Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

29.8.2009

Jes!

Olen niin innoissani, etten malta olla kirjoittamatta, vaikka on lauantai-ilta. Mitään erityistä ei ole tapahtunut; en ole saanut lotto-voittoa, ostanut uusia vaatteita tai saanut uutta työpaikkaa...No, oikeastaan olen kyllä saanut erään työpaikan, nimittäin alan tekemään osa-aikaista etätyötä kotona liittyen entisiin työpaikkoihini. Se ei kuitenkaan sen enempää tuota iloa (paitsi se, että saa ostettua ruokaa muuten kuin velaksi) tai ahdista yhtään, koska ehdin silti keskittymään itselleni oikeasti tärkeisiin asioihin, eli näihin juttuihin mistä pääosin kirjoittelen.

Se, miksi olen jo muutaman päivän ollut niin fiiliksissä, johtuu pääsemisestä siihen mielentilaan, missä olin touko-kesäkuussa ennen kuukauden ahdistavaa työkeikkaa. Jotenkin olin jo unohtanut sen fiiliksen ja luullut sen olevan vain hetkellistä. Nyt se on tullut takaisin ja aion pitää kiinni siitä kynsin ja hampain:)

Mieli on monimutkainen kaveri. Se tosiaan aiheuttaa vaikeuksia pienistäkin, mitättömistä seikoista, liioittelee ja häpeilee tyhjänpäiväisiä asioita ja saa monen haaveen estymään. Oletko tuntenut sen, kun keksit jonkun mielestäsi loistavan ja luovan idean, mutta hetken päästä olet jo lähes luopunut siitä ja sitten siitä luopuminen jää kalvamaan mieltä ja latistaa itsetuntoasi? Minulle on käynyt näin monta kertaa. Yleensä jutut ovat liittyneet siihen, mitä haluan tehdä työkseni, mutta toki ne voi liittyä mihin vaan. Ihmisellä on luontainen tarve toteuttaa itseään ja jos sitä ei pääse tekemään, seuraa varmasti ongelmia ennemmin tai myöhemmin. Toinen ongelma koituu siitä, että ihminen luulee olevansa tyytyväinen siihen mitä on tai näkee mahdollisuutensa aivan liian suppeasti.

Anyweis..salaisuuteni on se, että elän hetkessä! Se ei todellakaan ole helppoa, mutta kun sen "oppii" tai oivaltaa, on elämä NIIIN paljon helpompaa ja hauskempaa. Kun mieli ei harhaile, murehdi, vatvo tai häpeile menneitä, mieti, ennakoi ja murehdi tulevaisuutta - joka kuitenkin on AINA erilainen kun visioimme, on yksinkertaisesti tasapainoinen ja levollinen olo ja pystyt nauttimaan elämästä PALJON enemmän.

Tähän juttuun liittyy myös aikaisemmin kirjoittelemani oivallus siitä, että mikään ulkopuolinen ei tuo sinulle pysyvää iloa ja onnea. PÄINVASTOIN! Mitä vähemmän materiaa, sitä enemmän henkistä pääomaa, eli sitä, mikä oikeasti merkitsee. Mitä vähemmän odotuksia ja sen mukana pettymyksiä, sen helpompaa. Miksi elämän tarvitsisi olla vaikeaa selviytymistä, kun se voi olla helppoa "lastenleikkiä"? Me itse luomme ne paineet itsellemme, vaikka voisimme käyttää energiamme paljon paremmin.

