Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

20.8.2009

Ravinto on pieni, mutta merkittävä osa

Aikaisempi ortoreksia-tekstini sai paljon kommentteja ja osassa niistä peloitellaan sillä, että tämä nykyinen ruokavalioni ja sen "äärimmäisyys" ei ole kaukana ortoreksiasta ja että olen ns. liian lähellä itseäni, etten pysty tunnistamaan sen esiasteita. En tietenkään voi sanoa ehdottomasti sitä, mihin tämä johtaa, mutta tässä muutamia ajatuksia, mitä asian miettiminen herätti:

Kuten Riku kommentoi tekstiä, on syömisemme helpottunut huomattavasti entisajoista. Vaikka kirjottelenkin ravinnosta se ei ole elämäni keskipiste. Ruokailuun, ostoksiin jne. käyttämäni energia on huomattavasti pienempää kuin ennen. Yksi syy on se, että en enää tunne sellaisia näläntunteita, mitä koin aiemmin eli tiedän pärjääväni hyvin vaikka 6 tuntia syömättä. Lisäksi ei tarvitse miettiä erikseen aterioita, kun vaan huolehtii, että kaapissa on tietyt perusaineet eli muutamia vihanneksia, hedelmiä, kuivatuotteita ja rasvoja. Olen myös ennen ollut huolissani siitä, että treenipäivinä pitää olla erityisen tarkka energian määrästä. Eihän nälkäisenä voi treenata ja ainakin treenin jälkeen pitää ottaa kunnon proteiinijuomat.

Syöminen on niin tottumus ja tapa meille. Huomaan, että usein sitä on jääkaapilla, vaikka ei oikeasti ole nälkä tai treenin jälkeen ihmettelee, kun ruoka ei maistu. Kun ravinto on täyspainoista, kroppa pystyy hyödyntämään sen täysin eri tavalla kuin yleensä enemmän tai vähemmän normiruoan sisältämiä tyhjiä kaloreita.

Se, miksi kirjottelen tai päivittelen blogia niin useasti, johtuu siitä, että minulla on aikaa ja innostusta jakaa näitä asioita eteenpäin. Voi olla, että energiani on vapautunut ruoansulatuksesta muuhun käyttöön ja sitä on pakko purkaa johonkin:) Osasta se voi tuntua fanaattiselta, mutta tavoitteeni on totetutunut kun asiasta edes vähän innostutaan. Tämä kun ei edelleenkään ole mikään rajoittava dieetti vaan pienien, helppojen asioiden omaksumista ja uusien juttujen kokeilemista, kuten jokunen aika sitten postasin blogini uudesta missiosta. Tavoitteeni on näyttää, kuinka paljon elämässä on vaihtoehtoja ja valinnan varaa, eikä ne ainoat vaihtoehdot ole ne perinteiset. Esim. päivittäinen vihersmoothie on jo monelle ihan itsestäänselvyys ja kuinka paljon pelkästään jo se rikastuttaa ruokavaliota.

Näen ympärilläni paljon ihmisiä selittämättömine vaivoineen. Vaivat ovat sekä psyykkisiä että fyysisiä ja varsinkin hieman vanhemmat ihmiset pitävät vaivojaan itsestäänselvyytenä. Länsimaisen ajattelumallin mukaan pitkän työuran jälkeen aletaan jo odottamaan vanhuutta ja rapistumaan. Itämaisen käsityksen mukaan voi viidenkympin jälkeen aloittaa uuden elämän ja ainakin henkinen ikä voi muuttaa täysin suuntaansa.

Ravinto ei yksinään ole ratkaisu kaikkiin ongelmiin, mutta se voi olla olennainen palikka koko systeemin toimimiselle. Se on myös helpoin konkreettinen tapa vaikuttaa itseemme, myös ennaltaehkäisevästi. Eihän meitä kukaan toinen ruoki (ainakaan aikuisena). Toki on myös stressiä, univaikeuksia jne. mutta kun lähdetään yksinkertaisista asioista parantamaan kokonaisuutta, se alkaa pala palalta korjaantua. Näin olen saanut todistaa jo erään uuden ystäväni kohdalla, joka pitää minua "suojelusenkelinään", kun tiemme kohtasivat juuri ratkaisevaan aikaan. Asiat, joista hänen kanssaan keskustelimme, liittyivät lopulta paljon isompiin asioihin kuin ravintoon, mutta jo pienten asioiden ymmärtäminen ja kyseenalaistaminen voi johtaa paljon suurempiin oivalluksiin.

