenkuulumatonta tiedostamista! Wau! Kertokaa ihmeessä lisää näitä stooreja, ne vasta ovat jotain!

Asiaan siis:

Kirjoitukseni koskee jälleen muutosprosessiani ja matkaa keväästä tähän pisteeseen. Paljon on varmasti toistoa ja samaa asiaa, pahoittelen sitä. Kuitenkin, koska aikaa on taas kulunut ja mieleni on tasaantunut (positiivisella - ei pysähtyneellä tavalla), pystyn jotenkuten jäsentelemään asioita ja toivottavasti inspiroiden taas ihmisiä.

Taustaa voivat uudet lukijat kurkata hieman esim. tästä, tässä lyhyesti muutama ajatus viime vuosilta:

Kaksi vuotta sitten: Irtautuminen oman alan työoravanpyörästä, kuitenkin hyvinkin sidottuna "mielelliseen oravanpyörään" eli oletuksiin "yhteiskunnan luomasta hyvän ja tavoiteltavan elämän ihanteesta"

Vuosi sitten
: Omistusasunnon hankkiminen, vakaa parisuhde, oman yrityksen perustamisen yritystä- epäonnea - suhaamista "hyvissäkin" palkkatöissä ja yrityksen perustamishaaveiden välillä. BB:n katselua, treenaamista, riittämättömyyden tunnetta, halua vaikuttaa asioihin turhautumista, sopeutumista, alistumista, uskottelua mielelle, että asiat ja elämä on hyvin ja niinhän ne (sen ymmärryksen mittakaavassa) olivatkin

Tämän vuoden alku: Yllättävä käänne, kun työt loppuivat, samalla sain mahdollisuuden lähteä Usan reissuun (en oo ihan kauheesti reissannut), jo reissussa jänniä tuntemuksia; Jokainen hetki tuntui mielekkäältä, enkä kaivannut mitään ulkopuolista tai tietoa tulevaisuudesta. En oikeastaan kaivannut lainkaan kotiin.

Maaliskuu, takaisin Suomessa: Ankeus iski kunnolla. Itkin ja lenkkeilin, koitin etsiä syytä elää, vaikka eihän minulta pitänyt mitään puuttua. Onneksi aloin blogini kautta löytämään netistä muutakin kuin sen Iltalehden lööppisivuston tai työvoimatoimiston sivut.

Ravinto

Olin uskonut syöväni todella terveellisesti ja järkevästi, kunnes kohtasin aivan uudenlaista tietoa. Tämän tiedon pohjalta muutin ruokavaliotani päivä päivältä puhtaampaan ja ravinteikkampaan suuntaan. Huomasin huomaamattani luopuneeni viljasta, kahvista, lisäproteiineista, maidosta jne. saatuani tilanne jotain paljon parempaa, kuten vihersmoothiet, raakasuklaan, avokadon jne:) Olo oli tosi hyvä ja päivä päivältä energisempi.

Tajusin, että meillä on samaan aikaan käytössämme maailman ravinneköyhimmät -sekä rikkaimmat ruoat ja suurin osa meistä valitsee ne köyhät ruoat - ja yllättäen kärsii lukuisista erinäisistä vaivoista. Lisäsin ruokavaliooni superfoodit, esim. gojimarjat, joille kaverini naureskelivat keväällä Eipä taida naureskella kauaa - kun karkkihyllyt (sekä myös maito- ja leipähyllyt) alkavat näyttämään jo mainstreaminkin silmissä pelkältä kemialta.

Kokeilu vei siihen pisteeseen, että oltuani heinäkuun 100%:lla raakaravinnolla päätin jatkaa kyseistä elämäntapaa huomattuni sen tuovan minulle edelleen lisääntyvää hyvää oloa. En ole kuitenkaan niin ehdoton, vaan voin halutessani silloin tällöin syödä kypsennettyä ruokaa. Raakaravinto jaksaa yllättää jatkuvasti, koska mahtavia ja terveellisiä reseptejä ja herkkuja löytyy vinopinoin ja voi enää ihmetellä miksi ihmeessä pitäisi ostaa karkkia.

Vaikka olenkin innostunut raakaravinnon keittiöstä, on syömiseni silti todella yksinkertaista. Päivä päivältä huomaan, kuinka vähällä tulee toimeen ja kuinka paljon ylimääräistä tulee silti syötyä. Annoskoot ovat ehkä kolmasosan siitä mitä ennen ja vieläkin olisi vähennettävää. Superfoodeja käyttämällä saat ravinnetiheyttä helposti ja välillä tuntuukin käyvänsä melkein ylikierroksilla (samalla Pittaluonne)

Olen nyt syönyt lähes puoli vuotta erittäin puhdasta ruokaa, lähinnä vihanneksia, hedelmiä, marjoja, pähkinöitä, siemeniä, superfoodeja. Paluu entiseen on täysin mahdoton. Kroppa antaa välittömästi palautteen, jos joku ei sovi sille. Haluan kokeilla ja oppia jatkuvasti uutta - myös muun kuin ravinnon suhteen. Olo on todella fresh ja puhdas, mutta ei täysin. Voisin arvioida puhdistuneeni paljon enemmän psyykkeen kuin itse fyysisen kehon puolelta. Olen noudattanut Ayurvedisia oppeja (ks. alla) aika pitkälle, mutta vielä on matkaa täydelliseen ruoansulatukseen:)

Jooga

Aloitin keväällä myös säännöllisen joogan, joka nyt on päivittäinen aamurutiini. Olen joskus vuosia sitten astangajoogannut ja muistin hämärästi sen tasoittaneen mieltäni silloin. Nyt huomasin sen tekevän samaa ja innostuin siitä oikein kunnolla. Jooga on mielestäni (liikunta)laji nro1, koska se on niin kokonaisvaltaista. Me tarvitsemme suorittavan hikipumpin sijaan sitä hiljentymistä ja keskittymistä. Jooga vie meitä lähemmäs omaa minäämme ja tasoittaa levotonta mieltämme. Käytännössä se vaikuttaa nadien ja chakrojen avautumiseen. Chakroissa sijaitsee tietoisuutemme eri tasoja. Päästyämme syvemmälle, alamme olemaan kokonaisempia ja aidosti onnellisia juuri sellaisina kuin olemme, ilman mitään ulkopuolisia asioita.

Ayurveda

Ayurveda on monipuolinen ja älyttömän kattava lääketiede/filosofia, jonka käytännön harjoitusmuoto jooga on. Innostuin Ayurvedasta luettuani innoissani vaihtoehto- ja luontaishoidoista ja Ayurvedan ravinto-opit kuulostivat hyvinkin järkeviltä. Ensin halusin tietenkin tietää kehotyyppini ja sille sopivat ravinto-ohjeet. Noudatettuani niitä, huomasin oloni paranevan entisestään. Perehdyttyäni lisää ayurvedaan, oivalsin siinä totuuden ytimen.

Ayurveda ottaa huomioon ihmisen kokonaisvaltaisuuden sekä yksilöllisyyden. Emme voi erottaa itsestämme fyysistä tai psyykkistä osaa vaan kehomme toimii tiiviinä kokonaisuutena. Meissä on myös sielu, aito minä ja saatuamme yhteyden siihen, on mahdollista parantua "parantumittomistakin" taudeista. Meillä on myöskin mahdollisuus nostaa onnellisuuttamme paljon korkeammalle, kuin länsimaiden lääketiede määrittelee (terveys=fyysinen oireettomuus). Kaikki maailman synnystä jokapäiväisen toimintamme ja kehomme käsittämiseen on Ayurvedassa hyvinkin loogista ja järkeenkäyvää. Ihminen on syntyjään terve ja meissä itsessämme on kaikki mahdollisuudet olla terve, jos olemme tasapainossa. Ayurvedan kautta saamme yksilölliset ohjeet täydellisen terveyden saavuttamiseen.

Lähdin asiasta innostuneena kesäkuun alussa Ayurvedahoitajakurssille ja muutama kuukasi tästä, minulla on oma, haaveilemani yritys ja saan tehdä työtä mitä AITO minäni haluaa. En voisi enää tehdä työtä, mihin en usko ja mistä en itse saisi mitään. Kurssi on ollut hyvin opettavainen, antoisa ja saamani ja opettelemani hieronnat edesauttavat myöskin tätä puhdistautumista. Ayurvedahoito on erittäin syvälle menevä hoito ja uskon, että juuri tätä hoitoa hektinen yhteiskuntamme tarvitsee.

Meditaatio

Olen jo vuosia sitten haaveillut meditaatiosta. En muista tutustuinko siihen muiden asioiden kautta kuin ayurvedan, mutta saavuttaessani pikku hiljaa tätä uudenlaista tietoisuutta innostus meditaatioon kasvoi kasvamistaan. Sain loppukesästä meditaatio-opastusta ja olen myös itse opetellut muutamia tekniikoita.

Koska meditaatiokokemus on hyvin henkilökohtainen ja syvällinen, en lähde kertomaan kaikkia oivalluksia siihen liittyen. Kerron vain, että jos oikeasti ja aidosti haluat löytää sen aidon minän, tulet todennäköisesti löytämään sen. En tiedä, auttoiko omassa tapauksessa prosessia myös samalla tapahtunut ravinnon puhdistaminen, todennäköisesti. Oma mielipiteeni on se, että jos ravintosi on liha- ja happopainotteista (liian tukossa) voi yhteyttä olla vaikea löytää. Tästä seikasta olisi kyllä mukava kuulla enemmänkin kokemuksia (etenkin niiltä henkilöitä, jotka ovat meditoineet onnistuneesti - ei siis välttämältä skeptikoilta, joilla ei ole omaa kokemusta asiasta). Meditaatiosta voi kuitenkin saada niin uskomattoman paljon iloa, oivallusta ja laajentunutta tietoisuutta, että voin vain sanoa, että aloita jo tänään! Kuukauden päästä sinulla voi olla uusi elämä.

Sekä ravinto, jooga että meditaatio vaikuttavat meihin samalla positiivisella tavalla. Puhdistumme sekä fyysisesti- että henkisesti, pääsemme eroon vaivoistamme ja tavoitamme syvimpää olemustamme, jolloin olemme paljon selkeämpiä, onnellisempia, tyytyväisempiä, iloisempia, yksinkertaisempia, energisempia, kiitollisempia...listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Aikakäsitys

Elämääni, arkea ja motivaatiotani yllä ovat aina pitäneet koossa tavoitteet ja tulevaisuus. Koin tyytyväisyyttä kun elämäni on hallinnassa ja etenkin silloin jos on jotain mitä odottaa! Tämä on ehkä se olennaisin juttu, mikä nykypäivänä mättää: Eletään tulevaisuutta varten. Jaksetaan painaa siellä duunissa, kun on se etelänmatka varattu. Tai sitten eletään perjantaita varten. Tai sitten parempaa palkkaa tai uutta autoa varten. Naapuria varten. Sitten kun mulla on nää niin sitten oon onnellinen. Ei.

Toinen seikka, mikä tähän liittyy, on se, että odotin ja yritin ainakin puoliväkisin etsiä omaa juttuani. Lähipiiri vaikutti tyytyväisiltä omiin valintoihinsa, mutta minä en. "Kyllä sä vielä löydät sen oman juttusi, mikäkähän se olisi..." Se oli aika raskasta kuulla. Sitten kun tajusi lopettaa yrittämisen ja keskittyi vain tähän hetkeen, alkoi asioita tapahtumaan.

Olen onnellinen juuri tässä ja nyt. En tarvitse mitään ulkopuolista tehdäkseni oloani joko huonommaksi tai paremmaksi. Olen tyytyväinen juuri siihen, mitä teen nyt. Mikään asia ei tunnu erityisen kivalta tai tyhmältä. Tyytyväisyys on sitä, että tuntee elävänsä. Nauttii jokaisesta henkäyksestä ja ympäröivästä ja etenkin itsensä sisällä olevasta elämästä. Tämä oivallus liittyy täysin mieleesi, koska kukaan muu kuin se, ei aseta sinulle näitä rajoitteita tai vaatimuksia.

Tähän tilaan pääsy on ehkä parasta, mitä elämässä voi olla. Sen vain tietää, sitten kun siinä tilassa on.

