Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

5.9.2009

Kokonaisvaltaisempaa lastenhoitoa

Minulta toivottiin jokin aika sitten kirjoitusta lapsiperheitä ajatellen. Mietin, miten lähestyisin aihetta, joka ei itselleni ole läheinen, vaikkakin mielestäni erittäin tärkeä. Luonnonmukaisempaa lapsenhoitoa käsitteleviä blogeja on varmaan jo paljonkin, itse olen hyvillä mielin seurannut ainakin kte:n ja Kaisun luomumpaa elämää. Nyt en kirjoita vain ravitsemuksen näkökannasta, vaan lähestyn aihetta opiskelemani Ayurvedan ja antroposofistisen lääketieteen pohjalta, joissa painotetaan lapsen yksilöllistä ja kokonaisvaltaista hoitoa ja huomioonottamista.

Jo hedelmöittymishetkestä alkaen lapsen elämänkokemuksen laatuun ja tuntuun vaikuttavat kaikki, mitä äiti syö ja juo, ajattelee ja tekee. Vaikutuksensa tekee myös äidin ja isän välinen suhde ennen ja jälkeen syntymän sekä kehityksen aikana. Ympäristö, johon lapsi syntyy, jatkaa tätä prosessia. Olemus ja saatu hoiva muovaavat lapsen kehitysvuosia ja niiden ollessa hyvät, lapsi saa itseluottamusta ja voimia kokea maailman hyvänä. Jos lapsi toistuvasti kokee tilanteita, jotka häiritsevät hänen turvallisuudentunnettaan tai itseluottamustaan, ei-toivotut toimintamallit saavat alkunsa jo hänen aineenvaihdunnassaan ja mielessään ja niitä saattaa olla hankala purkaa myöhemmin. Kaikki ärsykkeet joko edistävät tai tukahduttavat aineenvaihduntaa ja hermosolujen toimintaa kehossa ja liiallinen ehdollistuminen tietynlaiselle ärsykkeelle aiheuttaa ehdollistumisen ja pahimmillaan sisäisen taipumuksen noradrenaliinin liikatuotantoon ja serotoniinin puutteeseen - mikä johtaa hermoston lähes pysyvään häiriötilaan.

Lyhyt kertaus ayurvedasta: Länsimaille vielä melko vieraassa ayurvedassa eli vuosituhansia vanhassa itämaisessa "elämäntieteessä" erotellaan siis kolme doshaa, kehon "epätasapainotilaa" vata, pitta ja kapha. Doshat ovat tiivistymiä viidestä suuresta elementistä tila, vesi, maa, tuli ja ilma ja ne esiintyvät kaikissa elävissä olennoissa eri suhteissa. Doshien tasapainoon vaikuttavat elämäntapa, ravinto ja monia muita seikkoja. Tietyt ruoka-aineet ja elämäntavat joko tasapainottavat doshaa tai vievät sitä epätasapainoon. Oletko huomannut olevasi altis tietyille asioille/häiriöille tiettynä vuoden- tai vuorokaudenaikaan? Se johtuu doshien vallitsevuustiloista. Myös elämä jaotellaan vatan, pittan ja kaphan ajaksi. Lapsuus on vakaata ja rauhallista Kaphan aikaa, tulisempi Pitta hallitsee keski-iän puolin ja toisin kun alati muuttuvan Vatan aika alkaa tulla vanhempana.

Doshien ilmeneminen lapsissa:

Vatalapsi on muita herkempi ja säikähtää helposti. He ovat vähäunisia ja heräilevät useammin. Itku on herkässä. Melu ja kylmyys häiritsevät heitä. Suolentoiminta voi olla epäsäännöllistä ja uloste voi olla kovaa ja taipumusta kaasunmuodostukseen.

Pittalapsi ei hyväksy ei`tä vastaukseksi ja pitää päänsä. Nukkuminen ei heitä kiinnosta. He nauttivat syömisesä ja ruoansulatus toimii hyvin, paitsi jos he ovat ylensyöneet tai saaneet liikaa virikkeitä.

