Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

24.7.2009

Petos ympärillämme

Rentouttavaan vapaapäivään kuuluu ajatuksia stimuloiva ja innostava kirja! Vaikka totuus ja paljastukset eivät tulekaan minulle yllätyksenä, ovat seuraavat tiivistämäni näkökulmat jälleen herätteleviä.

Ruoan tuhoaminen on alkanut alkujaan jo ehkä satoja vuosia sitten, mutta etenkin viimeisten kymmenten vuosien aikana se on saavuttanut jo lähes käsittämättömät mittasuhteet. Teollistuminen, sotien pula-ajat ja asenteiden muutos perhe-elämässä ovat vaikuttaneet suuresti ruoan laadun heikkenemiseen. 1950 -luvun alussa ilmestyi keittokirja, jonka ohjeet koostuivat pelkistä säilykkeistä. Siitä perheen äiti sai lukea, kuinka hän voi "valmistaa hyvää ruokaa helposti ja nopeasti ja tarjoilla sen hauskasti ja vaihtelevasti". Viestistä käy selväksi, että on aika hylätä perinteinen, orjuuttava keittotaito ja vapautua valintamyymälän käytännöllisten tuotteiden armoille.

Länsimainen keskivertokuluttaja syö vuodessa 6-7 kiloa lisäaineita. Määrä on älyttömän suuri, kun miettii kuinka pienet määrät riittävät tavoitellun vaikutuksen saamiseen. Maailman elintarviketeollisuus ostaa vuosittain 15 miljardin euron arvosta lisäaineita. Lisäaineiden tarvetta perustellaan sillä, että niitä tarvitaan estämään ruoan pilaantuminen ja suojaamaan kuluttajia ruokamyrkytykseltä sekä pidentämään tuotteen elinikää. 9/10 lisäaineesta vaikuttaa ruoan makuun tai ulkonäköön. Niillä pyritään palauttamaan jotain, mitä teollisessa valmistusprosessissa häviää. Tärkkelyksellä ja sakeuttamisaineilla lisätään ruoan tilavuutta ja sitä voi muuntaa ainakin 40 tavalla erilaisten happojen, entsyymien ja hapettavien aineiden avulla. Käsittely tapahtuu molekyylitasolla, mikä on kiellettyä luomutuotannossa. Muunnetun tärkkelyksen ravintoarvo on usein alhainen ja energiapitoisuus korkea. Esim. light -tuotteissa (jogurtti) ruoan rasva ja sokeri on poistettu ja tilavuus korvataan eri emulgointi- ja stabilointiaineilla, tärkkelyksillä ja kumiaineilla, jotta emme huomaisi makueroa. Kevyttuotteiden tekeminen on kannattavaa, koska lisäaineiden käyttö tulee halvemmaksi kuin esim. aidon rasvan. Kyseessä on sama huijaus, kuin tupakkayhtiöiden alkaessa valmistamaan kevytsavukkeita.

Väriaineet ja makeutusaineet ovat tunnetumpia keinotekoisia lisäaineita. Makeutusaineiden kulutus on arviolta 15 000 tonnia vuosittain. Makeutusaineita lisätään vetovoimaisuuden lisäämiseksi myös ns. ei-makeisiin tuotteisiin, kuten levitteisiin, kinkkuihin ja eineksiin. Arominvahvenne on ehkä suurin makuaistimme petkuttaja. Natriumglutamaatti (E621) on näistä tunnetuin ja tutkitustikin yliherkkyyttä aiheuttava lisäaine. Arominvahventeet petkuttavat makuaistiamme niin, että ruoka maistuu paljon aromaattisemmalle, kun se todellisuudessa on. Glutamiinihappo ei ole mitenkään uusi makuelämys. Sitä on käytetty aikoinaan aasiassa levien ja käymisen avulla valmistettujen kalakastikkeiden muodossa. Makuelämystä eli japaniksi "umamia" pidetään ainakin joissakin tiedeyhteisöissä viidentenenä perusmakunamme makean, suolaisen, karvaan ja happaman lisäksi. Umamia on mm. kypsennetyssä parmesaanissa, aurinkokuivatuissa tomaateissa ja sardiineissa. Aasialainen keittiön maukkaus perustuu juuri umamin makuisten ainesten varaan, jota keinotekoinen E621 jäljittelee . Aasialainen teollinen ruoka sisältää edelleen runsaasti MSG:tä eli natriumglutamaattia (monosodium glutamate) ja osa kiinalaisravintoloiden asiakkaista on alkanut sanoa tilausta tehdessään "ilman MSG:tä, kiitos"