Mieli


Olen saanut kuulla olevani huomattavasti älykkäämpi kuin ennen. En yhtään ihmettele. Tuntuu, että pursuilen välillä hyvää oloa, ideoita ja energiaa. Se muutos entisestä mielestäni tähän on VALTAVA. Ennen mielessäni ei liikkunut juurikaan luovuutta ja ideoita, päinvastoin - se yritti väkisin nauttia elämästä, löytää jotain pieniä tai isoja ulkoisia asioita, mistä saisi iloa. Samalla se yritti keksiä koko ajan jotain turhanpäivästä tekemistä, jotta ei pääsisi kohtaamaan sitä sisintään ja todellisuutta. Enemmän se oli keskittynyt negatiivisuuteen, ja tämä tietenkin heijastui kaikessa mitä tein. Nyt koen välillä olevani ylikierroksilla, mutta samaan aikaan mielessäni vallitsee uskomaton rauhan tunne. Pysähdyn monta kertaa päivässä tarkoituksella hiljentymään ja kuulostelemaan itseäni. Useimmiten tunnen, että kaikki on hyvin - keep going, mutta jos on vähänkin jotain epäillyttävää, niin silloin kannattaa meditoida.

Voi kun saisin purkaa tuntemuksiani vielä useampaankin kohteeseen. Se tapahtukoon pian:)

Muutamia itsestään poisjääneitä tai muuttuneita asioita entisten ruokien lisäksi:

Liikunta

Entinen suorittaja/aktiiviliikkuja on kadonnut aidon minän löytämisen jälkeen. Vaikka liikkumiseni oli yleisillä mittareilla täysin normaalia eikä yhtään pakonomaista, pystyn nyt jälkeenpäin näkemään siinä ainakin jonkin verran epäluonnollisia piirteitä.

Jos ennen uskottelin nauttivani juoksemisesta, nyt nautin enemmän kävelystä. Se oikeasti nauttimisen määritelmä on oikeasti aika hankala. Egomme saa meidät uskomaan hyvin monenlaisia asioita. Sitten kun et enää kuuntele sitä, nautit asioista aidosti.

Kevyt ja kohtalainen liikunta on mielestäni edelleen hyväksi. Tärkeämpää on kuitenkin ravinto ja ulkoilu. On erittäin mahdollista, että alan vielä treenaamaan entiseen malliin (tätä olen ainakin havainnut vastaavia vaiheita läpikäyneillä), joten aika näyttää...

Parisuhde

Tämä onkin kinkkinen aihe. Olen melkein aina seurustellut ja ajatellut sen olevan elämän tarkoitus. Nyt osaan katsoa asiaa hyvinkin itseni ulkopuolelta. Olen etsinyt kumppaneistani niitä ominaisuuksia, mitä itseltäni puuttui, eli sitä täydennystä, kokonaisena olemista. Nyt olen oivaltanut, että olen itsessäni kokonainen, enkä tarvitse siihen mitään ulkopuolista. Se tunne on hyvin ainutkertainen ja merkillinen. Tavallaan tulee kyseenalaistaneeksi yhteiskunnan luoman parisuhdeinstituution naimisiinmenoineen ja lapsenhankintoineen. Tämä asia on oikeasti erittäin mielenkiintoinen ja saa nähdä, mihin ajatukseni ja elämä tämän suhteen kuljettaa. Tällä hetkellä minun on mahdoton kuvitella olevani "normaalissa" parisuhteessa.

Muut ihmissuhteet

Sanotaan, että puhdistautumisprosessissa huonot asiat jää itsestään pois, kun parempia tulee tilalle. Tämä koskee etenkin ruokaa, mutta myös ihmisiä = "Detox your world". En sano, että olisin jättänyt kaiken vanhan, vaan enemmänkin suhtautumiseni on muuttunut. Enää en mieti tai harmittele, kun ei tule pidettyä yhteyttä siihen ja siihen ja mitäköhän sillekkin kuuluu jne. Nyt haluan saada kanssakäymiseltä enemmän, kuin vaan sen pinnallisen kuulumisien vaihdon. Yksi esimerkki on mummuni. Aiemmin kävimme muutaman kerran vuodessa "pakollisella" vierailulla, josta jälkeenpäin jäi vain hyvin pinnallinen ilo. Nyt olen huomannut, kuinka tärkeää on mennä syvemmälle, eli viettää kunnolla aikaa ja jutella myös pinnan alla olevista asioista. Parasta on se, kun siitä saa molemmat paljon irti ja se on aitoa.

Tv/Media

Kuten aiemmin kirjoittelinkin, olin vuosi sitten BB24/7:n orja. Myös Iltalehti, seiska jne. hömpät kuuluivat elämääni - olet, mitä luet! Keväällä saadessani uusia - 100*parempia mielenkiinnon kohteita elämääni samalla ravinnon (ja älykkyyden?) muuttuessa parempaan suuntaan, alkoivat turhuudet jäämään itsestään pois. Mainokset alkoivat näyttämään ihan käsittämättömältä propagandalta, samoin kuin negatiiviset uutiset ja tosi-tv - dokumentit. Harvassa olivat asialliset ohjelmat. Koin löytäväni netistä paljon mielenkiintoisempaa materiaalia kun se, mitä meille "lampaille" tarjotaan: Osta tätä, tämä on sinulle, osta tätä, katso tätä, syö sitä, tee tätä, matkusta sinne, tule täksi, osta tätä...

Työ

Työn suhteen minulla on ollut ristiriitoja. Egoni halusi menestystä ja mammonaa, aito minä halusi tehdä jotain merkityksellistä. Kun olen riisunut sen egoni naamarin viimeisetkin rippeet, maailma tarjosi minulle mahdollisuutta tehdä sitä mitä eniten halusin. Olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen tästä mahdollisuudesta ja uskon, että kaikki on mennyt, juuri niinkuin on tarkoitettukin.

Matrix

Nutrixin lukeneilla on ehkä pientä hajua, mistä puhun. Nyt en vaan puhu ravintomaailmasta vaan kaikesta ympärillämme. Matrix on siis se keinomaailma, missä itsekin elin. Matrixissa vallitsee yleiset pelisäännöt ja normit, jotka iskevät suoraan ihmisten alitajuntaan, vaikka he esittävät tai luulevat tekevänsä sitä, mistä he aidosti nauttivat.

Matrixissa käydään marketissa autolla, ostetaan kuntoklubijäsenyys, käydään lauantaina baarissa ja haetaan sunnuntaipizza. Matrixissa kouluttaudutaan mahdollisimman korkealle, mennään pankkiin, myyntihommiin tai miksei raksallekkin töihin. Tarkoituksena on tehdä rahaa ja ehkä uskotella olevansa merkityksellinen. Matrixissa käyttäydytään niinkuin 99% ihmisistä. Ei kyseenalaisteta auktoriteetteja (ehkä vähäsen), ostetaan sitä mainostettua light-jogurttia ja mennään vuosittaiselle Thaimaanmatkalle.

Matrixissa jutellaan tv-ohjelmista, tulevasta viikonlopun kännäämisestä, ihmissuhdekoukeroista ja maailman menosta. Suurimmalla osalla tavoite on löytää kumppani, hankkia asunto, auto ja lapsi, elää normaalisti - ja tietysti olla onnellinen. Moni meistä sanoo olevansa onnellinen. Puhuuko silloin egosi vai tuleeko puhe aidosti sydämestäsi?

Tosiaan, kuten Ollikin puhui, on huvittava "käydä" välillä Matrixissa ja samalla entisessä elämässään. Tämä tapahtuu esim. marketeissa, sukulaisilla käydessä, vanhoja kavereita nähdessä...Kävin viikonloppuna katsomassa mummuani sairaalassa. Hän on toipumassa lonkkaleikkauksesta ja joutuu olemaan sairaalassa ainakin jonkin aikaa. Sairaalassa olo on hänelle erittäin epämiellyttävää. Vaikka olen perillä länsimaisen lääketieteen keinoista hoitaa sairaita, oli kyllä surullista nähdä asia koskevan omaa läheistään. Mummulleni oli heti annettu masennuslääkkeet hieman valitettuaan oloansa. Samalla käynnillä jouduin todistamaan sairaalan ruokatarjoilua: hillojogurttia, sokerikiisseliä ja valkoinen paahtoleipä, jonka päällä margariinia sekä leikkele! Näilläkö safkoilla pitäisi uusia soluja rakennella?

Vein mummulleni super D-vitamiinia ja gojimarjoja, mikä oli vähintä, mitä pystyin tekemään ayurvedisen kasvohoidon lisäksi (joka oli hänen mielestään hienointa ikinä!). Menen tekemään sen vielä uudestaankin ja myös naapurisängyn mummu osoitti mielenkiintoaan kyseistä hoitoa kohtaan. Asiakaskuntani on näköjään hyvinkin vaihtelevaa!

Katselimme sairaalassa myös mummuni lempisarjaa, Talenttia. Kuten sanoin, en ole aikoihin katsonut tv:tä ja nyt, puolipakosta jouduin järkyttymään. Onko ihmisiltä loppunut täysin mielikuvitus? Sarja ei olisi yhtään väkisin väännetymmän oloinen olla. Ottakaa nyt hyvät ihmiset edes noita superfoodeja, niin löydätte sen aidon mielikuvituksen itsestänne. Ihan käsittämättömän huonoja "kykyjä", tosin ohjelma formaattina on myös väkisinväännetty. Mainostauolla sain todistaa taas maidon sekä Danonen tarpeellisuutta ihmisille. So in Matrix.

Muutos

Koska olen oivaltanut sen, kuinka suuri mahdollisuus meillä jokaisella on vaikuttaa itseensä, sekä ravinnon että ajatuksien avulla, tiedän, että muutun päivä päivältä. Tämä tarkoittaa sekä fyysistä kehoani että kaikkea mitä ikinä pääni sisällä ja sydämessäni on. Tällä hetkellä tuntuu, että muutos on jatkuvasti positiiviseen päin - ja miten se voisi ollakaan toisin päin näillä elämäntavoilla? Ennen uskoin siihen, että ihminen ei voi muuttua, tai että muutos on epätodennäköinen taikka sitten kohtalo määräisi elämämme. Uskokaa pois: Joka hetki teemme valintoja, jotka vaikuttavat seuraavaan hetkeen, huomiseen ja tulevaisuuteen. Odotan kyllä innolla ensi kevääni ajatuksia ja elämäntilannettani - mutta samalla olen enemmän kuin tyytyväinen juuri tähän hetkeen:)

Ja mä niin tiedän, kuinka tämä teksti ärsyttää monia, mutta jos yksikin saa pientä inspiraatiota, on kirjoittamiseni sen arvoista!

Lisäys: Tässä vielä yksi kirjasuositus aiheeseen liittyen: Jon Kabat-Zinn: "Olet jo perillä" sekä toinen juuri lukemani Eileen Caddy: "Henkisellä polulla"

61 kommenttia:

  1. Toivottavasti ei ärsytä! Minusta ainakin kirjoitus oli hieno ja vanhoja juuria pohtiva.
    Itse ainakin kirjoitusta luettaessa tuli semmonen "jees todella hienoa". Kesällä mulla oli, niin jees fiilikset ja virtaa, kun pienessä kylässä, no nyt ei ole, mutta onhan se mahdollisuus olemassa. Minusta on, niin mukava, kun jollain menee hyvin ja tapahtuu iloisia asioita. Eikä siitä tarvitse olla kateellinen, koska ei se meiltä muilta ole pois.
    T: Niina

    VastaaPoista
  2. Minäkin tavallaan uskon, että tekstisi saattaa herättää ihmisissä ristiriitaisia tunteita. Tämä siksi, että olisin varmasti itsekin vielä alkukeväästä ärsyyntynyt!

    Nyt olen kuitenkin sitä mieltä, että tekstisi on ihana ja aito. Luin joka sanan ja voin helposti samaistua. Olen käynyt läpi samankaltaisia muutoksia jokaisella mainitsemallasi elämänalueella, enkä omalla kohdallani näe paluuta entiseen kovinkaan todennäköisenä. Hassuinta on huomata, etten koe menettäneeni mitään, vaikka aiemmin olinkin itsekriittinen tosi-tv:tä rakastava himoliikkuja (neg. mielessä) sekä pakkosuorittaja, ja elämäni sisältö koostuikin hyvin pitkälti ko. asioista.