Kaphalapsi on tyyni ja vähemmän herkkä. He ovat usein isoluisia ja saattavat pyöristyä helposti. He ovat säännöllisiä ruokailun, nukkumisen ja suolen toiminnan suhteen ja nukkuvat muita lapsia paremmin.

Lapset ovat useimmiten yksidoshaisia, vaikka toinenkin dosha voi silloin tällöin vaikuttaa. Pohjimmiltaan lapset ovat kapha-enemmistöisiä, koska lapsuus on kaphan aikaa. Siksi lapset kasvavat helposti, nukkuvat paljon, palautuvat nopeasti sairauksista ja ovat tunneherkkiä.

Elementtien ja doshien lisäksi maut ovat olennainen osa ayurvedaa. Tietyillä ruoka-aineilla on omat makuominaisuutensa, jotka joko lisäävät (ärsyttävät) tai vähentävät (tasapainottavat) tiettyä doshaa. Jokainen nautittu maku lisää, muuttaa tai vähentää lukuisien tunteiden laatua ja voimakkuutta. Myös tunne, joka ruokapöytään tuodaan, vaikuttaa ruoan sulattamiseen ja ruoan imeytymiseen. Ruoka on lapsen rakennusaine. Luovuttamalla makuja proteiinien, hiilihydraattien ja rasvan mukana jokainen ruoan murunen ravitsee sekä lapsen fyysistä että emotionaalista puolta. Ruoan maku itsessään ravitsee elimistöä: Kun valikoit tietoisesti sopivia makuja ruokaan, juomaan, lääkkeisiin, toimintaan, ilmastoon, vuodenaikoihin ja muihin omaksumiisi elämänaineksiin, ruoansulatuksen jälkeiset kehon, mielen ja hengen tuottavat nesteet ovat makeita, mitkä tekevät sinusta tai lapsesta tyytyväisen ja onnellisen.

Koska makea sattuu olemaan kaphan hallitseva maku ja kapha vallitseva lapsuusiässä, lapset ovat luonnostaan makeita ja houkuttelevat makeutta puoleensa. Tämä alkaa jo nauttimalla makeaa äidinmaitoa, jonka jälkeen alkavat rakenteelliset mieltymykset auttaa määrittelemään, minkälaiseen ruokaan hän mieltyy. Lapsen myötäsyntyiset ruokamieltymykset voivat kertoa vanhemmille paljon hänen rakenteestaan.

Nuorena hankituilla mieltymyksillä ja vastenmieltymyksillä määrättyjä makuja kohtaan on tapana säilyä. Vaara tulla riippuvaiseksi makeasta tai vaikka proteiinista on olemassa. Ruoalla on suuri merkitys lapselle, sillä mahalaukku on kaphan tyyssija kehossa ja monia lapsia vaivaavat sairaudet ovat peräisin mahalaukusta.Terveellinenkin ruoka voi tuottaa myrkkyjä, kun sitä syödään ruoansulatuksen ollessa ennestään heikentynyt ja mielen ja tunteiden ollessa stressin vallassa.

Epätäydellisen ruoansulatuksen seurauksena syntyvistä myrkyistä käytetään nimitystä ama. Vatsatautien lisäksi ama aiheuttaa myös tavallisia kuumetauteja, hengitysteiden tukoksia ja jopa astmaa. Aman ja kaphan samankaltaisuus altistaa lapset helposti myrkkyjen hyökkäyksille. Monet yleisistä lastensairauksista edustavat luonnon saastumista hillitseviä toimia, jotka ehkäisevät kehoa tulemasta lastatuiksi myrkyillä. Kun tällaiset sairaudet tukahdutetaan sen sijaan, että niiden annettaisiin mennä loppuun, ama jää jäljelle ja työntyy syvemmälle kudoksiin, jossa se aiheuttaa vielä mutkikkaampia epätasapainotiloja. Monet, kenties suurin osa allergioista ja ruoka-aine yliherkkyyksistä ovat lähtöisin amaa täynnä olevasta elimistöstä, esim. 95% lapsista, joilla on pähkinäallergoita, kärsivät myös astmasta, ihottumasta ja heinänuhasta.