Haluan siis pyyteettömästi auttaa ihmisiä, vaikka tiedän, että tyylini ei ehkä ole kaikista pehmein. Nämä auttamisen erilaiset "vaiheet" ovat ilmeisesti aika normaaleja. Pystyn myös katsomaan itseäni takaisin kevääseen, kun olin juuri "valaistunut" ja hieman yli-innokkaana selitin perheelleni täysin eri asioita, mitä olin heille aikaisemmin opettanut. He vain luulivat, että olen sekaisin. Nyt he jopa kuuntelevat.

Kun ihminen oivaltaa sen, kuinka tärkeää on saavuttaa tasapaino ja mielenrauha kuin se hieno duuni ja auto, on jo pitkällä. Vapaus ei tule rahan ja materian kautta vaan itseltä sisältä. Olen alkanut meditoimaan ja koitan edelleen päästä kohti tasapainoisempaa mieltä. Kun elimistö puhdistuu, pystyy helpommin kuuntelemaan sisintään ja olemaan avoimempi päästämään vanhat tunteet pinnalle käsiteltäviksi. Nyky-yhteiskunnassa ihmisillä on niin paljon tukahdettuja tunteita, mistä he eivät edes tiedä, koska ovat menettäneet sen yhteyden sisimpäänsä.

Olen erittäin luottavainen tulevaisuuden suhteen, vaikka en tiedä yhtään mitä elämäntilanteessani tulee tapahtumaan. Pyrin elämään hetki kerrallaan, vaikka se on erittäin vaikeaa, kun mieli on jatkuvasti antamassa eri vaihtoehtoja tulevaisuudelle tai murehtimassa menneitä. Vapautuminen on sitä, että päästää irti opitusta aikakäsitteestä, mutta se onkin jo pidemmän oivalluksen tie:) Suosittelen Deepak Chopran kirjoja aiheesta kiinnostuneille.

11 kommenttia:

  1. Ihmisillä tietenkin on sananvapaus ja mielipiteiden ilmaisun vapaus ja kaikkea muuta ja hyvä, että kommenteissa nousee asioita esille sekä puolesta että vastaan, mutta mun mielestä tästä blogista huokuu nimenomaan ravinnon terveellisyys ja kokonaisvaltaisuus, mikä vaikuttaa mihinkin ja miten saa kaikki tärkeät ravintoaineet jne. eikä ravinnon yksipuolisuuden ylistäminen tai vaarallisilla ainesosilla/asioilla pelottelu. Eli ei tästä kellekään pitäisi jäädä mitään pakonomaista kuvaa tästä blogista!

    Ollin kommentti oli mun mielestä paras:

    "Minä ainakin ymmärsin että Heidin "ruokavaliossa" ja opastuksessa on kyse lisäämisestä, eli valikoiman laajentamisesta. Miten rajoittaminen (tai ortoreksia) liittyy siihen, että syökin satoja lajikkeita ja raaka-aineita entisen kymmenen-parinkymmenen sijaan?

    Veikkaanpa myös Heidin nauttivan aterioistaan aika paljon enemmän ja vapaammin kuin keskiverto ABC-asiakas. Maku ja laatu kun kulkevat käsi kädessä vapauden ja hyvän olon kanssa."

    Voi että kun itsekin joskus vielä pääsisi tuohon tilaan, mutta en ole lähiaikoina edes pyrkimässä siihen.. Ja jos vaan olisi aikaa niin olisi ihana aina kokeilla kaikkia uusia juttuja mitä täältä aina bongailee. Nyt pyrin vaan syömään HYVIN ;)

    PAKKO kommentoida vielä tuota rahajuttua. Se on mulla aiemminkin ollut mielessä, ja ymmärrän toki, mitä tarkoitat, ettei raha tuo vapautta, mutta kyllä tietty määrä rahaa tuo sitä vapautta. Ainakin omalla kohdallani pätee se, että haluan tienata sen verran rahaa että perhe pärjää ja mielellään ottaisin vähän ylimääräistäkin, mieluummin näin kuin että kitkuttelisin työttömyyspäivärahalla, mikä ei riitä tämänhetkiseen elämiseemme. Mieluummin vaikka stressaan itseäni töissä kuin stressaan raha-asioilla työttömänä. Tietty määrä rahaa tuo onnea :D (Tai ainakin turvallisuutta ja ruokaa pöytään ja välillä jotain kivaakin, kuten vaikkapa pikkureissuja eli onnea ;)

    VastaaPoista
  2. Hyvä teksti! Luin myös edellisen postauksen ja sen kommentit. Myös hyökkäävissä kommenteissa oli hyvää asiaa: ortoreksia on vakava sairaus ja pakkomielteistä suhtautumista mihin tahansa kannattaa pitää varoittavana signaalina. Tästä ei kuitenkaa tämän blogin perusteella tarvitse varmaan Heidiä varoitella.