    Ravinnon lisäksi koen joogan vaikuttaneen elämääni melkoisesti. En sano 'muuttaneen', sillä mielestäni jooga on antanut minulle avaimet muutokseen ja olen itse halunnut ja tuntenut olevani valmis käyttämään avaimia. Jooga onkin sellainen aihe, josta minulla on niin paljon ajatuksia, että olen pidemmän aikaa halunnut saattaa ne kirjalliseen muotoon. Tekstisi antoi inspiraatiota tämän toteuttamiseen, kiitos siis siitä :)

    Muutoksen myötä tuntuu tosiaan siltä, että uskaltaa tuoda omia mielipiteitään julki ja olla niistä terveellä tavalla ylpeä. Aiemmin ei aina parhaille ystävilleenkään uskaltanut ilmaista sitä sataprosenttisen rehellistä tuntemustaan ja mielipidettään jostakin asiasta.

    On todella vapauttava tunne, kun vihdoinkin "voi" tehdä niin :)

    VastaaPoista
  3. Loistava teksti, juuri tällaista tahdon lukea aamulla sanomalehden sijaan. Haastavaa ja innostavaa. Onneksi et jättänyt postaamatta!

    VastaaPoista
  4. Minun mielestäni on todella ihanaa että hehkuttelet. Tiedän kyllä mitä myös tuo anteeksipyytely siitä on. Itse hehkuttelen harvasen päivä ja hymyilen sitäkin enemmän ja välillä huomaan myös olevani ihan vain hiljaa sen takia että pelkään ihmisten pitävän hulluna kohta - tai ärsyyntyvän: "Voi kun sä olet naiivi, ei tässä maailmassa mitään nauramisen aihetta ole!":P
    Sun blogi, sun hehkuttelut - go for it sister! Hehkuttelua on ihan liian vähän tässä maailmassa ja kaikkien masentavien ja köyhdyttävien uutisten jälkeen on tärkeää että jostain löytyy myös tietoa aidosti onnellisista ihmisistä.
    Supermahtavaa syksyä!

    VastaaPoista
  5. Hienosti kirjoitit! Sulla on ollut viime aikoina upea matka kohti uudenlaista elämään ja olet tehnyt paljon hyviä muutoksia,ja kiitos kun jaat niitä täällä blogissasi!

    VastaaPoista
  6. Amen.

    Nimim. Onneton pankkineiti etsii todellista minäänsä.

    :)

    VastaaPoista
  7. Hienoa että muutkin on oivaltaneet samoja juttuja kuin minä. Liittyyköhän näihin oivaltamisiin joku tietty ikä, henkisen kasvun ikä? Itse olen ehtinyt kasvaa näihin asioihin kun ei ole sitä kiirettä minkä perhe aiheuttaa. Olen mielestäni monesti "samalla tasolla" n. 50-60 vuotiaiden kanssa. Sinänsä ärsyttävää, sillä paljoa ei ole yhteisiä juttuja ikäisteni kanssa (30 v.). Noh, näin on ollut jo useamman vuoden...

    VastaaPoista
  8. Hieno, asiallinen teksti ja varmasti ihan sydämestä. Kiitän!

    VastaaPoista
  9. Ihana teksti! Taidan olla matkalla samaan suuntaan, mutta vielä alkutaipaleella. Kiitos, kun tällainen tuntematonkin pääsee seuraamaan muutostasi!

    VastaaPoista
  10. Ihana kirjoitus <3. Minä ainakin inspiroiduin kirjoituksesta niin että aijon olla lukematta nettilehtiä/hömppäuutisia (iltasanomat sun muut) ja koittaa saada jälleen sitä omaa aikaa jokaiselle päivälle että voin meditoida :)

    VastaaPoista
  11. Mä oon edelleenkin sitä mieltä, että toinen ihminen ei voi tietää mikä toisen oikeasti tekee onnelliseksi. Ja oon edelleenkin sitä mieltä, että sinä, Heidi, kuvittelet että kaikkien muiden pitäisi pyrkiä samaan kun sinä. Ja tavallaan katsot alaspäin niihin jotka sitä ei tee, tai siihen pyri.

    Mun mielestä on muutenkin aikamoista yleistystä puhua esim. kaikista niistä jotka katsoo teeveetä niin samassa lauseessa. Minä katson teeveetä (ja kyllä, nautin siitä, sanoit sinä mitä tahansa) mutta ei vois vähempää kiinnostaa mikään BB.

    Tässä on nyt vähän ehkä sellanen tilanne, että sä voisit miettiä mun elämää ja ajatella, että hukkaan sen tekemällä asioita, joita ei pitäisi ja mä taas ajattelen sun elämästä ihan samalla tavalla. Ero on siinä, että mä en ajattele olevani parempi kun sinä mutta sun tekstistä saa sen kuvan, että sä ajattelet olevas parempi kun muut.

    Mä en yritä olla mitenkään ilkeä tässä, mutta tämän kuvan tästä vaan saa.

    VastaaPoista
  12. Aika monet asiat tarvii nähdä sisältä ennen kuin niitä voi ymmärtää.

    Tässä artikkelissa Heidi pyrkii antamaan lukijoilleen jonkinlaista osviittaa asioista, joita ei periaatteessa mitenkään voi ymmärtää jos niitä ei ole kokenut.
    Haasteellinen tehtävä! Ja äärimmäisen kiehtova sellainen.
    Kiitos vuoden parhaasta yrityksestä.
    Uskon, että tällainen artikkeli antaa eniten niille, jotka ovat ainakin joitan noista asioista jo kokeneet, ainakin jossain määrin.
    Mainstream-suomalaisessa tällainen teksti herättää joko haukotusta tai kiukkua.
    Jälkimmäinen on paljon parempi - se on merkki siitä että oma herääminen on jo lähellä.

    VastaaPoista
  13. So in matrix, Hah! Niinkö tietokonepelissä, pahuus on tuolla, hyvyys täällä, ja vielä tommonen supertermi, matrix. Heh. Kaikkea sitä ihminen keksii, valtavirta on sokea ja nuoret on aina ollu hulluja, paha ylipäätänsä yleistää mitään, niinkö edellinen kirjoitti. Kuka kansalaisista kerää muuten suurimaan osan marjoistamme, keski-ikänen matrixkansa! Superfood-nuoriso tilaa ne eteläamerikasta, mikä on erittäin ekologista.

    VastaaPoista
  14. Kiitos kommenttitulvasta. Kommentoin myöhemmin lisää, mutta tuohon viimeisimpään haluan sanoa vain, että marjojenpoiminta on kaukana matrixista. Se on parhaimpia aktiviteetteja mitä on! Olla luonnossa, kerätä villiluomumarjoja itselleen ja läheisilleen ravinnoksi! Itse olen poiminut kymmeniä kiloja tänä vuonna ja kannustanut muitakin siihen. Ensisijaisian superfoodina omat kasvimme, toisijaisena muut! Täällä Suomessa on vaan se lyhyt kasvukausi, valitettavasti - siksi pitää turvautua muun maan antimiinkin.

    VastaaPoista
  15. Eihän tuolta ulkopuoliselta maailmalta (kutsuu sitä sitten Matrixiksi tai miksi hyvänsä) voi eikä tulekaan täysin "suojautua", mutta olen kyllä huomannut itsestäni paljon samanlaisia ajatuksia mm. mainonnasta, epäeettisestä toiminnasta, väkivallasta ym. Se ryöppyää päälle varsinaisena oksennuksena, jolta haluaisi sulkea silmät ja joka todella kyllästyttää. Täytyy vain yrittää elää omien arvojensa mukaisesti täällä "pahassa" maailmassa :)

    Hyvä esimerkki on juuri tuo BB...voiko idiootimpaa ajanvietettä olla kuin vahdata niiden rassukoiden sekoiluja...

    Toisille telkkarin katselu on se paras rentoutumiskeino. Ei siinä mitään. Ihmisen pitääkin tehdä asioita joista nauttii. Mutta kokemuksen kautta voi käydä kuten Heidille: huomaa, että ei se töllön vahtaaminen sitä oikeaa nautintoa tuonutkaan vaan jokin muu, josta ei edes tiennyt!

    Toivottavasti voin itse jonain päivänä kokea samantyylisen "uuden elämän". Tällä hetkellä monet asiat ovat jo minulle auenneet, mutta osa on jäänyt vasta ajatuksen asteelle. Joogan olen saanut osaksi elämääni, samoin jonkin asteisen meditoinnin, läsnäolon tilan ainakin hetkittäin, elämästä nauttimisen parhaani mukaan, samoin asioiden hyväksymisen, mutta tuossa ruokapuolella on vielä paaaaljon tehtävää. Maistuu ne pullat ja kakut kera höyryävän kahvikupposen vain turhan hyvin! :D

    Onnea sinulle Heidi, on varmasti mahtavaa löytää itsestään noita piirteitä. Jatka samaa rataa!


    Heli

    VastaaPoista
  16. Kiitos Heidi, hieno postaus. Niin se vaan on , että kun kuuntelee itseään, ihan oikeasti pysähtyy ja antaa virrata niin moni entinen asia menettää merkityksensä. Ei vaan enää tunnu miltään se, mistä ennen on elänyt. Elämä muuntuu täyteläisemmäksi ja yksinkertaisemmaksi. Tuntuukin niin paljon paremmalta oma oleminen.

    Annetaan jokaisen kulkea omaa polkuaan, niitä on niin monia. Parasta jutussa oli ehdottomasti mummujen kasvohoito sairaalassa. Olet tehnyt hyvää. Hoida vaan se viereinenkin mummu, edesautat paranemista jo pelkällä kosketuksellasi.Viet valosi koko huoneeseen, jo alkavat mummutkin loistaa.Pian jo kannat kainalossasi soittimen ja järjestätte mummujen päivätanssit heidän lempitahdissaan. Voi pojat miten hauskaa. Haluan ehdottomasti kuulla projektista mummu vielä paljon lisää! Sairaala ruoka on kammottavaa!!!! Se haiseekin pitkälle, lilluu ja kelluu kun kannen avaa.

    Eniten olen itse kärsinyt kun olen lastenpolilla käydessäni joutunut nopeasti tarjoamaan muksuille kanttiinin evästä. Ihan oikeasti lukuisten kertojen jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että sairaalaan sijoitetut ja siellä vierailevat ihmiset tällä ruualla halutaan pitää sairaina ja huonokuntoisina myös jatkossa. Lääläritkin siellä näkyvät syövän tuota hirviöruokaa. Olen ollut järkyttynyt todella jos se ei nyt tässä kirjoituksessa jo käynyt selväksi. Jos joudun sairaalaan, täytyy sitten palkata ulkopuolinen henkilö kuljettamaan ruokaa, puhdasta oikeaa ruokaa.Eihän sieltä muuten omin jaloin pois pääse.

    VastaaPoista
  17. Mulla on samanlaisia fiiliksiä tästä kuin parilla muulla anonyymillä. Tuskin ketää haittaa, vaikka Heidi hehkuttaisi kuinka omia juttujaan. Ärsytystä aiheuttaa lähinnä kun Heidin kirjuksista saa sellaisen kuvan, että kaikkien pitäisi tehdä samoin. Tai jos eivät tee, niin he eivät nouse "samalle tasolle" kuin Heidi. Heidi on varmasti löytänyt monia hyviä itselleen sopivia juttuja. Mutta samalla pitäisi ymmärtää, että joku toinen voi syödä aivan toisella tavalla ja suhtautua ihan toisella tavalla asioihin ja olla silti terveempi ja onnellisempi.

    Voi olla, että tuo ei ole Heidin tarkoitus, mutta tuollaisen kuvan näistä kirjoituksista moni tuntuu saavan.

    VastaaPoista
  18. Ja lisäyksenä edelliseen: Tuo Ollin kommentti vaikuttaa vielä vahvemmin siltä, että "meillä on totuus asioista, te muut ette vaan vielä ymmärrä". Jotenkin ylimielinen kuva jää tuollaisesta.

    Kannattaa ennemminkin suhtautua asiaan avoimesti ja miettiä hommaa siltä kannalta, että ehkä itse onkin vasta lähestymässä sitä "tasoa", millä muut jo ovat. Ainakin minulle noista monista aiemmista Ollin ja Heidin kirjoituksista on tullut sellainen fiilis, että kylläpä joillakin on vaikeata itsensä kanssa. Hyvä että kuitenkin homma on menossa parempaan suuntaan ja olette päässeet paremmin sinuiksi itsenne kanssa. :)

    VastaaPoista
  19. Hah, varmaankin paras ja mielenkiintoisin blogitekstisi tähä mennessä.

    Tuon vois varmaan tiivistää: lama ja työttömäksi joutuminen on parasta mitä sulle on koskaan tapahtunut.

    Rehellisyytesi ja avoimuutesi on muutenkin koko blogin ajan ollut aika "järkyttävää" ja jotain, mistä kannattaa monenkin ottaa esimerkkiä... Tää uus avoimuuden kulttuuri, jonka netti on tuonut meille, on aivan loistava.