Mitä vähemmän amaa annat kertyä lapsen kehoon, sitä parempi elinikäinen terveys hänellä on. Ayurveda suosittelee oikeanlaisen, täyspainoisen ravinnon antamista sekä oireiden tukahduttamisen välttämisen lisäksi vauvoille öljyhierontaa, jota harjoitetaan Intiassa heti lapsen syntymästä lähtien. Vauvahieronta virkistää kasvavaa immuunijärjestelmää ja hermostoa antaen samalla tärkeää emotionaalista ravitsemusta. Tiede on osoittanut, että rintaruokinta suojaa vauvaa ainakin mahan ja ohutsuolen tulehduksia, hengitysteiden sairauksia, virtsatiehyeen tulehduksia ja suolitulehduksia vastaan. Intiassa äidit ruokkivat rintamaidolla vauvojaan jopa viiteen ikävuoteen asti.

Maitohampaiden ilmestettyä voi alkaa vierottamaan passiivisesti tarjoamalla yhtä viljalajin velliä, jonka jälkeen voi lisätä ruokavalioon vihanneksia, hedelmiä ja muita ruoka-aineita yksi kerrallaan. Vauvan reagointi eri aineisiin auttaa ymmärtämään hänen rakennetta paremmin. Terve lapsi syö yleensä sitä, mitä hänen kehonsa tarvitsee. Vähitellen voi lisätä kaikki kuusi makua, mutta raskaita, huonosti sulavia, maitotuotteita, runsas proteiinisia- ja rasvaisia tuotteita pitäisi välttää ainakin vuoden ikään saakka.

Ayurvedinen näkemys siis painottaa lapsen huomioimista yksilönä, ei tasapäisenä ihmisenä, joka pitää yrittää saada samaan muottiin muiden kanssa. Sairauksiin on myöskin aina jokin syy, joka pitäisi selvittää ja mahdollisesti antaa sen hoitua rauhassa pois ilman, että sitä vastaan hyökättäisiin lääkkeillä. Tulehduksien ensisijainen syy ei ole bakteeri vaan heikentynyt immuniteetti! Vahvistamalla lapsen immuniteettiä vitamiineilla, hivenaineilla, rasvahapoilla ja maitohappobakteereilla jne. saadaan lapsen vastustuskykyä parannettua niin, että elimistö pystyy itse taistelemaan taudinaiheuttajia vastaan. Psyyke ja kokonaisvaltaisuuden huomioiminen muodostaa pohjan itsetunnolle ja aikuistumiselle.

Lapsen pitäminen päiväkodissa arvelluttaa monia, koska resurssit siellä ovat niin pienet, eikä varaa yksilöivään hoitoon ole. Myös ravinto voi olla kaikkea muuta kuin täyspainoista. En tiedä, voiko neuvolankaan ohjeistukseen täysillä luottaa, jos ravintosuositukset tulevat virallisilta tahoilta. Parasta olisi toimia oman järjen ja kokemuksen mukaan ja kotioloissa voit ainakin tehdä parhaasi ja huomioida lapsen yksilöllisyyden sekä luonteen että ravitsemuksen osalta. Tarjoa lapselle pienestä pitäen mahdollisimman täysipainoista ravintoa, niin opitut tavat säilyvät toivon mukaan läpi elämän.