Jokainen hetki viime päivinä on ollut hyvä, mutta erityisen hienoilta ovat tuntuneet:

- Oleminen metsässä ja sen kaiken ihmeellisen elämän näkeminen siellä
- Katseleminen järven yli valoja taloissa pimeänä loppukesän iltana
- Oleminen vanhojen ja rakkaiden ystävieni kanssa ja tajunnut, että mikään ei olekaan muuttunut (negatiivisesti), vain oma asenteeni ja siis positiivisempaan suuntaan
- Jutteleminen vanhempieni ja erityisesti äitini kanssa siten, että kaikki ymmärsivät toisiaan (ja se on jo paljon)
- Juoksulenkki eilen yöllä kahden kissani kanssa (olisi ollut näkemisen arvoinen)
- Ilmoittautuminen muutamalle kurssille, joita en ennen olisi edes vilkaissut/ymmärtänyt
- Ajeleminen autolla muutamassa pikkukaupungissa erinäisten asioiden takia, kirpputorin löytäminen sattumalta
- Suomen kesämaisemien katseleminen autosta
- Viimeisin ilonhetkeni oli äsken se, kun saunareissulla löysin kellaristamme kirjan liittyen väriterapiaan (kun lukulista ei muuten olisi tarpeeksi pitkä) Olin oikeasti niin iloinen näin pienestä asiasta, että se sai minut juoksemaan koneelle:)

Ilonhetki tuntuu seuraavan toistaan, kun ei yritä yhtään. Mitä vähemmän yrittää (etsiä iloa) sitä enemmän sitä saa tai mitä enemmän sitä yrittää, sitä varmemmin pettyy. Positiiviset tapahtumat ja hetket seuraavat toisiaan. Se kaikki on energiaa ja lähtee ajatuksistasi ja asenteistasi. Esim. jos ruokit kehoasi huonosti, saat siitä todennäköisesti huonon olon ja muuta negatiivista. Jos olet ystävällinen ja avulias toiselle, saat siitä todennäköisesti autetun lisäksi myös itse hyvän olon, mikä aiheuttaa sinussa "positiivisen energian kentän" ja lisää hyviä tapahtumia sinulle. Et voi auttaa toisia, jos et ole itse kunnossa, koska tällöin "säteilet" negatiivista energiaa. Kun taas olet tasapainossa ja elät hetkessä, toimit automaattisesti oikein.

Tämänpäiväisellä Ayurvedakurssilla, joka siis jatkuu huomenaamulla käsiteltiin mm. masennusta eri doshilla. Ayurvedassa dosha on siis epätasapainotila, kun tietyt tai tietty elementti on ihmisessä menettänyt tasapainonsa. Kehotyyppeihin ja elementteihin liittyy paljon kaikkea, mutta tänään käsiteltiin mm. sitä, miten masennus ilmenee yksilöllisesti eri doshilla.

Vatan masennukseen liittyy pelkoa ja ahdistusta, Kaphan taas uupumusta ja lihomista. Itse olen selvä Pitta (tuli pulssidiagnoosillakin varmistettua) ja masennusoireenikin ei voisi olla osuvampi: Epäonnistuminen, hallinnan menettämisen tai virheiden tekemisen pelko! Ei voisi enempää pitää paikkansa. Ayurveda tuntuu kyllä kerta toisensa jälkeen niin mahtavalta jutulta, että olen onnellinen, että olen löytänyt sen ja saan jakaa tätä tietoutta myös muille. Miten sitten hoitaa masentunutta Pittaa (vaikka en siis olisikaan masentunut) niin kookosöljyllä öljyäminen (jee), sekä jooga ja meditaatio (jee) ovat hyviä (ja vaikka ennaltaehkäiseviä) hoitokeinoja minulle. Jotenkin olen muutenkin huomannut ne sopiviksi:)

Maailma on vaan niin ihmeellinen paikka ja uuden oppiminen ja jokainen hetki on ilo ja ihme. Toivottavasti mahdollisimman moni oivaltaisi tämän!

10 kommenttia:

  1. hienoa! :)

    -Hanna

    VastaaPoista
  2. Rohkaisevaa. Joskus kaiken kiireen ja stressin keskellä unohtaa, että ei sen tarvii olla niin rankkaa ja energiaa vievää, mut sit just lukee jotain hyvää kirjaa tai vaikka sun tekstin ja muistaa, että kaikkeen voi just ite vaikuttaa ja heti tulee rennompi olo, hengittää syvään ja hymyilee..
    Mut hassua miten välillä elää hetkessä ja ei ota kaikkia ei-niin-kivoja velvotteita taakkana, mut välillä sen unohtaa ja kaikki meinaa kaatua päälle.
    Itsekkin oon pitta ja noi masennusoireet oli kans tosi osuvia, etenkin hallinnan menettämisen pelko.