    - Jenni

    VastaaPoista
  20. Heidi, ymmärtääkseni sun kissat ovat myös raakaravinnolla. Olisi tosi kiva, jos jaksaisit tehdä postauksen barffista! Mun kissat syövät valitettavasti vielä eläinkaupan kuivaraksuja (joskin tyytyväisinä..), mutta kun toi säkki nyt viimein on tyhjentymässä, niin sitä ei lisää meille enää osteta. Olen tutkinut asiaa netistä, mutta semmosia konkreettisia ohjeita on ollut vähän vaikea löytää, esim. miten kannattaisi alottaa, ja millainen on käytännössä viikon tai kuukauden ruokalista.

    VastaaPoista
  21. Moi!

    Kiitos Heidi ihan valtavasti sekä tästä kirjoituksesta sekä muutenkin koko blogistasi. Minulle (ja miehelleni) sekä meidän elämään sinun kirjoituksesi ovat antaneet valtavan paljon: tietoa, ajatuksia, ideoita, hyviä reseptejä jne.

    Ymmärrän myös jollain tavalla esitettyä kritiikkiä, mutta mielestäni Olli kiteytti asian hyvin: näitä asioita on vaikea ymmärtää, ellei niitä ole kokenut itse. Tuo muiden "ylenkatsominen" on aika kinkkinen juttu, jonka kanssa itse painiskelen aika paljon. Heidit tavanneena ja blogia pitkään seuranneena on vaikea kuvitella, että Heidi kuvittelisi olevansa muita parempi. Itse pelkään omalla kohdallani hyvin usein sitä, että joku kuvittelee minun pitävän itseäni muita parempana tai tietävämpänä. Siten en todellakaan tarkoita, olen ihan keskeneräinen ja itsekin oppimassa! Ongelma syntyy siitä, että kun on kokenut itse jotakin niin voimakasta, niin mieletöntä, niin hienoa ja niin parantavaa, haluaisi tietysti jakaa kokemusta mahdollisimman laajalle. Kun tuntuu jotenkin niin harmilliselta pantata omia kokemusia tietäen, että itselle tärkeät ihmiset voisivat saada mahdollisesti samalla tavalla asioista niin paljon enemmän irti näiden elämänmuutosten kautta. Itsellä on aito halu jakaa asioita ja kokemuksia muiden kanssa ketään arvostelematta! Mutta kun me ihmiset ollaan niin herkkiä. Ja perusluonteeseemme kuuluu epäillä mahdollista avunantajaa: "sillä on varmasti taka-ajatuksia tai sitten se kuvittelee tietävänsä nämä jutut minua paremmin. " Mutta kun kyse ei ole siitä, vaan halusta jakaa eteenpäin sitä hyvää mitä itse on kokenut.

    Mekin olemme luopuneet televisiosta ja siirtyneet pitkälti raakaravintoon. Liikumme paljon, mutta liikunta on pikkuhiljaa muuttanut muotoaan ja saanut erilaisen aseman elämässämme. Voi ihan hyvin olla, että joku on täydellisen onnellinen "matrix" elämään ja se on todella hieno asia! Onnellisuus on hienoa ja tavoiteltavaa. Mutta jos ei ole onnellinen, suosittelen kyllä lämpimästi kokeilemaan uutta ja harkitsemaan vaihtoehtoja. Liian usein olemme vain niin sokeita näkemään asioista toisin ja etsimään vaihtoehtoja. Monien asioiden kokeileminen on kuitenkin suhteellisen helppoa ja sillä voi avata ovia ihan uusille mahdollisuuksille. Ja ainahan voi sitten palata vanhaan, jos niin haluaa.

    TV kuuluu jokaiseen suomalaiseen kotiin ja on ihan ok että uimahallin kahvilassa ei myydä hedelmiä tai kasviksia, vaan suklaapatukoita, limsaa ja hampurilaisia. Ja kamalan väärin on sekin, että Viialassa päiväkodeissa ei saa lapset enää sokeria lautaselleen aamupalalla. Valtaosa EI VOI olla väärässä. Eihän?

    Nim. Se Pitta joka luuli olevansa Kapha. Ja joka hakee itse marjansa metsästä, kasvattaa yrttinsä, tienaa elantonsa ja kutoo villasukkansa.

    VastaaPoista
  22. Hieno kirjoitus! Ja vaikka itse en ole ihan kaikessa samaa mieltä tai samaistu kaikkeen, niin silti en koe tarvetta etsiä rivien välistä jotain mystisiä viestejä siitä, miten OMASTA elämästään kirjoittava henkilö mukamas "luulee olevansa parempi kuin minä". Olet oikeassa Heidi, aina on ihmisiä jotka ärsyyntyy mistä vaan, jotkut jopa pelkästään siitä mitä he itse kuvittelevat sinun kuvittelevan :D

    VastaaPoista
  23. Täällä taas yksi jo aikaisemmin kritisoinut anonyymi. Mäkin oon saanut siis tältä blogilta tosi paljon, oon tehnyt monia raakaruokia ja ollut tosi tyytyväinen jne. Mutta tietyt jutut kuten nuo Ayrvedat ja mietiskelyt ei vaan jaksa kiinnostaa tarpeeksi (kokeiltu on).

    Mun mielestä kuitenkin tän blogin henki oli aiemmin jotenkin...miten sen sanois...nöyrempi. Nyt siis todellakin tuntuu siltä, että itse on jotenkin alempaa kastia kun ei ole valmis (eikä halukas) lopettamaan päivätöissään ja kieltäytymään kahvipöytäkeskusteluista tyyliin. Tämä on vaan mun fiilis tällä hetkellä (ja näköjään monen muunkin) ja sitäkin tietty saa kritisoida.

    VastaaPoista
  24. Kiitos todella paljon kaikille kommentoijille sekä positiivisesta että kritisoivasta palautteesta. Tarvitsen ja haluan molempia!

    Ollin sanoin on todella vaikea käsittää ja ymmärtää asioita, mistä puhun, jos ei ole itse minkäänlaista kokemusta. Asiasta oli siksi aika rohkea kirjoittaa, mutta minähän olen rohkea. Kyllä, olen rohkea, kyllä olen ehkä hieman ylimielinen, kyllä, osaan olla myös nöyrä. Asioista pitää kuitenkin puhua niiden oikeilla nimellä, varsinkin kun asutaan täällä Suomessa, missä kyseenalaistaminen on synti ja auktoriteettiusko se juttu.

    Haluan antaa vinkkejä elämänlaadun nostamiseen yli sallitun tason ja siksi haluan avautua kaikesta, kertoa, miten itse olen saanut enemmän ja enemmän korostaen myös sitä, että edelleen olen itse opintiellä - matkalla - elämän parhaimmallani.

    Ravinto on se juttu, millä pääsee ehkä helpoiten "peliin" mukaan. Osalle pelkkä ravinnon muuttaminen tuo hyvää oloa ja heidän "avautuminen" jää siihen tai toisin sanoen se piste on heille hyvä. Tiedän monia, jotka ovat "putsanneet" ravintonsa, mutta eivät ole kokeneet muita oivalluksia. Se on niin lähtötasosta ja henkilöstä kiinni.

    Muutamille ravinnon putsanneille on kuitenkin käynyt niin, että muitakin kanavia on alkanut aukeamaaan; super-energinen olo ja ääretön tiedonjano. Tässä vaiheessa löysin itse nämä muut jutut, jotka nostavat mielestäni elämänlaatua vielä korkeammalle. Näistä haluan kertoa nyt, valitettavasti reseptit ovat jääneet siten vähemmälle, kun ei enää jaksa keskittyä niin paljon ruokaan kun on muutankin mielenkiintoista:) Toki kiinnostusta on edelleen niihinkin, toivottavasti.

    Jokaisella on oma matka, kenenkään matka ei ole parempi kuin toisen. Pääasia, että yrittää tehdä parhaansa, olla mahdollisimman hyvä ensiksi itselleen ja sitä kautta myös ympäristölleen. Ottaa ne positiiviset, itselle sopivat jutut, toivottavasti innostua monista uusista asioista, mitä maailma meille tarjoaa. Ei pitäisi ajatella, että on jo valmis. Jos sinulla mielestäsi on kaikki tarvittava jo nyt, kyseenalaista se. Itse kyseenalaistan kaiken, olen valmis myös uudistamaan kaikki nykyiset käsitykset elämästä ja maailmasta, mutta nyt koen näin, huomenna ehkä toisin:)

    Nöyryys on Suomessa se arvostettu juttu. Aion kyseenalaistaa sen ja päivä päivältä uskallan tehdä ja kirjottaa enemmän. Huomaan saavani siitä paljon. Ei kenenkään ole tarkoitus elää huomaamattomana ja vaatimattomana hiirenä. Meillä jokaisella on mahdollisuus puhjeta kukkaan ja säteillä täysillä ympäristöön silläkin riskillä, että skeptikoita riittää.

    Anonyymi-villasukka-Pitta: Loistava kommentti. kiitos:)

    Johanna: Ei ole täysin raw food, mutta ehkä 70% ja luomua purkkiruoka:) Juttu tulossa!

    VastaaPoista
  25. Näin se vaan käy. Ihminen pääsee irti yhdestä "Matrixista" ja tipahtaa saman tien toiseen "Nutrixiin". Ahmii sisäänsä pelkkää uutta todellisuutta ja ympäröi itsensä toisilla samanlaisissa ihmisillä. Valtavan pitkiä kirjoituksia (joiden takana on paljon ajattelua) ja siihen metri tukevia kommentteja. Oikeasti ihan sama asia kuin joku BB 24/7. Kellon ympäri omassa todellisuudessa. Tietoisesti ulkoiset vaikutteet (tai sisältä katsoen häiriöt) pois sulkien.

    Tarviiko taas puolen vuoden päästä ravistaa irti, että näkee laajemmin?

    >...varsinkin kun asutaan täällä Suomessa, missä kyseenalaistaminen
    > on synti ja auktoriteettiusko se juttu.

    Kyseenalaistatko itse nykyisen todellisuutesi? Aika kovaa uskoa vaatii, että puolen vuoden kokemuksella lähtee muuttamaan muiden ihmisten elämää. Muutaman kirjan lukemalla (=auktoriteettiusko) antamaan ohjeita toisille. Tai antamaan hoitoja, joilla voi oikeasti olla vaikutus ihmisen elämään.

    Jotenkin ainakin itseäni kovin lämmittää tieto siitä, että tärkeitä minua koskevia päätöksiä on tekemässä lääkäri tai lakimies, joiden opiskelu on kestänyt useita vuosia. On ollut ihmisellä ainakin aikaa miettiä asioita. Ja tehdä välillä jotain muutakin.

    VastaaPoista
  26. Hauska vertaus BB 24/7:) Käsitit ehkä vähän väärin tuon auktoriteettiuskoasian. En koe itse olevani mikään auktoriteetti, vaan hyvin kaukana siitä. Haluan yleistää ajattelua, jossa ihmiset ottavat itse vastuun terveydestään ja elämästään - ja myös siitä, mihin he uskovat. Luulen, että suurin osa blogini lukijoista allekirjoittaa länsimaisen lääketieteen epäkohdat eikä pidä koulutuksen määrää uskottavuuden mittarina tai ainakin ovat avoimia muullekkin tiedolle ja ennen kaikkea kokemukseen perustuvalle. Tästä olen saanut paljon palautetta (positiivista).

    Tärkeintä on, jos muutamakin ihminen saa innostusta ja uskallusta ja näin on jo tapahtunut. Se on sitten minulle aika sama, mitä vähemmistö ajattelee. En dissaa täysin tiedettä, mutta tieteen vankat kannattajat usein dissaavat täysin kaikki vaihtoehtomenetelmät huuhaana. Avoimuus? Positiivisuus? Kokeilu?