Muutamia vinkkejäni (vaikkakin ilman käytännön kokemusta):

- Älä tukahduta itkua (eli oiretta) vaan etsi sen perimmäinen syy
- Samoin sairastumisissa, voisiko lasta hoitaa luonnomukaisemmin keinoin lääkkeiden sijaan?
- Luo kodistasi turvallinen ja rauhallinen paikka. Anna lapsen mielikuvituksen kehittyä positiivisella tavalla kirjoja lukemalla mielummin kuin tv:n ääressä. Hiljaisuudella ja rauhalla on suuri merkitys.
- Vietä lapsesi kanssa mahdollisimman paljon aikaa luonnossa
- Tarjoa luomuruokaa mahdollisuuksien mukaan, niin voit välttyä monilta allergioilta
- Haluatko kannustaa lasta kuluttamaan vai elämään säästeliäästi? Näyttämällä omaa esimerkkiä esim. hankkimalla käytettyjä vaatteita ja tavaroita lapsi oppii arvostamaan pieniäkin asioita.
- Hanki luonnonmukaisempia hoitotarvikkeita, kuten kestovaippoja- ja tutteja ja ihonhoitotuotteita.
- Jos olet kiireinen ja stressaantunut, se kaikki vaikuttaa suuresti lapseen. Omat arvosi, tapasi ja ravintotottumukset vaikuttavat suuresti lapseen.

Luonnonmukaisuuteen tai luomumpaan linjaan painottuneita päiväkoteja on myös olemassa jonkin verran, ainakin Helsingissä ja Tampereella. Myös ainakin yhden kurssin löysin lapsen luonnonmukaisemmasta hoidosta. Suosittelen myös vauvahierontaa. Itseäni on hierottu paljon vauvana ja uskon sen lisäävän luottamusta ja itsetuntoa pienestä pitäen.

Vauvahieronnasta ohjeistusta

Luonnonmukaisemmasta ravinnosta ja vältettävistä lisäaineista

Vauvojen vaipattomuudesta

Kokemuksia kestovaipoista

Lisää

8 kommenttia:

  1. Kiitti postauksesta. Huh, pitääpä lukea vielä muutamaan otteeseen läpi.. Tulipa taas uusia näkökulmia :)

    Tuli vielä mieleen tuosta lääkityksestä, että esim. Venäjällä on tosi paljon luonnonlääkitystä lasten ja aikuistenkin sairauksiin, ja varmasti joitakin kannattaa itsekin kokeilla. Ainakin valkosipulilla on vahva osuus lääkityksessä. Mutta korvatulehduksiin yms. kannattaa varmasti turvautua ihan oikeaan antibioottiin, jos lääkäri sellaisen kuurin määrää. Ja ehkä lasten sairasteluilla ja liian hygienisellä kodilla on jokin yhteys - en siis tarkoita, että kaikki sairastelut johtuvat liiallisesta siivouksesta tai että pitäisi asua aivan siivottomassa kodissa, mutta oman arkikokemukseni mukaan tiptopsiistien kotien lapset ovat sairastelleet huomattavasti enemmän kuin vähän sotkuisemmassa talossa asuvat ja jotka ovat saaneet välillä maistaa multaa jne.

    Helsingissä ainakin on ns. metsäpäiväkoti, missä ollaan koko päivä ulkona, myös nukutaan, mutta paikat tuntuvat olevan suosittuja, vaikka maksu käsittääkseni on kalliimpi kuin normaalipäiväkotien. Useammalla paikkakunnalla on Steinerpäiväkoteja, oliskohan niissäkin vähän luomumpi meininki myös ravinnon suhteen? Meillä on onneksi vielä paljon perhepäivähoitajia, ja he tekevät paljon retkiä lähimaastoon ja käyvät talvisin hiihtämässä, laskemassa mäkeä jne. Ravinnosta voi heidän kanssaan varmasti jutella ja esittää toiveita, ja ehkä perhepäivähoidossa ruoka sentään on suht terveellistä, kun se valmistetaan itse. (Siis ainakin terveellisempää kuin valmisruoat.)