    VastaaPoista
  3. Itse saan elämäniloni Jumalalta. Olen siis kristitty ja tullut uskoon muutama vuosi sitten. Sitä ennen mistään ei tullut lopullista pysyvää onnea tai elämäntarkoitusta. Vasta kun menin seurakuntaan ja annoin elämäni Jeesukselle, niin asiat alkoivat vaan loksahdella paikoilleen ja sain ilon ja rauhan sekä tulevaisuuden ja toivon joka on kestänyt. Raamattu on oikeasti aivan mielettömän hieno ja mielenkiintoinen kirja, suosittelen lukemaan! Esimerkiksi ajatuksesi hetkessä elämisestä ja antamisen ilosta sekä materialismin turmiosta löytyvät myös tästä Jumalan sanasta. Jumalan mukaan ruumiimme on Pyhän Hengen temppeli, joten siksi siitä on hyvä pitää huolta.

    t; Anna

    VastaaPoista
  4. Vaikka tämä nyt blogin aiheen yli ehkä meneekin, on nämä erilaiset uskomukset todella mielenkiintoisia! Kristinusko, islam, buddhismi, ayurveda, meditaatio, vetovoiman laki... kaikki ne kertovat lopulta samasta asiasta. Mutta kuten ayurvedassakin sanotaan, ihmisiä on erilaisia. Jokainen kuvittelee ja tiedostaa maailman(sa) eri tavalla. Yksi lukee raamattua, toinen lukee esimerkiksi The Secret -kirjan ja kolmas hakee - sanotaan nyt vaikka - uudistuksen tunteita fyysisemmin ruokailun kautta. Sillä ei ole mitään merkitystä, mikä on sinun reittisi löytää "elämän tarkoitus" tai "Jumalan tuoma kirkkaus" tai "täydellinen keskittyminen" tai miksi-ikinä-sitä-haluaakaan-kutsua.

    Aivan huikeeta, että olette Anna ja Heidi jo löytäneet omanne! Pitäkää siitä kiinni, nauttikaa jokaisesta hetkestänne, raportoikaa omia tuntemuksianne (meikäläinen ainakin lukee tätä blogia hyvinkin aktiivisesti), ja annetaan jokaisen löytää se oma päräyttävä meininki :)

    VastaaPoista
  5. Mielestäni tämä aihe ei niinkään poikkea blogin varsinaisesta. Ihminen on niin kokonaisvaltainen olento, ettei fyysistä ja psyykkistä/henkistä voi erottaa toisistaa. Ja kun alkaa tiedostaa asioita yhdellä tasoilla, tapahtuu usein muutoksia myös muilla alueilla. Riippuu ihmisestä, mitä kautta myönteinen muutos etenee, fyysisen, henkisen vai kenties vielä globaalimpien juttujen tiedostamisen kautta. On mielettömän upeaa, että meissä jokaisessa on muutoksen mahdollisuus, juuri nyt!

    Okriina/ Kahvila Vegaani

    VastaaPoista
  6. Kiitos kommenteista! Tosiaan, ei ole mitään yhtä tietä ja pääasia on, että löytää sen oman juttunsa/uskonsa, vaikkakin (ja yleensä) sitten kivisen tien jälkeen. Yhteistä näillä kaikilla teillä on varmaankin hyvyyden löytäminen ensin itsestä ja sitten sen näkeminen ympärillään ja muille jakaminen:)

    Jännä kun jokunen vuosi sitten ns. tiedostaminen alkoi, ahdisti se, kun tuntui ettei yksi ihminen voi tehdä mitään ja se, että kaikki tuhoutuu kuitenkin tällä menolla. Nyt vaan näkee sen potentiaalin ja mahdollisuudet kaikkialla eikä edes kiinnitä huomiota yksittäisiin negatiivisiin seikkoihin. Se on niin ajatusmaailmasta kiinni, miten maailman näkee.