    VastaaPoista
  27. Itse jäin miettimään sitä, kun totesit, että et nyt voisi olla normaalissa parisuhteessa esim. lapsikuvioneen tjmv. No, ehkä meni ohi jotain multa, mutta luulin kyllä, että olet onnellisessa parisuhteessa? Ja jos et enää ole niin eikö sekään ole surullista, jos "henkisen heräämisen" myötä ei voi olla enää "normaalissa" parisuhteessaan..hmm...ehkä olen sitten läheisriippuvainen :), mutta en haluaisi olla niin itseriittoinen tai itsevalaiseva, etten saisi iloa siitä, että jaan elämäni rakkaan ihmisen kanssa. (Tai ehkä et tarkemmin halua eritellä tässä blogissa statustasi, mutta aluksi teitä oli muistaakseni kaksi ja eläimet kanssa.)

    t. Anna

    VastaaPoista
  28. Hei Heidi, upea kirjoitus Sinulta. Olen lukenut blogiasi pitkään, mutta en ole aiemmin kommentoinut. Monet ajatuksesi ja kokemuksesi ovat hyvin samankaltaisia kuin itselläni. Itse kiinnostuin omasta terveydestäni noin vuosi sitten, ja muutos on ollut valtava. Kuten Ollikin kommentoi, sen voi ymmärtää vain jos on itse kokenut saman. Kun olin opiskelija viisi vuotta sitten ja teetin remonttia kodissani, remppamies antoi alennusta ja sanoi "laita hyvä kiertämään". Se pani miettimään, ja olen jakanut valtavasti hyvää ympärilleni. Se onkin parasta, kun saa kiitosta omista teoista, olivat ne sitten toisen kuuntelemista taikka ihan vain tavallinen autokyyti kauppareissulle. Puhtaamman ruokavalion myötä aistit ovat avautuneet ja mieli tasapainottunut. Suurin saavutukseni on se, että olen oppinut nauttimaan joka hetkestä ja elämään jokaisen päivän "täysillä". Se ei olisi ennen onnistunut minulta, aina piti tosiaan olla jotakin mitä odottaa. Tottakai vieläkin pitää olla unelmia, mutta monia olen jo ehtinyt toteuttaa kun on valtavasti energiaa ja oikeasti pyrkimystä mennä eteenpäin toteuttamaan niitä.

    Joku kommentoi että tuntee olevansa 6-kymppinen. Viime kesänä tunsin välistä ihan samoin kun tunsin nauttivani metsäretkistä, kukkien istuttamisesta ja muusta sellaisesta mitä ikäiseni eivät juuri tee. Suurin osa ystävistäni elää Matrixissa (oi ei taas joku ahdistuu?), tunnen välillä olevani todella yksin! Tällä tarkoitan sitä, että monikaan ei pysähdy ajattelemaan omaa parastaan, vaan antaa arjen oravanpyörän viedä mukanaan. Valittaa kyllä jaksetaan, mutta asioille ei tehdä mitään.

    Tsemppiä syksyysi!

    Nan

    VastaaPoista
  29. Sori vähän vajaa kommentti tähän tulvaan, mut tuli vaan mieleen, että monissa kulttuureissa ihmiset "höpisevät" itsekseen ja lauleskelevat kävellessään :)

    VastaaPoista
  30. Go Heidi! Tykkään todella lukea näitä syvällisiä ja pohdiskelevia merkintöjä.

    Toivottavasti kirjoitat meditaatiosta lisää! Mulle meditaatio on jo useamman vuoden sellanen juttu, jota haluaisin kokeilla kunnolla, mutta tuntuu, ettei ole jotenkin "eväitä" tekemään sitä. Kaipaisin ehkä vähän opastusta. Meditointi vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta olen ajatellut, että en varmaan saa kauheasti irti jos nyt istun lattialle, pistän silmät kiinni ja yritän hiljentää ajatukset.

    Mulla ei ole myöskään televisiota ja jos katson televisiota jossakin, niin järkytyn aina vähän siitä millaista kuraa suurin osa ihmisistä katsoo suurimman osan vapaa-ajastaan. Ja silloin kun ei katsota televisiota, niin puhutaan siitä, mitä televisiossa oli. Toisaalta ei sitä paljon muuta jaksa vapaa-aikanaan tehdä, jos elää kuten suurin osa suomalaisista.
    Oon myös kuitenkin ymmärtänyt, että joillekin ihmisille televisio on tosi tärkeä. Mummulleni televisio on ainoa asia, joka pitää hänet mukana maailman menossa ja hän saa siitä keskusteltavaa ja pohdittavaa. Mummullani on todella vähän sosiaalisia kontakteja ja televisiosta on varmaan jonkinlaista "seuraa". Ja joillekin television katsominen on keino rentoutua ja unohtaa huolet vähäksi aikaa.

    Oon miettinyt tuota median seuraamista viime aikoina ja sen yhteyttä yleissivistykseen ja sitä mitä yleissivistys on. Äitini mielestä yleissivistykseen kuuluu seurata mediaa ja pysyä kärryillä esim. Lähi-idän konflikteista. Ajattelin aikaisemmin, että mun täytyisi olla perillä kaikenmaailman sodista ja kansanmurhista ja niiden taustoista. Koulussa historian opiskelu ei kiinnostanut koskaan, kun se tuntui enemmänkin sotien opettelemiselta. Oon jo pitkään jättänyt lukematta lehdistä sotia ja konflikteja yms. käsittelevät jutut, koska ne ei oo koskaan kiinnostanutkaan oikeasti. Aina olen kuitenkin potenut huonoa omaatuntoa ja ajatellut, että mun pitäisi tietää niistä.

    En ole kuitenkaan tyhmentynyt yhtään, kun en ole lukenut lehdestä montako ihmistä tänään on kuollut. Ja mitä hyötyäkään minun on tietää siitä, kun en voi tehdä asialle mitään! Yleissivistyksen olen alkanut näkemään sellaisena asiana, että asioita pitäisi tietää ehkä enemmän muiden ihmisten vuoksi, kuin oman itsensä vuoksi. "Nyt täytyy lukea tää artikkeli, että osaan keskustella tästä asiasta, koska sehän olis noloa, jos en tiedä tästä asiasta mitään mistä kaikki muut tietää ja puhuu." Ja kun on niin paljon tärkeitä asiota, joita mediassa ei näy, esim. geenimuuntelu. Niin iso ja hirveä asia, joka lähestyy meitä, eikä sitä käsitellä mediassa oikeastaan yhtään! Olen kuullut sellaisenkin lausahduksen, että geenimuuntelu ei voi olla tärkeä asia, koska sitä ei käsitellä mediassa. Mediahan on se totuuden torvi..

    VastaaPoista
  31. Luettelemasi asiat kuulostivat hyvältä kunnet tuli tuo Matrix-hömppä. Et toki ole ensimmäinen joka vertaa epätäydellistä ja puuduttavaa artea siihen, mutta useimpien kuvaus tästä Matrixista kuulostaa
    yksinkertaisien, tylsien ja elämättömien arjelta.

    Tiedän lähinnä pari sukulaista jotka sopivat kuvaukseen "Matrixin ihmisistä", mutta muuten elän lähes vain sellaisien persoonien ympäröimänä, joille ei ole normaalia television katsominen, keltaisen lehdistön juorujen seuraaminen, saatika mikään pizzojen ostelu krapulaan! Jos pizzaa tekee mieli, se tehdään itse!

    Joka tapauksessa, kuulostaa siltä että valaistuneet raakaruokailijat menevät niin sekaisin tuosta muutoksesta ja pitävät sitä elämäntavan lisäksi uskontona, johon kuuluu normimassan dissaaminen "aivopestyinä juntteina".

    Me jotka eivät sovi kumpaakaan lokeroon, annamme toisten elää niinkuin haluavat ja sillä tuomitsematta itse ihmisiä. Silti pakko vihjailla kertomaan muillekin että maan pinnalla on ihan mukavaa kun ei stressaa liikaa ympärilläsi sekoilevaa maailmaa ja teet niinkuin itsestäsi tuntuu.

    - anon

    VastaaPoista
  32. Auktoriteettiuskolla ja kyseenalaistamisella tarkoitin omaa asennettasi opiskeluun. Kuinka kriittisesti itse suhtaudut lukemaasi? Blogista tulee ainakin sellainen sävy, että jostain on löytynyt kiva kirja, joka kertaheitolla mullisti maailmasi.

    Guru on aina se suurin auktoriteetti. Joogassa juttuja tehdään, koska näin on aina opetettu. Ilman, että oikeasti mietitään että miksi tehdään. Viisi hengitystä tätä ja sitten viisi tätä. Saattaa hyvin olla, että tehdään juuri oikeita asioita, mutta silti ne pitäisi pystyä perustelemaan. Muuten jää uskon varaan.

    Koulutuksen pituus on arvo itsessään jo sen takia, että vaadittujen vuosien aikana ihminen itse ehtii ajatella asioita useammaltakin kantilta. Meillä kaikilla on taipumus innostua jostain asiasta ja innostuneena uppoutua siihen. Vrt. rakastuminen. Monen vuoden muodollinen koulutus ei tarkoita aivopesua, vaan pakollista harkinta-aikaa.

    Toimii oikein hyvin esim. arkkitehdeillä. Innokas 1-vuoden opiskelija vääntää lennokkaimmat luonnokset, mutta sillä 8 vuotta opiskelleella on kuitenkin hiukan enemmän näkemystä ajatustensa tukena. On ehtinyt innostua useamman kerran ja joka kerta vähän eri asiasta.

    Tieteessä on aika hienot itsesäätelymekanismit. Ne toimii vaan hitaasti ja on tylsiä. Tiede on nimenomaan kyseenalaistamista. Jokainen saa esittää asiansa, toiset kyseenalaistavat esityksen ja uutta tietoa syntyy vasta kun tarpeeksi moni päätyy omilla tahoillaan samaan tulokseen.

    VastaaPoista
  33. Syvällistä, rohkeaa ja avointa tekstiä.

    Tiedostavia ihmisiä ei tässä maailmassa ole ikinä liikaa, vaikkakin tietoisuus voi myös luoda tuskaa. Järkytyin itsekin vuosi sitten sairaalaan jouduttuani, mitä siellä ravintona toipilaille tarjoillaan...

    Meillä on hyvin rajallinen valta vaikuttaa muihin ihmisiin, ellei sitten satu omaamaan äiti Amman tai Buddhan karismaa. Parasta siis aloittaa omasta itsestä ja lähipiiristä. Rohkeus & internetin mahdollisuudet saattavatkin sitten tehdä ihmeitä lähipiirin koolle ja vaikutuksen voimalle.

    Elämme mielenkiintoisia aikoja!

    <3

    Jussi

    VastaaPoista
  34. Egosta, aistiminästä & maailmanparannuksesta... hippiäkin hipimpää juttua lääkäriltä!

    http://www.youtube.com/watch?v=UyyjU8fzEYU

    Jussi

    VastaaPoista
  35. Hieno ja inspiroiva kirjoitus ja blogi sulla täällä !

    Toivottavasti jatkat samaanmalliin ja samalla herättelet muutamat ihmiset tästä median ja auktoriteettien luomasta yhteiskunnasta, jossa jotkut asiat ja arvot ovat hieman "vinksahtaneet".

    VastaaPoista
  36. Anna: Uskon, että asioilla on aina kaksi puolta jing ja jang. Kun toinen ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Joskus on pakko tapahtua huonoa että tapahtuisi hyvää, päästää irti, vaikka kuinka vaikeaa se olisi.

    Olen onnellinen, kun näen rakastuneita ihmisiä. Tärkeää olisi ensisijaisesti rakastaa itseään, kokonaisena. Rakkaus on kuitenkin tärkeää, oli se sitten henkilöä kohtaan tai universaalia.

    Läheisriippuvaisuus on ehkä väärä sana. Tärkeää olisi kulkea samaa polkua. Omassa tapauksessani olen mennyt aika vauhdilla eteenpäin ja nyt on aika katsastaa tilanne. Se on molempien etu.

    Nan: Hieno kommentti!

    Majere: Samaa mieltä! Itsekin pidin itseäni sivistymättömänä ja tyhmänä, kun en ole osannut keskustella politiikasta ja maailman menosta. Olo on aika vapautunut, kun huomaa, että se ei olekaan kovin tärkeää. Rohkeutta on se, että uskaltaa sanoa, ettei tiedä ja ehkä se, ettei kiinnostakaan.

    anon: Kirjoitukseni ja tyyli ovat usein prosovoisaa, herättelevää ja kärjistettyä. En halua yleistää, että on vain tämä ja Matrix, mutta tosiaan, toivon että osaisitte lukea rivini välistä. Fiksuja ja tiedostavia ihmisiä on "monella tasolla" enkä sanoisi että tämä taso on mitenkään parempi, vaikka sen käsityksen voi saada. Sen vaan tietää sitten, kun on itse kahlannut eri tasoja läpi, mistä puhuu.

    anonyymi: Kyllä. Tiede on vaan hidas ja tärkeintä on jokaisen elämä juuri tässä ja nyt. Mikään ei estä meitä kokeilemasta ennen kuin asia todetaan tieteellisesti. Kokemus on tärkeää, mutta samoin ihmisen oma motivaatio, aito innostus asioihin ja määrittely ei varmaan ole mikään yleispätevä. On monia parempia oppilaita kuin opettajia ja toisinpäin. Riippuu niin asiasta. Ihmiset saavat itse valita ketä uskoo.