    Huh, "..ja liiallinen ehdollistuminen tietynlaiselle ärsykkeelle aiheuttaa ehdollistumisen ja pahimmillaan sisäisen taipumuksen noradrenaliinin liikatuotantoon ja serotoniinin puutteeseen - mikä johtaa hermoston lähes pysyvään häiriötilaan." Mitenhän sitten pitäisi toimia, jos elimistö on jo saavuttanut tällaisen häiriötilan? Ja jos äiti vaikka on raskausaikana ollut masentunut, niin vauva on reagoinut jo siihen, mutta eihän tätä raskausaikaa enää voi muuttaa.. Onpas vaikeita asioita mietittäväksi! (Siis en itse ole ollut masentuneena, mut silti tätä olen joskus aiemminkin miettinyt..)

    Tutteja ei muuten vauva välttämättä tartte lainkaan!

    VastaaPoista
  2. Hei vielä yksi kommentti koskien D-vitamiinia, jota vauvoillekin pitää antaa.. Sun linkin luontaisnetin sivuilla luki, että "Hapettumisenestoaineet,
    mm. E311 sekä E320, jotka pahentavat astmaa ja allergiaa, aiheuttavat syöpää ja eläinkokeissa alentunutta hedelmällisyyttä ja vastasyntyneiden kuolleisuutta.
    E320 käyttöä on rajoitettu lasten ja nuorten ruoissa, mutta sitä on esim. vauvoille annettavissa D-vitamiinitipoissa, mutta ei kalanmaksaöljyssä."

    Pienellä googletuksella löytyi ainakin tällainen viestiketju aiheesta: http://karppaus.info/forum/viewtopic.php?f=26&t=19523&start=0. Eli tuon mukaan D2-vitamiinia sisältävät tuotteet eivät välttämättä sisällä lisäaineita, mutta D3-tuotteet, jota lasten pitäisi saada, niitä sisältää?! Mut ainakin meidän deetippojen koostumus on:

    Apuaineet: Sakkaroosi, natriumsitraatti, makrogoliglyserolihydroksistearaatti, sitruunahappomonohydraatti, alfa-tokoferoli, keskipitkäketjuisia tyydyttyneitä triglyseridejä, väkiviina 96 %, puhdistettu vesi.

    Kai nää kaikki sentään on turvallisia eikä nää kai mitään lisäaineita oo??

    VastaaPoista
  3. Minusta kyllä kannattaa suhtautua kriittisesti korvatulehduksissa antibiotteihin. Tyttö oli korvakierteessä siinä iässä, kun niiden aikojen jo olisi pitänyt olla ohi. Varmaan 10 kuuria söi ja tulehdus oli aina takaisin, kun edellisestä kuurista oli n. vko. Lisäksi kävi, niin että tytölle ei enää edes kuume noussut vaikka oli kipeä tämä kyllä korjaantui ajan kanssa. Lääkärin mielestä ei ollut mitään tehtävissä paitsi hakea aina uusi kuuri, kun tulehdus tulee. Sukulaisten patistamana mentiin sitten homeopaatille ja sille tielle tulehdukset jäivät. Toki maito, sokeri ja muut moskat jäi myös vähemmälle jossain välissä. Maito, kun monella limotta kurkun seutua josta voi seurata nuita korvaongelmia.

    Monet "oikeat" lääkärit kyllä on jopa tv:ssä kertoneet, että antibiottia ei tarvitse korvatulehduksessa, kun todella harvoin. Olikohan n. 5 % tapauksista. Riippuu siitä onko bakteerin vai viruksen aiheuttama. Rauhassa voi katsoa sen pari-kolme pvää , antaa kipulääkettä ja jos ei mene ohi , niin antibioottia. Mielelläänhän ne tk:ssä kirjoittelee kaiken maailman reseptit.