Myös vanilja-aromi on elintarviketeollisuudelle suurbisnestä. Aitoa vaniljaa käytetään maailmalla vain 2-3 % ja kaikki muu on peräisin petrokemian teollisuudesta tai lahosta kuusipuusta (lue kirja). Etyylivanilliinia lisätään laadultaa heikohkoihin jäätelöihin, kekseihin ja parfyymeihin. Vanilliinia on sen sijaan aidossa vaniljassa, mutta se on molekyylitasolla siitä erotettu vahvuudeltaan 400-kertaiseksi aitoon vaniljaan nähden. Kahta vanilliinimuunnelmaa on lukemattomissa tuotteissa, eikä kuluttajat edes odota saavansa jäätelöä tilatessaan aitoa vaniljaa. Valmistajat selittävät vanilliiniaromin käyttöä hintakustannuksilla, mutta myös sillä, että keinotekoinen vanilliini on heikentänyt makuaistiamme siinä määrin, että kuluttajista se maistuu paremmille kuin aito! Eräs toimittaja VUONNA 1974:

" Useimmat amerikkalaiset ovat niin tottuneita elintarviketeollisuuden massatuotteisiin, joissa on keinotekoisia makeutusaineita, että kaikki muu maistuu oudolle"

Joidenkin testien mukaan teollisilla mehuilla kasvaneet ihmiset pitävät tuorepuristetun appelsiinimehun makua omituisena ja epämiellyttävänä. Näin arominvalmistajat ovat jo pitkän aikaa lopettaneet luonnollisen maun tavoittelun ja yrittävät tavoitella jäljiteltyjä, keinotekoisia makuja, joihin ihmiset ovat jo tottuneet! Myös tuotteiden tuoreus on vähintäänkin hieman kyseenalaista. Samainen "tuorepuristettu" mehu on toki heti sadonkorjuun jälkeen tuorepuristettu, mutta matka siitä aamiaispöydälle voi olla jopa 11 kuukautta! Mehu puristetaan heti viljelyalueella, jotta vältyttäisiin hedelmien kuorien painosta aiheutuvista kustannuksista. Hedelmien C-vitamiinipitoisuus alkaa pienentyä heti, kun mehu poistetaan suojaavan kuoren sisältä. Syö siis mehujen sijaan aitoja hedelmiä tai purista ne itse! Näin vältyt huijaukselta ja taas kerran - ravinnetyhjistä kaloreista.

Peruskäyttäjällä ei ole aavistustakaan siitä, kuinka paljon kekseliäisyyttä, luovuutta ja teknistä osaamista on ostoskärryihin valittujen tuotteiden takana. Ruoan väärentämiseen ei riitä vain lukuisat lisäaineet vaan myös ihmisen aistien toimintaan liittyvien kattavien tutkimuksien hyödyntäminen. Elintarviketeollisuudella on lähes 15 termiä (kuten bounce, chewiness, denseness, gumminess...) liittyen sen kuvaamiseen, mitä ruokapalalle tapahtuu suuontelossa. Näistä muodostuva "elintarvikkeen suutuntuma" on kaikkein tärkein tekijä, joka otetaan huomioon, kun teolliseen ruokaan pyritään saamaan kotiruoan makua. Tutkijoilla on ollut jo vuosikymmeniä käytössään keinotekoisia "mekaanisia suita" ja simulaattoreita, jotka tekevät analyyseja ruokapalan pureskelusta aiheutuvista elämyksistä. Tutkijat ovat onnistuneet matkimaan mm. juuston, keksien, makeisten ym. pureskelusta johtuvaa elämystä. Suutuntuman mittaamisesta ja muokkaamisesta on tullut viime vuosina yhä merkittävämpää etenkin, kun kuluttajat vaativat vähärasvaisempia ja sokerimpia tuotteita. Miten samankaltainen makuelämys saadaan keinotekoisesti, kun aidot ainekset joudutaan poistamaan?

Lisäaineiden vaikutusten tutkiminen koe-eläimillä on vähintäänkin kyseenalaista: Eläinkokeet tehdään usein varsin pienelle joukolle terveitä yksilöitä, joiden pitäisi päteä suureen ja heterogeeniseen ihmisjoukkoon. Koe-elämille annetaan isoja annoksia testiainetta pienelle joukolle, jonka pitäisi päteä ison joukon saamiin pieniin annoksiin. Onko varmaa että hiirien ja rottien vajaan 2 vuoden pituinen elämä vastaa jonkin aineen elinikäistä käyttöä huomattavasti pidemmässä ihmiselämässä? Sanoisin, että olemme kaikki parhaillaan isossa häkissä testattavana. Erona eläimiin vain se, että saamme itse päättää mitä ainetta meihin pistetään.

Jos yksittäistä lisäainetta on tutkittu jonkinverran kyseenalaisin keinoin, on lisäaineiden yhdistelmien vaikutusta huomattavasti vaikeampi tutkia. Eräässä tutkimuksessa seuraavien lisäaineiden yhdistelmä vaikuttaa heikentävästi hermosolujen kasvuun: Väriaineet E133 ja E104, E621 (natriumglutamaatti) sekä E951 (aspartaami). Edelleen se 6-7 kilon lisäainekertymä kehossamme koostuu lukuisten sallittujen (360 kpl) lisäaineiden yhdistelmästä.