    Kiinnostuneisuus ruokaa kohtaan on mielestäni kohtuullisen terve kiinnostuksen kohde. Ruoka on perustarve ja energianlähde elämään - back to basics. Terveellinen ravinto on perustaa, jonka päälle on helppo lähteä rakentamaan muutenkin hyvää elämää.

    Mielestäni on fiksumpaa juosta luomukasvisten perässä ympäri kaupunkia kuin painaa niskalimassa töitä, jotta voisi ostaa bemarin. Hienointa on kuitenkin se, mistä Heidikin kirjoittaa: täysipainoisen ravinnon avulla energiaa saa lisää, jolloin aikaa vapautuu tärkeille asioille.

    VastaaPoista
  3. Hei, kiitos heidi mahtavasta blogistasi, nimim. "lukija keväästä asti". voin allekirjoittaa ajatuksesi 100%. tästä saa hyvät fiilarit...olen innostunut mm. sinun blogisi (ja Ollin Tarzan-jutun) ansiosta kuluvan kesän kulessa raakaravinnosta ja superfoodeista -, tosin aika pitkälti vielä teorian tasolla. kyllä sinussa jotain gurun vikaa on ;)

    ääh, näitä kateellisia suomalaisia, huoh! ei jaksa välittää. se on niin totta, että täällä saa vettä niskaan, jos vähän uskaltaa värittää reunojen yli...

    Anyway, piti kysymäni, mistä ostatte luomu siemenet ja pähkinät (isommissa erissä)? tekisi mieli kokeilla erilaisia raakapitsoja yms. mutta ne nielevät tolkuttomat määrät em. aineksia -, ts.ainakin perusmarketista ostamalla (eihän sieltä edes saa luomuna??)tämä ravinto tulee aika kalliiksi...Asun Pk-seudulla tosin itse. Joku luomuruokapiiri pitäisi kai kalastella, hmm.

    VastaaPoista
  4. Heissan! Kirjoittelen tänne ensimmäistä kertaa, vaikka olen jo pitkään lukenut blogia. Nyt varmaan onkin oikea aika antaa positiivista palautetta :) Itse en ole yhtä pitkällä ravintoasioissa enkä ihan samaan pyrikään, mutta teidän esimerkkinne innostaa ja on aina mahtava kuulla uusista löydöistänne. Varsinkin kun salillaramppaamis- ja protskunsyöntitaustakin on samantapainen :)

    Noista "hyväntahtoisista" varoituksista ortoreksiasta - tottakai ne ottavat päähän. En tajua miksi kellään ulkopuolisella olisi oikeus heittää masentavia kommentteja toisten vaalimista rakkaista asioista. On kummallista että juuri ruokavalio on sellainen aihe, jonka perusteella saa tuosta vain leimata toisen ihmisen pakkomielteiseksi, hurahtaneeksi, anorektikoksi... voi kuvitella jos tokaisisin työkaverille yhtä loukkaavan kommentin vaikkapa lastenkasvatuksesta tyyliin "mutta varopa nyt kun taas kerran ostat tuliaisia lapsenlapsellesi, ettei se mene liiallisuuksiin ja kaikki pääty huonosti". Mielestäni on todella alentavaa edes "hyvässä" tarkoituksessa vihjaista, että toisen käsityskyvyssä saattaa olla puutteita ja hänen omaksi parhaakseen nyt saa vähän antaa ulkopuolista ohjausta (ja nimenomaan tämä ohjaus tulee yleensä sellaiselta taholta jonka oma ravitsemus on täysin päin peetä ja jolla ei olisi mitään perusteita olla ylemmyydentuntoinen). Mielestäni vain jos tilanne todella riistäytyy käsistä, niin vasta sitten ulkopuolisten puuttuminen on aiheellista - ja silloin, kuten alkuvaiheessakaan, ei varmasti auta mikään pelkkä typerä alentuva kommentointi.
    Itse kerta kaikkiaan pidättäydyn puhumasta sanaakaan ruokavaliostani mitään ihmisille jotka eivät ymmärrä (perhe, työkaverit), ja tällä tavoin pystyn olemaan heidän kanssaan hyvissä väleissä.