    Ja kyllä, elämme todella mielenkiintoisia aikoja. Olen saanut itse ennennäkemätöntä toivoa elämään ja haluan niin jakaa sitä muille. Eikö se ole hienoa?

    VastaaPoista
  37. Pari pientä kommenttia:

    ihmisiä ärsyttää yleensä aina, jos mitä tahansa omaa hehkutustaan tuetaan sanomalla "ei tätä voi ymmärtää ellei ole itse kokenut". Ja ihan syystäkin se ärsyttää, koska se automaattisesti aliarvioi toisen ihmisen älykkyyttä ja kykyä ymmärtää asioita. Vrt. esim. uskoon tulleet tai hurmoksellisten äitien asenne (vapaaehtoisesti) lapsettomiin.

    Toinen juttu: pelkkien ääripäiden vetäminen keskusteluun ei ole kauhean uskottavaa. Kuten tossa joku toinenkin sanoi, niin moniko oikeasti tuntee sellaisia ihmisiä, joiden elämän pääsisältö on BB, kännääminen ja sunnuntain krapulapizza? Ja tarkoitan nyt ihan aikuisia, en mitään teinejä ;) Voi sellaisia ihmisiä jossain ollakin, mutta itse en ainakaan tunne yhtään, vaikka toki tunnen ihmisiä jotka ovat tavalla tai toisella hukassa itsensä kanssa. Tuollaisia kärjistyksiä tekemällä on myös tosi helppo ärsyttää ihmisiä, koska silloin moni BB:ä katsova ja/tai pizzansyöjä kokee, että juuri HEIDÄN elämäntapaansa halveksutaan ja arvostellaan.

    Omalta osaltani voin sanoa, että itse olin jokseenkin yhtä fanaattinen ja "valaistunut" 90-luvun puolivälissä, kun ensi kertaa löysin nämä raakaravinto/meditaatio/vaihtoehtoinen lääketiedejutut ja innostuin täysillä niistä. Enää en ole, ja kokemuksesta voin sanoa myös sen, ettei muille saarnaaminen ja vouhotus koskaan toiminut. Tuskinpa toimii nykyäänkään - ne lähtee mukaan joita asia muutenkin kiinnostaa, loput pistää puolustus/hyökkäysvaihteen päälle ja vastustaa entistäkin kovemmin, kuten näistä "alan blogien" kommenteista aina välillä näkee.

    Toki tämä on sun blogisi ja minä luen sitä mielelläni tällaisenakin, ottamatta mitään stressiä sen sisällöstä, mutta ellet itse erityisesti nauti ihmisten ärsyyntyneistä kommenteista, niin ehkä vähän enemmän kannattaisi kiinnittää huomiota siihen, millä tavalla asioita tuo esiin? Tuli vaan mieleen :)

    VastaaPoista
  38. Matrix-maailma tuhoaa maapalloa jatkuvasti, siihen pisteeseen saakka, ettei mitään tuhottavaa enää ole.

    Siinäpä syy 1 miksi normi-kansalaisen onnellisuus omaan elämäänsä (jos ja kun se on hankittu länsimaisella elämäntyylillä) ei voi olla objektiivisesti katsottuna maailmaa paremmaksi tekevä, tai edes nykyistä tasoa säilyttävä. Onhan se tietty kiva shoppailla nyt (paitsi ehkä sen kolmannen maailman lapsityövoiman mielestä), mutta lapsenlapsenlapsesi tuskin kiittävät sinua, kun saavat syntyä saastaiseen maailmaan, jonka biodiversiteetti, biosfääri ja koko helvetin ekosysteemi on tuhottu.

    Eli te kriitikot ja skeptikot jatkakaa vain omaa mukavan leppoisaa ja helppoa elämäänne, mutta pysykää sitten siellä tv-sohvalla... HILJAA, kun joku vielä yrittää pelastaa tätä menetettyä maailmaa.

    -sss

    VastaaPoista
  39. "Ei voi ymmärtää kuin on ennen kokenut." Tämä tuntuu kyllä tosiaan aika rankalta lukijoiden aliarvioimiselta. Tuo edellinen kommentti oli mielestäni varsin hyvä, kyllä näitä samoja juttuja on moni aiemminkin pohtinut. Sitten nämä 1. vuosikurssin arkkitehtiopiskelijat tulevat kertomaan kuinka he ovat keksineet nyt jotain aivan ihmeellistä...

    Kun esimerkiksi on itse liikkunut luonnossa, marjastanut, jne. lapsesta asti ja se on ihan normaali osa elämää ilman sen kummempaa kohkaamista, niin nämä hehkuttamiset tuntuvat hiukan huvittavilta. Ja sama juttu näiden ruokavalioiden, henkisten juttujen, ihmissuhteiden ja muiden kanssa. Mutta ei siinä mitään, fanaattisuus ja itsensä etsiminen kuuluu tiettyyn ikään, kyllä se siitä ajan kanssa tasoittuu. Jälkeenpäin se naurattaa sitten itseäkin. :D

    VastaaPoista
  40. Joitain ihmisiä ärsyttää jokatapauksessa, jos kirjoittaa vähänkin aremmista aiheista. Olen tietoisesti valinnut oman tyylini ja onko tämä sitten saarnaamista ja vouhotusta, sen voi jokainen itse päättää.

    Ärsyyntymiselle on aina jokin syy ja itseasiassa kaikki negatiiviset tunteet johtuvat kehon epätasapainotiloista. Ayurvedalla on tähänkin neuvoja (Ärsyyntyjillä taitaa olla aika paljon Pittaa kehossa...) Nouseeko ärsytyskynnys edelleen tästä kommentista :) ;)

    Itse olen aikaisemmin ollut paljon herkempi ärsyyntymään, mutta nykyisellä elämäntavallani kynnys on laskenut huomattavasti. Oikein itsekin ihmettelen sitä. Miettikääpä tätä ärsyyntyjät!

    ex-ärsykki

    VastaaPoista
  41. Muutama sinänsä hyvän ja ajatuksia herättävän kirjoituksesi herättämä ajatus:

    Olet ennenkin kirjoittanut perheellistymisestä ja lasten saamisesta (itse en käyttäisi "hankinta"-termiä tässä yhteydessä) vähän siihen sävyyn, että kyseessä on Matrix-maailmaan kuuluva juttu, samaa sarjaa tv:n katselun ja dokaamisen kanssa - aivottomien, ainoastaan ympäristön paineesta valintojaan tekevien massojen juttu. Ainakin tällaisen kuvan on rivien välistä saattanut saada - toivottavasti et kuitenkaan ihan tosissasi ole sitä mieltä!

    Itselläni myös, kuten jollakin aiemmallakin kommentoijalla, ensimmäinen "havahtuminen " eli Matrix-meiningin kyseenalaistaminen, raakaravintoon ja muuhun "hörhöjuttuun" hurahtaminen tapahtui 90-luvun puolivälissä. Tunnistan kirjoituksissasi paljon samaa kuin itselläni tuolloin. Minulla oli tuossa vaiheessa myös lapsiperheistä hyvin yksipuolinen ja stereotyyppinen kuva. Kuvittelin lapsiperheet taantumuksellisiksi, takapajuisiksi tyypeiksi, jotka vain puurtavat arjessa laput silmillä ehtimättä pysähtyä miettimään mitään Oikeasti Tärkeää. Mielikuvissani kaikki lapsiperheet ajoivat autolla markettiin, ostivat sieltä bulkkiruokaa, kerskakuluttivat ja mässäilivät Mäkkärissä.

    Nykyisin olen itse perheellinen ja voin sanoa, että käsitykseni oli täysin virheellinen. Vaikka tunsin olevani itsessäni kokonainen ja itseriittoinen, itselleni vasta (samoin ajatteleva, saman arvomaailman omaava) puoliso ja lapset ovat olleet Se Juttu, piste iin päälle! Näin mahtavien ihmisten kanssa saa olla vielä potenssiin sata kaikkea sitä mitä itse on ja saa itsestäänkin aina uusia puolia ja voimavaroja esiin. Ilman perheellistymistäni en varmaankaan olisi koskaan kiinnostunut uudestaan esim. terveellisemmästä ravinnosta, jonka olin tässä välissä sattuneista syistä vähän "unohtanut". HS:ssäkin oli taannoin juttu siitä, että vanhemmuus usein herättää ekoilu-innon ja tietynlaisen tiedostamisen. Ei kannata siis aliarvioida lapsiperheitä eikä läheisten ihmissuhteiden merkitystä!

    TV:n, biletyksen, dokaamisen, massamedian ym. vierastaminen ja kritiikki ei myöskään ole pelkästään modernien ja tiedostavien Ayurveda/new age -tyyppien juttu. Myös muulla tavalla henkisesti/hengellisesti orientoitunut ihminen (jollainen itsekin olen) voi kokea tällaiset aktiviteetit itselleen vieraiksi ja haitallisiksi. 80-luvulla meille tosin naureskeltiin, nyt tästä on näköjään tullut muotia :)

    VastaaPoista
  42. -sss

    "Matrix-maailma"/Länsimainen sivistys/ylipäätänsä kaikki valtiot jotka ovat avanneet talouttaan eivätkä eristäytyneet ovat maailman suurimpia ympäristönsuojelijoita. Ja ne saavat myös tulosta aikaan.

    Maailman suurimmat ympäristöntuhoajat ovat korruptoituineet, innovaatioilta ja kaupalta eristäytyneet valtiot. Koska näissä valtioissa kansalaiset elävät suurimmaksi osaksi kädestä suuhun ja vapaa omistusoikeus puuttuu, niin kestävä kehitys on prioriteeteiltaan toisessa päässä. Näiden valtioiden tunnusmerkkejä ovat holtiton väestönkasvu, eroosio ja muu luonnonvarojen ehtyminen.

    Jokainen valtio, joka on avannut taloutensa vapaalle kaupalle on elintason nousun myötä saanut paljon aikaan ympäristönsä parantamiseksi. Kovimmat viimeaikaiset esimerkit tulevat Itä-Euroopasta ja Kaakkois-Aasiasta. Suomi oli samassa tilanteessa 50- ja 60-luvuilla. Talouden vapautumisen myötä valtioiden demokratian aste paranee ja molempien sukupuolien potentiaali otetaan käyttöön.

    Anekdoottina voisi sanoa että luomu ei ole tällä hetkellä ratkaisu maailman ruokahuoltoon. Se voisi olla mahdollista, jos maailmantalouden vapauttamisen kehitys jatkuu vastaavanlaisena. Se että me voimme elää nyt ilman viljatuotteita ja luomua ei ole maailmanlaajuisesti mitenkään mahdollista.

    teidän, Mihail P

    VastaaPoista
  43. Hesarissa oli maaliskuussa julkaistu otteita tutkimuksesta (olikohan peräti väitöskirja), jossa aiheena oli juurikin luomuviljelyn ja tehoviljelyn satomäärät. Todettiin, että länsimaissa luomutuotanto laskee satoa jonkin verran, mutta kehitysmaissa sato nousee yllättävän paljon. Jos tutkimus yhtään pitää paikkansa, miksi luomu ei voisi varsinkin kehitysmaissa olla yksi ratkaisu maailman ruokahuoltoon, vieläpä terveellinen sellainen?