    VastaaPoista
  4. Heippa kaikki äidit ja muutkin vähän erilaisista elitanvoista ja lapsenkasvatuksesta kiinnostuneet. Suomessa on olemassa LUONNONLAPSI ry niminen yhditys jolla tapaamisia siellä täällä Suomea, julkaisevat myös lehteä jossa artikkeleita aiheesta. valitettavasti heidän nettisivunsa eivät ole vielä päivittyneet mutta ainakin esim. Facebookista löytyy ryhmä. Itse en kyllä ole jäsen vielä, eikä omia lapsiakaan ole, mutta tunnen aktiivijäseniä. Järjestöön voi liittyä vaikkei omia lapsia olisikaan! yahoo groupeista löytyi heidän ryhmänsä: http://health.groups.yahoo.com/group/luonnonlapsipiiri

    VastaaPoista
  5. Kiitos lisäinfosta Anna! Kte, perehdyn asiaan.

    VastaaPoista
  6. Kiitos postauksesta! Kolmen pienen lapsen äitinä aihe on sydäntäni lähellä ja voisin vielä ihan näin oman kokemukseni pohjalta jakaa pari juttua.

    Lastenhoidossa ja -kasvatuksessa oleellista on mielestäni pyrkiä siihen, mikä on luonnollisin ja ihmislapseen ja -vanhempaan "koodattu" tapa. Nykyvanhemmuus on niin vahvasti kulttuurin ja kaikenlaisen turhan sälän värittämää, että se kuuluisa äidinvaistokin on usein kulttuurimme vääristämää ja meidän voi olla vaikea tietää, mikä olisi oikeasti lapsen parhaaksi. Markkinavoimat, sukulaistädit, neuvola ym. tarjoavat tuoreille vanhemmille monesti neuvoja, jotka ovat kaukana luonnonmukaisuudesta ja lapsen parhaasta.

    Hedelmällisintä on lähteä miettimään asiaa siltä kannalta, että vaikka kulttuuri ja yhteiskunta on muuttunut, pieni vauva biologisena olentona ei ole muuttunut mihinkään. Kulutuskulttuurin keskellä elävä vauva on edelleen täysin sama olento kuin kivikaudelle syntynyt vauva. Hänen tärkein tarpeensa on läheisyyden tarve, ei Fisher-Pricen interaktiivisella leikkimatolla köllöttely tai vauvabiot kuten meidät nykyvanhemmat on saatu uskomaan.

    Jos tulisi suositella vain yhtä ainoaa aiheeseen johdattelevaa kirjaa lapsettomalle ihmiselle, olisi se mielestäni antropologi Meredith Smallin "Our Babies, Ourselves. How Biology and Culture Shape the Way We Parent". Tämä on silmiä avaava teos, joka tarjoaa hyvän pohjan luonnonmukaisempien käytäntöjen etsimiseen. Toinen suosittelemisen arvoinen opus on Jean Liedloffin klassikko "The Continuum Concept", josta on myös hyviä artikkeleita saatavilla netissä, kuten esim. tämä. http://www.continuum-concept.org/reading/in-arms.html

    Vauvan kantamisen, vauvantahtisen imetyksen, vieressä (perhepedissä) nukuttamisen ja vaipattomuuden lisäksi lapsentahtisuutta voidaan soveltaa myös kiinteiden ruokien aloittamisvaiheessa. Lastenruokateollisuus on saanut lyhyessä ajassa lyötyä läpi ajatuksen, että soseiden lappaminen väkisin lusikalla vauvojen suuhun on se ainoa oikea tapa totuttaa lapsi kiinteään ruokaan. Lapsentahtisempi vaihtoehto on baby-led weaning (BLW) eli lapsentahtinen sormiruokinta, josta lisää mm. täällä http://www.rapleyweaning.com/ tai Gill Rapleyn kirjassa "Baby-led Weaning".

    VastaaPoista
  7. Kiitos anonyymi, varmasti loistavia kirjoja ja etenkin tuo viimeinen linkki vaikuttaa mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
  8. hei kamu,

    tosi mielenkiintoista tekstiä! jostain oudosta syystä tää aihe alkaa kiinnostamaan. ihan kun jostain kuuluis tik tak..?

    olipas hyvää junalukemista :)

    -Hanna L.

    VastaaPoista

Kommentoi, tarkastele, peilaa, opi...