    No herättipäs aggressioita! Se johtuu siitä, etten ikinä itse katso asiakseni esittää tietäväisiä huomautuksia muitten asioista. Hyvin suuri merkitys on sillä miten mielipiteensä tuo julki, vrt. "no saakohan siitä edes tarpeeksi ravintoaineita, kyllä lihasta saa kaiken tarpeellisen" vrt. toista kunnioittava kysymys "olen utelias, kerro mistä saa ravintoaineesi, onko tosiaan yhtä hyviä lähteitä kuin liha?"

    VastaaPoista
  5. Oman kokemukseni mukaan terveellisen ruokavalion noudattaja on ikään kuin "vapaata riistaa" arvostelulle, samalla tavalla kuin laihuutta on ok "kauhistella" ja kommentoida, toisin kuin lihavuutta tai ylipainoa. Ihmisten on vaikea ymmärtää (eli ehkä hyväksyä) sitä, että henkilö vilpittömästi NAUTTII vaikka hedelmistä tai vihanneksista. Vielä vaikeampi sitä, ettei oikeasti juuri välitä pitsasta, hampurilaisista, karkista jne. yleisesti hyväksytyistä "nautinnoista". Ainakin itselle tulee se tunne, että kaikkien (huom! huom!) terveellisemmiksi tunnistamat valinnat luokitellaan johtuvan jostakin sisäisestä (salaisesta) agendasta, johon on liityttävä joko laihduttaminen, jotakin sairaalloista syömishäiriöihin liittyvää, pingottamista, pipon kireyttä tai kyvyttömyyttä nauttia ja relata, totuuden kieltäminen tai vaikka tunnekylmyys. En tiedä, nämä nyt vai esimerkkeinä, mutta ehkä ymmärrätte, mistä puhun. ;-)

    Tästä(kin) syystä itselleni on helpompaa noudattaa suht sallivaa ruokavaliota, joka ei kiellä mitään, mutta painottuu mm. raakaravintoon, luomuun, käsittelemättömään ja ravintosisällöllisesti rikkaaseen ruokaan. Itselläni on myös monia muita syitä olla ryhtymättä täysin raakaravinnolle, mutta mielestäni on mielenkiintoista kuulla elävällä elävien ihmisten näkemyksiä ja kokemuksia ruokavaliostaan.

    Olen joitakin vuosia sitten melkein menettänyt parhaan ystäväni ortoreksialle, joten sekin alue on tuttu. Koska kyse on niin laajasta ja monimutkaisesti sairaudesta kuin syömishäiriö, iltalehtien pintaraapaisut eivät kolauta suuntaan tai toiseen. Tuntuu, että ne ovat niin kaukana syömishäiriöisten todellisuudesta, ettei sillä ole juuri merkitystä. Tietysti ikävää on, jos jotkut kohtaavat epäilyjä häiriöstä jutuista johtuen, mutta toisaalta sellaiset tilanteet ovat ehkä vain tilaisuuksia kertoa mistä ilmiössä (tai omassa ruokavaliossa) oikeasti on kyse.

    VastaaPoista
  6. Kiitos tsemppaavista kommenteista:)

    kte: Selvennän vielä, että oman mielikuvani mukaan moni kuvittelee saavuttavansa vapauden jollain itsensä ulkopuolisella eli " sitten kun mulla on se ja se, niin oon vapaa ja onnellinen...". Työn tekeminen on hyvä asia, jos muu elämä, ajatusmaailma, arvot ja terveys on kohdillaan. Sinun tapauksessa tuskin tätä ongelmaa:)Stressi on kanssa niin subjektiivinen kokemus. Kiitos kommentista!

    Peppi: kiitos, ja totta, että asioista pitää keskustella. Vaikka sitten täällä blogissani:)

    anonyymi: Thanks! Tällä hetkellä pähkinät ja siemenet ostetaan luomupiiristä Treelta. Helsingin yliopistolla on kai luomupiiri (http://www.helsinki.fi/hyy/ymp/ruokapiiri/)

    Pähkinät joo kandee ostaa luomuna, mutta joskus ostamme marketista esim. pellavansiemeniä ei-luomuna. Tosin esim. Prismassa on jo aika hyvin luomutuotteita siemenissäkin...

    Coccinea: Hyvä pointti. Puuttuminen olisi syytä tehdä vasta sitten kun jotain hälytysmerkkejä on ilmassa, mutta täällä netissä pitää varautua kaikenlaiseen ja aika vähällähän mä oon selvinnyt:)

    Ylimuuli: Totta totta totta. Hyvin sanottu. Jännä kun sitä alkaa itsekin kyseenalaistamaan, että onko tämä nyt ihan "oikein", vaikka olo tuntuu mainiolta ja ruoka maistuu älyttömän hyvältä.