    VastaaPoista
  44. Moi Heidi & muut,
    Mä olen melko hiljaisesti seurannut tätä blogia viime keväästä lähtien. Ensinnäkin mun mielestä jokaisella (yksityishenkilönä kirjoittavalla) blogistilla on oikeus kirjoittaa tasan mistä haluaa valitsemallaan tyylillä, ja lukijoilla taasen oikeus valita seuraako blogia vai ei. Toki lukijat voivat kommentoida/esittää toiveita, mutta ei mun mielestä blogistilla ole mitään velvollisuutta muutta blogiaan yleisön pyynnöstä, jos blogin tavoitteena on hankkia mahd suuri lukijakunta tms niin sitten blogisti varmaaan antaa kommenteille enemmän painoarvoa.
    Itse olen saanut paljon mielenkiintoista ja hyödyllistä tietoa tästä blogista. Myönnän että olen välillä ärsyyntynyt, mutta oon sitten miettinyt että Heidi kirjoittaa omista lähtökohdistaan ja omasta näkökulmastaan, eikä mikään ole varmastikaan tarkoitettu hyökkäykseksi minua tai elämäntapaani kohtaan. Ei kukaan tiedä millaista on olla minä, kun ei ole itse kokenut eikä siten voi minua arvostella :)
    En siis usko että Heidi on koskaan tarkoittanutkaan että meidän kaikkien pitäisi irtisanoutua toimistotöistämme ja siirtyä metsään meditoimaan jotta voisimme olla onnellisia (tai saada hänen arvostuksensa), blogin tarkoituksena lienee enemmänkin jakaa omia kokemuksia ja oivalluksia muille (ja varmastikin dokumentoida niitä Heidille itselleen) siltä varalta että niistä olisi muille hyötyä. Meidän lukijoiden tehtäväksi jää sitten on määritellä onko ja missä määrin.
    Kiitokset Heidille rohkeasta otteesta ja onnea niin Heidille kuin kaikille lukijoillekin oman onnen ja tasapainon löytämisessä! :)
    t. Anni

    VastaaPoista
  45. Tuo lasten hankinta on kyllä sellainen juttu, jossa Ollin ja Heidin "ei voi itse ymmärtää ennen kuin kokee" -klisee ihan oikeasti pätee. Mutta kyllä Heidikin sitten ymmärtää, jos/kun pääsee sen kokemaan. :)

    Saa nähdä kuinka monta vuotta Heidillä menee, ennen kuin oppii ottamaan kritiikkiä vastaan. Kyllä sekin sieltä ehkä aikanaan tulee. ;)

    VastaaPoista
  46. Kommentoin vielä tuota perheasiaa koskien ja kiitos Anni, asia on tismalleen miten ilmaisit!

    En todellakaan tarkoita, että kaikkien pitäisi tehdä niinkuin minä, ja olen varma, että todella onnellinen myös voi olla parisuhteessa ja etenkin lapsen kanssa. Ja minähän haluan myös lapsen, kun aika on oikea! Toivottavasti myös ihanan/ihania ihmisiä ympärilleni.

    Ideana on kertoa tästä ihmeellisyydestä, mitä parhaillaan koen. Se ei todellakaan pitäyt olla blogini teema, mutta kaikki on tapahtunut vain hetki hetkeltä ja ehkä tarkoitukseni oli alkaa pitämään blogia ja jakamaan kokemuksiani, niin uskon vakaasti.

    Lukekaa ja ihmetelkää, jos innostutte tai saatte ideoita ja enemmänkin niin se on hienoa. Ennen kaikkea toivon, että jokainen olisi onnellinen, oli sitten elämä millaista tahansa.

    Tyylini on omani=kärjistettyä ja itseasiassa kestän kritiikkiä jo melko hyvin. En ole jättänyt julkaisematta kuin yhden kommentin (joskus aiemmin), eikä esim. tämän postauksen kritisoinnit ole ärsyttäneet minua lainkaan.

    VastaaPoista
  47. Ei muakaan sun jutut ärsytä, lähinnä säälittää tuo nykyinen touhu. Lisäksi mietin tota kun tunnustit olevas ylimielinen. Näin blogilukijan/potientiaalisen asiakkaan näkökulmasta bisneksen tekeminen ja ylimielisyys on kaksi asiaa, jotka ei kyllä saisi kuulua samaan lauseeseen. Kuka haluaa ostaa mitään ylimieliseltä myyjältä? Ja jos tavoitteena on saada joku innostumaan näistä asioista niin ylimielisyys ei varmaan siihenkään oo se varmin keino.

    Lisäksi mun mielestä sun ja Ollin blogin on koko ajan enemmän ja enemmän tietyllä tavalla kaupallistuminen ja bisnestä bisnestä, eikä tuollaiset asiat oo vähän niin ku sitä Matrixia :P Että mietipä sitä Heidi! (kun tälle linjalle lähdetään kerran)

    VastaaPoista
  48. Mulle on vielä vähän epäselvää miten yrittäjyys liittyy Matrixiin?
    Eikö oma yrittäjyys ole juuri oravanpyörän vastakohta?

    VastaaPoista
  49. Se on ikävä jos touhuni säälittää, itse koen päinvastoin. Oikeasti asiasta kiinnostuneet=uudelle tiedolle avoimet=valmiina kokeilemaan olevat=jo pieniä tai isompia muutoksia tehneet= ja näistä paljon iloa saaneet lukijani/asiakkaani osaavat lukea tekstiäni "rivien välistä" eli eivät tartu jokaiseen sanaan ja epäkohtaan.

    Keskityn jatkossa myös näihin henkilöihin, sen sijaan että koittaisin miellyttää kaikkia asiakkaiden toivossa. Ylimielisyys-maininta tarkoitti myös, että olen ylimielinen varmasti jonkun mielestä ja jonain hetkenä. Olen myös paljon muutakin...

    Bisnestä...valitettavasti vaihdantatalouteen on vielä jonkin verran matkaa, se olisi kyllä unelmani. Ei tarvitsisi miettiä rahaa. Sen verran tässä "matrixissa" vielä ollaan kiinni, mutta en kyllä Ollin sanoin arvostelisi yrittäjyyttä.

    VastaaPoista
  50. Olisihan se kiva jos tietokoneen tai lentolipun voisi ostaa pikaisella henk.koht. ravintokonsultaatiolla, mutta kyllä tuo raha taitaa edelleen olla toisinaan aika kätevä juttu..

    Heidille voisin vanhan maccini myydäkin paria hoitoa vastaan, mutta Steve Jobs taitaa olla moiseen turhan kiireinen, joten omani taidan edelleen ostaa rahalla - tai eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka Steve tulis käymään? Kuvista ja uutisista päätellen kaverilla olis käyttöä mun konsultaatiolle. Steve, heitä mulle kone niin vaihtona laitan sut foodeille!

    BTW, juuri kun olen oppinut hyväksymään, tunnustamaan ja tunnistamaan entistä laajemmin ja avoimemmin omia tunteitani ja ominaisuuksiani, on sitäkin nolompi nähdä että edelleen on niitä, jotka lyövät heti puukkoa haavaan kun toinen esimerkillisesti tunnustaa ja avoimesti käsittelee omia "yleisesti ei-hyväksyttyjä" puoliaan.

    VastaaPoista
  51. Niinhän se on, että suurin osa ihmisistä, niistä normaaleista keskivertokansalaisista, ajattelee olevansa muita fiksumpia, parempia ja ymmärtävänsä asiat muita paremmin. Taisipa olla ihan tutkittu juttu.

    No, en nyt kuitenkaan ole kauheasti tälläistä asennetta havainnut tässä, tai Ollinkaan blogissa. Miksi edes tarvitsee miettiä onko joku toinen ihminen ylempänä vai alempana kuin itse?

    Nykypäivänä ainakin Suomessa, tuntuu ihmisten ykkösreaktio olevan kiukuttelu ja turha pauhaaminen, ja siihen lähdetään aina kun mahdollista, ja usein täysin välittämättä siitä, onko aihetta vai ei, ja meneekö kiukuttelu edes oikeaan kohteeseen. Jossakin tämän blogin kommenteissa (taisi olla superfoodjutuissa) mainittiin nainen joka halusi kotimaisia banaaneja, siinäpä täydellinen esimerkki. Näitä riittää.

    VastaaPoista
  52. Olen lueskellut blogiasi keväästä saakka. Olet kirjoitellut astangajoogasta silloin tällöin, ja olisinkin kiinnostunut kuulemaan, missä olet sitä opiskellut? Toivottavasti joogaat pätevän ohjaajan opastuksella, etkä vain kirjasta lukemalla. Ei liikuntalajina, vaan kokonaisvaltaisena filosofiana, joogaahan ei kannata lähteä opettelemaan itsekseen. Kuten totesit itsekin, vaikutukset ovat kokonaisvaltaiset. Siksi olisi riskaabelia harjoittaa astangaa ilman pätevää ohjausta.

    VastaaPoista
  53. Todella hyvä kirjoitus! osaat hienosti pukea sanoiksi sellaiset asiat joita itsekin olen pohtinut. Sinun ansiostasi kiinnostuin elävästä ravinnosta ja olen nyt aivan innostunut asiasta. yritän siirtyä erilaiselle ruokavaliolle vähitellen ja pyrin lisäämään uusia juttuja Ollin oppien mukaisesti :)
    Olen sellaisessa työssä josta en koe saavani mitään, haaveilen alanvaihdosta ja oman yrityksen perustamisesta. Olen aloittanut jo kouluttautumisen siihen liittyen ja keräilen pikku hiljaa rohkeutta. Uskon että ruokavalion muutoksen ja kehon&mielen puhdistumisen kautta löydän oman tieni. Saan paljon inspiraatiota kirjoituksistasi ja olen aivan hämmästynyt siitä että nämä asiat ovat alkaneet putkahtaa esiin monissa blogeissa. Iloa ja valoa elämääsi! :)

    VastaaPoista
  54. Anonyymi, joka kyseli joogasta: Olen kyllä käynyt alkeet ja alkeisjatkon ohjatuilla tunneilla (Tampereella) ja nyt kesästä lähtien joogannut itse kuitenkaan pidemmälle menemättä (paitsi hieman). Olen joogannut säännöllisesti vasta reilu puolisen vuotta ja pyrin etenemään rauhallisesti, vaikka mieli haluaisi kehittyä nopeamminkin:)

    Haluaisin todella paljon joogata ohjatusti, mutta se on tässä tilanteessa aika hankalaa. En siis opiskele jatkoa vain kirjasta, tarkoitus mennä ohjattuun kun tilanne sen sallii.

    Hienoa viimeisin anonyymi, olet jo edennyt suuren askeleen ja juuri näitä tarinoita täällä kaivataan! Iloa ja valoa myös sinulle:)

    VastaaPoista
  55. Kiitos, Heidi, ihanasta ja pitkästä kirjoituksesta! Kirjoita jatkossakin updatea oman prosessisi edistymisestä - se on ehdottomasti mielenkiintoisinta, mitä voit tässä blogissa kertoa. Olet rohkea blogitar!

    Tykkään henkilökohtaisissa jutuissasi erityisesti siitä, että kerrot avoimesti taustastasi. Itselläni on takana 14 vuotta veganismia (ja vaatimaton kuukausi raakailua), ja arvostan totaalimuutostasi ravintoasioissa paljon enemmän kuin omaa epäröivää hidasteluani. Asioiden tajuaminen ei ole niihin käytetystä ajasta kiinni, vaan oikeasta hetkestä ja oikeasta motivaatiosta - siitä, että jokin asia tulee tarpeeksi lähelle, koskettaa henkilökohtaisesti ja sysää muutokseen.

    Minulle moottorina jo pitempään hautuneeseen ravintotsekkaukseen on toiminut niin tämä sinun kuin Ollinkin blogi (plus linkkipalkistasi löytynyt ihana & hot Kimberly Snyder), kumpikin ennen muuta henkilökohtaisuutensa vuoksi. Olen jo vuosia tiedostanut raakailun edut rationaalisella tasolla, mutta vasta aiheeseen liittyvät blogit ja ihmiset niiden takana todellisine, samastuttavine elämineen saivat minua fiksaamaan omaa ruokapöytääni. Päätökset, joiden seurauksena on sitoutuminen, lähtevät aina emotionaaliselta tasolta.

    Inspiroidun ihmisistä, jotka ovat kyenneet muuttamaan elämänsä, koska se tarkoittaa, että sama on mahdollista minullekin. Ollin blogissa minua kiinnostaa se, mitä ravinto voi tehdä fyysiselle minälle ja sinun blogissasi henkisen muutoksen puoli. Itselläni - kuten varmaan meillä kaikilla - on ollut kummallakin saralla "ikuisuusvammoja", joihin olen ruokauskovaisena jo yli kymmenen vuotta etsinyt apua erilaisista dieettivariaatioista. Nyt tuntuu, että palaset ovat viimein loksahtaneet kohdalleen.

    Minusta ei ole mitenkään mahdollista, että blogosfäärissä voisi olla liikaa parjattua "hehkutusta" siitä, että tulemme siksi, mitä syömme. On lohdullista, kaunista ja rohkaisevaa, että voimme jokainen valita, mitä olemme, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Pelko väistyy, kun tajuaa, että avaimet siihen, mitä minussa tapahtuu, ovat minulla itselläni. Meidän ei tarvitse jättää mielemme ja ruumiimme vointia kenenkään ulkopuolisen käsiin.