    VastaaPoista
  7. Kiitos tästä ihanasta tekstistä! Piristi päivää paljon :) Itse olen viime aikoina ollut jatkuvasti hyvin ahdistunut kun olen pohtinut elämääni ja mitä sillä oikeasti haluan tehdä. Minua houkuttaisi kovasti lähteä opiskelemaan uutta alaa kokonaan. En viihdy nykyisessä työssäni ja olen huomannut etten ole aikoihin nukkunut kunnolla ja olen jatkuvasti stressaantunut ja hengenahdistukset ovat lisääntyneet. Keho yrittää selvästi kertoa jotakin minulle!

    Tänään siis tein päätöksen että syksyn yhteishaussa haen kouluun ja katson mitä käy. Luultavasti en edes ensimmäisellä pääse mutta yrittänyttä ei laiteta :) Mitäpä tässä jahkailemaan koska elämä on ihan liian lyhyt! Ainoa vain että pelottaa lähteä tällaisena aikana opiskelemaan taloudellisen tilanteen takia ja muutenkin. Mutta aina ne asiat järjestyy jotenkin.

    En tiedä omaa tyyppiäni, mutta olen myös ihminen jonka pitäisi muka tehdä kaikki aina oikein ja pelkään kuollakseni epäonnistumista. Kun epäonnistun siitä tulee kamala "morkkis". Tästäkin olen alkanut opettelemaan pikku hiljaa pois.

    Kiitos vielä tästä blogista! Olen onnellinen että löysin sen :)

    VastaaPoista
  8. Mielenkiintoisia kommentteja! Itse olen myös kristitty ja pakko myöntää, että uskon sen ainutlaatuisuuteen. Jeesus oli kertakaikkinen ja täydellinen uhri meidän puolestamme. Kukin toki uskokoon, kuten parhaaksi näkee, ja myös kertokoon siitä, sillä ei uskon pitäisi olla mikään yksityisasia kuten Suomessa monet mieltävät :)

    Eräässä radiohaastattelussa muuten oli mielenkiintoista, kun kuvataiteilija Osmo Rauhala, jota en ainakaan aiemmin ole pitänyt vakaumuksellisena kristittynä (korjatkaa, jos olen väärässä ja sitä paitsi yksin Jumala näkee sydämiin! En minä.), sanoi että oli eri uskontojen kirjoituksia tutkiessaan havainnut, että Raamatun luomiskertomus on kaikkein lähimpänä tieteellistä maailmankuvaa.

    VastaaPoista
  9. Itseasiassa kristinusko (ja en nyt puhu tapakristillisyydetä, vaan uudesti syntyneistä oikeasti Jeesukseen uskovista)poikkeaa suuresti esim. ajuverdasta, että siinä hyvyys löydetään Jumalasta, eikä itsestämme. Jumalalta tulee meille kaikki hyvä. Jumala on rakkaus. Emme pelastu tekojemme kautta, vaan yksin uskosta. Tätä kutsutaan armoksi. Jeesus sanoi "Minä olen tie, totuus ja elämä, joka uskoo minuun saa iankaikkisen elämän" - aivan ihana lupaus!

    Minusta on hienoa, että ihmiset pohtivat oman elämänsä tarkoitusta. Elämme maassa, jossa puhutaan "tapakristillisyydestä", eli ihmiset elävät omaa maallista elämää ja käyvät vain tavan vuoksi kerran vuodessa joulukirkossa sen enempää hengellisiä asioita pohtimatta. Ilon ja rauhan lisäksi jo yksinomaan lukuisat rukousvastaukset, joita olen saanut sen jälkeen kun otin Jeesuksen vastaan elämääni, (osa täysin ihmeitä)ovat olleet minulle suurena todisteena Jeesuksen rakkaudesta.
    t; Anna

    VastaaPoista

Kommentoi, tarkastele, peilaa, opi...