    VastaaPoista
  7. Kiitos Heidi ihanasta blogista jota olen lueskellut ahkerasti viime kuukausien ajan:)! Viime aikaiset postauksesi ovat olleet tosi mielenkiintoisia ja sisältäneet paljon sellaista, mitä itsekin usein pohdiskelen ja pyörittelen mielessäni...

    Olen mielettömän kiinnostunut ravitsemus- ja terveysasioista ja etenkin luonnonmukaisesta elämäntyylistä. Oon muihin lukijoihisi verrattuna varmaankin nuorempi.. (17), lukion jälkeen olen ajatellut suunnata ravitsemusalalle:)

    Mutta siis asiani: olen ollut kasvis(+kala)syöjä jo muutaman vuoden ajan ja välillä ruokavalioon on kuulunut myös runsaasti maitotuotteita (nykyään paljon vähemmän). Tänä kesänä olen kokeillut osittain elävällä ravinnolla elämistä ja muutenkin etsin vielä itselleni sopivaa ja optimaalisinta ruokavaliota.. Liikun myös melko aktiivisesti ja haluaisinkin tiedustella sinulta muutamaa asiaa, kun usein lenkkiä juostessa olo ei ole ollenkaan "voimakas" ja urheilusuorituksista palautuminen on paljon hitaampaa kuin joskus ennen. Olen käynyt mielessäni kaikkia vaihtoehtoja läpi, mutta proteiinin saantiin se luultavasti jotenkin liittyy?? Tunnetko sinä itsesi (lähinnä lihakset) aina voimakkaaksi ja tapahtuuko liikuntaelimistössäsi koko ajan kehitystä kun harjoittelet? Lisäksi mulla on ollu probleemaa menkkojen kanssa vaikka paino/pituus aivan normaalit...

    Rakastan puhdasta ruokavaliotani, mutta haluaisin pystyä myös harjoittelemaan täysipainoisesti ja tehokkaasti. Olisko sulla vinkkejä tai ideoita? :)

    Kiitos vielä kerran mahtavasta ja NIIN raikkaasta blogistasi!

    VastaaPoista
  8. Anonyymi: Kiva kuulla, että tykkäät blogista! On todella vaikea sanoa mitään yksittäistä tekijää, mikä voisi olla syynä voimattomuuteen. Itsellä oli ehkä ensimmäiset viikot kun aloitin 100% raakaravintoa hieman laskusuunnassa, mutta nyt voimataso tuntuu olevan noususuunnassa ja kävin jopa Cooperin testin juoksemassa juuri.

    Suosittelen ainakin ehdottomasti jotakin superfoodia, eli lisää ihmeessä gojia, macaa, spirulinaa, kaakaoo tms. ruokavalioosi niin pitäisi olla ravintoarvot kohdillaan. Proteiinipulasta harvoin johtuu, paitsi tietty ehkä alkuun, jos muutos on radikaali. Proteiineja saa helposti yli tarpeen kypsentämättömästä ruoasta, avokado+kourallinen pähkinöitä/siemeniä riittää päivässä hyvin. Ai niin, muistathan syödä tarpeeksi hyviä rasvoja? Lisääppä myös ainakin 1-2 rkl/päivä kookosöljyä/kylmäpuristettua öljyä menuuseesi:)

    VastaaPoista
  9. löysin juuri blogisi ja jään seuraamaan. itse en ehkä täysin vastaavaan ruokavalioon ole pyrkimässä mutta terveeseen ja luonnolliseen kyllä, samalla tarkoituksena päästä eroon kertyneestä ylimääräisestä kantolastista pikkuhiljaa.

    VastaaPoista
  10. Niin ja tosiaan. Olen juuri lukemassa Deepak Chopran kirjaa Freedom, joka ohjaa pääsemään eroon riippuvaisuuksista, olivat ne mitä tahansa. Mahtava opus!

    VastaaPoista
  11. Alkuperäisessä iltalehden artikkelissa eniten ihmetytti ne "ravintoaineet", joiden pois jättämisestä varoiteltiin, kofeiini, gluteiini, sokeri (perinteisessä karkkimuodossa aivan turha aine), jne. Ei vaikuta järin tärkeiltä aineilta.

    Itse olen nauttinut Heidin blogin lukemisesta, jatka vaan samaan tahtiin!

    VastaaPoista

Kommentoi, tarkastele, peilaa, opi...