    VastaaPoista
  56. Vielä pari sanaa tuohon ylemmyysteemaan.

    Itse en ole ymmärrä yhtään, miksi raakailu pitäisi nähdä jonkun pienen piirin esoteerisenä hifistelynä. Ruoka on kuitenkin lopulta hyvin konkreettinen, maanläheinen juttu, eikä mitään korkeamman asteen yhtälöitä. Rakennumme pala palalta siitä, mitä suuhumme pistämme. Jokainen pystyy siihen: ottamaan ruokaa käteen ja pistämään käden suuhun, so to say. Se on asia, jossa olemme kaikki mahdollisuuksinemme hyvin tasa-arvoisia, samalla viivalla. Se ei ole maailma, joka olisi jonkun ulottumattomissa, vaan mahdollisuus, joka on olemassa meille kaikille.

    Tietysti olemme taloudellisesti eriarvoisia, se on selvää. Esimerkiksi superfood-trendi on jotain, mihin on mahdollista osallistua vain suhteellisen pullealla kukkarolla. Sen kylkiäisenä blogimaailmaan on kuitenkin tullut paljon positiivista, ei-rahasidonnaista ravintomeininkiä, kuten kaikki puhe siitä, että käsittelemätön, luonnollinen, alkuperäisessä muodossaan oleva ruoka on lopulta se, joka tulee kaikkein halvimmaksi.

    Minusta on hienoa, että sinä ja Olli olette kumpikin lähteneet rakentamaan itsellenne uraa blogienne teemojen ympärille. Juuri niin meidän kaikkien tulisi elää: jos teemme sitä, mitä rakastamme, maailmankaikkeus kyllä kannattelee ja on mahdottomuus, ettemme ajan myötä elättäisi sillä itseämme. Kuluttajana ja kulinaristisena ravintoharrastajana kiitän myös siitä, että teidänkaltaistenne ansiosta meillä on koko ajan parempaa ja kiinnostavampaa ruokaa tarjolla.

    Kiitos siis sinulle (ja välikäden kautta myös Ollille) siitä, että teette raakailua koko ajan mahdollisemmaksi myös täällä Suomessa. Itselläni suurin este raakailulle oli vuosien ajan se, että elävän ravinnon opukset olivat niin elämästä vieraantuneita ja arjen tasolla mahdottomia noudattaa. On täysin blogien ansiota, että perus-K-marketeissa myydään - sanotaan - gojimarjoja ja ekokauppojen raakakaakaohyllyt tyhjenevät sitä mukaa kuin täyttyvät - ja että raakaravinto ei ole enää mikään uskonto, jota pitäisi noudattaa sataprosenttisesti, vaan että jokainen voi löytää oman levelinsä, jolla tuntuu hyvältä, olisi se sitten 50 tai 90 prosenttia.

    VastaaPoista
  57. Kiitos, loistavaa! Jokaisella on tosiaan oma aikansa, eikä mitään muutoksia pidä tehdä yrittämällä väkisin. Innostuminen - tiedonetsintä - oma kokeilu - palasten loksahtaminen kohdilleen - on ehkä se toimivin tie suurempiin oivallukseen ja pysyviin muutoksiin. Blogit ja netti ovat huippu juttu tässä epätäydellisessä maailmassa, ilman niitä olisimme aika tietämättömiä, yksinäisiä ja ehkä ikuisesti onnettomia.

    Ihanaa kun sanoit tuon urajutun. Niin just! Tekee sitä mitä rakastaa - niin kyllä elämä kannattelee ja antaakin. Ihmisillä on vaan niin suuri fyysinen ja henkinen riippuvuus rahasta ja pärjäämisestä. Se riippuvuus on sitä "kuonaa" ja yhteyden kadottamista. Meillä on kaikki mahdollisuudet päästä siitä eroon - ja ravinnon puhdistaminen on ehkä se helpoin tapa päästä takaisin oikealle tielle.

    VastaaPoista
  58. *Heidi* sanoi toisessa aiheessa:

    "viljat/kahvi/lisäproteiinit/maito * VEKS*"


    Mielenkiintoinen kommentti tuo, kuten tämä blogikin (asiasisältö, positiivisuus + värit). Syntyi halu keskustella asioista lisää ja kysellä!

    Itse olen ravintemuskeskustelun nojatuolitarkkailija, joka päätyi raakaruokaskeneen Ollin ja tämän parin kaverin myötä jo parisen vuotta sitten. Itse tällä hetkellä seilaan paleoruokavalion ja -näkökulmien ristiaallokossa ja teen aiheeseen liittyvää opinnäytetyötä - tosin kulttuurintutkijana, en ravintotutkijana. Sopiva harrastus toki, tukevat toisiaan!

    Sitten asiaan! Paleoliittisen ruokavalion promotoijat tiedemaailmassa usein muistuttavat, että täysjyväviljoihin liitetyt terveysvaikutukset johtuvat siitä, että kontrolliryhmää ei ole eli muut syövät kuorittuja/vaaleita viljoja. Lisäksi uskon, että "täysjyväisyys" pitää hyvin nopeasti pilaantuneen viljasiemenen pidempään syötävänä. Tosiasiassa jo muutaman viikon ikäinen viljasiemen on tuhoutunut ravintoarvoiltaan, gliadiineja ja lektiinejä lukuunottamatta, jotka ovat mm. vehnän tärkeimpiä myrkkyjä. Myrkkyjä, joilla vähentää luonnossa kasvin siementen syömistä.

    Vehnän eli tuhoisimman viljan suhteen ei pitäisi kompromissien tulla edes kysymykseen.

    Johtavassa GUT-refereelehdessä julkaistun uunituoreen tutkimuksen mukaan uskomattomat 83% ihmisistä omaa veressään vasta-aineita vehnäproteiineja kohtaan.

    Merkittävä osa näistä ihmisistä ei omaa gluteeniherkkyydelle tyypillisiä suolisto-oireita, mutta osa lisää vehnätuotteita syömällä elinaikaista riskiään sairastua mm. Sjögrenin syndroomaan, skitsofreniaan, Gravesin tautiin, MS-tautiin, kilpirauhasen autoimmuunisairauksiin ja erilaisiin neurologisiin ongelmiin.

    Puhumattakaan "terveellisten täysjyväviljojen" myrkyllisistä vaikutuksista LDL-kolesterolin koostumukseen, suoliston toimintaan, insuliinin toimintaan, lepoverensokeriin, ruokahaluun, hivenaineiden mineralisaatioon ja jopa solujen itsetuhogeenien aktivoitumiseen. Kaikki tämä korostuu tiettyjen nimenomaan RASVOISTA saatavien avainravinteiden kuten rasvaliukoisten vitamiinien puutteessa. (ks. suomalainen FUNGENUT-tutkimus)

    Pelkästään vehnän haitallisista vaikutuksista kilpirauhasen toimintaan löytyy niin surrealistinen määrä tieteellistä kirjallisuutta, että sen läpikäymiseen menisi oma blogi postauksineen vuoden ympäri.

    Vehnän opiaattien omaamat peptidit voivat jopa halvaannuttaa suoliston limakalvoa (sen ohella että saavat ihmiset syömään itseään lisää) ja siten vähentää väliaikaisesti vatsavaivoja ihmisillä. Suurimmalla osalla efekti on päinvastainen, eli syödään kuitupitoisia viljoja enemmän ja enemmän koska lääkäri niin suositteli ja ihmetellään miksi masentaa, väsyttää, lihottaa ja tekee mieli syödä lisää *vehnää*.

    Esimerkiksi Suomen tällä hetkellä suosituimpien (*sarcasm*) reseptilääkkeiden pääindikaatio eli SKITSOFRENIA on todennäköisesti kahden muuttujan kehittämä länkkärisairaus: vehnän kulutuksen kasvun ja D-vitamiinin puutteen. Mitä enemmän ravinnossa on vehnää ja erityisesti gluteenia, sitä enemmän skitsofreniaa ja asia on tunnettu jo kymmenien vuosien ajan. On myös interventiotutkimuksia, joissa gluteeniton ruokavalio on päättänyt oireet merkittävällä osalla potilaista kuin seinään. Eräässä potilasselosteessa jopa 20 vuotta kestänyt skitsofrenia *parani* sekä oireineen ja aivokuvien perusteella kokonaan gluteenittomalla dieetillä. D-vitamiini säätelee immuniteettia ja suoliston läpäisevyyttä, jolloin vehnän proteeinit eivät pääse yhtä herkästi gliadiinin hajottaman suolinukan myötä verenkiertoon.


    Miten Ravitsemusvaliokunta reagoi näihin tuloksiin ? D-vitamiinin suhteen se reagoi vetomalla Pohjoismaiden yhteiseen lautakuntaan, joka tarkistaa nykysaantia aikaisintaan kahden vuoden päästä ja vehnän ja viljojen suhteen suosittelemalla niitä (+ riisipastaperuna) joka päivä suurimpana kalorien lähteenä.

    Kuka tahansa joka epäilee viljojen terveysvaikutuksia nykypäivänä saa minulta pisteet ja Ikuisen Ystävän. :-)


    - Terv: Orto eli Ortorektisesti Iloinen Luolasmurffi

    VastaaPoista
  59. Orto: Kiitos, loistava infopläjäys. Itsekin olen skeptinen täysjyväviljojen "terveysvaikutuksien" suhteen, tosiaan kun vertailuryhmänä on ne "vehnää syövät". Mikä on normaalia?

    Vielä kun täysjyvään lisätään lisäaineet lukuisten leipien muodossa niin onpa tosi terveellistä. Meillä on vaihtoehtoja, kun joku niistä kertoo! Lähetänkin tämän kommenttisi saman tien eräälle "täysjyvän" ystävälle:)

    VastaaPoista
  60. Kiitos!
    Oli hienoa lukea tekstiäsi ja huomata että sittenkin on muita samoja asioita oivaltaneita, samoista asioista kiinnostuneita kuin minä. Ja vielä ihan ns. "tavallisia" suomalaisia ja samaan ikäluokkaan kuuluvia, heh.

    Ymmärrät varmasti että nuo ihmisten ärsyyntymiset johtuvat vain heidän egosta. Vaikka tuo nyt kuulostaakin arvostelulta ja tärkeämpää on tietenkin huomata ego itsessään:)

    Olen kokenut juuri samanlaisia muutoksia aikakäsitykseen, parisuhteeseen, tietoisuuden lisääntymiseen jne. liittyen ja lukenut Tollea ja tuon Kabat-Zinnin kirjan. Lisäisin mainitsemiisi muutoksiin vielä synkronisuuden joka on lisääntynyt hauskasti viime aikoina. Kaiken kyseenalaistaminen kuulostaa tutulta. Tiedän mitä tarkoitat puhuessasi "matrixista". Mutta sanathan ovat kuitenkin vain suuntaviittoja:)

    Vuoden alussa aloitin meditoinnin omin päin. Olin kulkenut "henkistä polkuani" jo pitkään ja viikko sitten törmäsin blogiisi muka-sattumalta:) Ilmoittauduin Reiki-kursille jonka seurauksena ilmeisesti puhdistautumis-prosessi lähti käyntiin ja samana päivänä jonkinlainen vetovoiman laki johdatti minut blogisi pariin ja aloin heti tekemään ravintomuutoksia positiiviseen suuntaan. Se tuntui vaan oikealta. Kiitos! En ollut aikaisemmin oivaltanutkaan kuinka ravintokin on (tietenkin) osa tuota uuden ajan henkistä kasvua ja kuinka sokea olen sille ollutkaan.

    Pitää muistaa että vaikka kuinka haluaa auttaa muita ihmisiä positiivisessa muutoksessa niin se muutos lähtee ennen kaikkea omasta itsestä ja toisia ei pysty auttamaan jos he eivät ole siihen valmiita.

    Pinnan alla on tapahtumassa suuria positiivisia muutoksia, mutta niistä ei kerrota kympin uutisissa eikä iltapäivälehtien kansissa ;) Ole mahdollisimman paljon läsnä jatkossakin, kiitos sinulle :)

    VastaaPoista
  61. Eksyin tänne sivustolle ja huh! samankaltaisista asioista puhut mitä käyn tämänhetkisessä elämässäni läpi ja mitä pohdin pääni sisällä! Kiitos, sain paljon voimaa tekstistä ja inspiraatiota myöskin.

    VastaaPoista

Kommentoi, tarkastele, peilaa, opi...