Pakkauksissa hehkutetut "aito", "tuore", "terveysvaikutteinen" eivät yleensä tarkoita sitä mitä sen pitäisi. "Mansikan makuinen" voi tarkoittaa sitä, että tuotteessa ei ole tippaakaan aitoa mansikkaa, sen sijaan yli 40 vaikeaselkoista kemikaalia (niinkuin erään burger ketjun mansikkapirtelössä) Samaan sarjaan ajautuvat Fun Light -juomat ja monet maustetut mineraalivedet. Uudet, funktionaaliset, terveysvaikutteiset elintarvikkeet ovat uusinta bisnestä. Uudet tuotteet kuuluvat harmaalle alueelle ruoan ja lääkkeen väliin. Esim. eräässä terveysvaikutteisessa jogurtissa on lukuisia lisäaineita ja marjoja vain 2,2%. Jogurtissa ei pitäisi olla mitään ihmeellistä, koska ihan perinteisessäkin jogurtissa on eläviä, bakteerikasvustoa vahvistavia bakteereita. Teollisissa tuotantoprosesseissa bakteerit kuitenkin tapetaan ja ne pitää lisätä tuotteeseen uudestaan lisävitamiinien ja lisäaineiden kera. Järkeä? Näiden tuotteiden kilohinta voi olla kuusinkertainen tavalliseen jogurttiin verrattuna. Funktionaalisten koiranruokien mainoslauseissa todetaan, että "koira pieree entistä vähemmän ja ulostaa pienempiä "makkaroita" "Hmm.

Olen lukenut siis ruotsalaisen Mats-Eric Nilssonin kirjan "Petos Lautasella" mitä ehdottomasti suosittelen, vaikka kuinka tiedostaisit sen, että lisäaineet ovat pahasta ja aito kotiruoka hyvästä. Teos käsittelee aihetta eri näkökulmista ja osuvin esimerkein. Kuluttaja voisi tämänkin teoksen avulla herätä siihen todellisuuteen, kuinka meitä petkutetaan jatkuvasti ja kuinka näkymättömäksi petos saadaan. Ei tarvitse välttämättä olla kiinnostunut edes eettisestä kuluttamisesta tai jopa ruoan terveellisyydestä. Maailma, missä elämme perustuu rahaan ja pitkälti ihmisten kustannuksella käytävään bisnekseen. Moni tietää, että mäkkärin hampurilainen on kuolematon, mutta mitä vikaa voisi ollakaan jäätelössä, leivässä, hienossa balsamietikassa, saarioisten "äitien tekemässä ruoassa" tai kolesterolia alentavassa margariinissa?

Toivoa kuitenkin on, niinkuin omalla esimerkillä ja tiedostavien ihmisten määrän lisääntymisestä olen huomannut. Kirjan kirjoittaja kertoo lopussa positiivisemmasta suuntauksesta kuluttamisessa sekä esimerkkejä siitä, miten välttyisi petokselta ilman suurempaa perehtymistä aiheeseen. Lopussa on vielä kattava lisäaineopas, jossa kerrotaan aineiden tunnetuista (tai useimmiten tuntemattomista) terveysriskeistä. Listaus näyttää pelottavalta. Suuressa osassa aineita on todettu että se "Voi aiheuttaa yliherkkyyttä tai jopa aiheuttanut syöpää eläinkokeissa, mutta ei voi todistaa, että ihmiselle jne..." Entäpä näiden aineiden yhdistelmät? Wanna know?

Ps. Banaanit kannattaa sittenkin ostaa luomuna. Hehtaarin kokoiselle banaaniviljelmälle levitetään vuosittain n.50 kiloa torjunta-aineita (vrt. perunanviljelyssä 4,5 kiloa). Luomubanskut ovat myös paremman makuisia, koska ne ovat yleensä pienempiä, makeampia, eikä koskaan mauttoman puisevia. Lue ihmeessä koko kirja, tämä oli vain pintaraapaisua!




11 kommenttia:

  1. Huh, tuo The World's First Bionic Burger video oli kyllä herättelevä... ja muutenkin koko blogi-kirjoitus. Pitäis varmaan lukea toi kirja...

    VastaaPoista
  2. Todella hyvä kirjoitus!

    Huomasin muuten että toi äitien tekemä ruoka on jotenkin saanut minut epäilemään vähemmän saarioisten valmisruokia. Hyvän mainoslauseen ovatkin keksineet.. Muutenkin ruokateollisuudella on liian suuri valta tässä maassa, etenkin mielikuvien luonnissa. Kaikki kotimainen on terveellistä, joten mihinkä luomua tarvittaisiinkaan. Tai mitä väliä lisäaineilla, koska kotimainen ruoka on terveellistä. Ja sitä possua ja maitoa on sitten jokaisen syötävä vauvasta vaariin pysyäkseen terveenä. Ugh.

    Kirja menee ehdottomasti luettavien listalle. Ja onneksi kirja näköjään kiinnostaa ihmisiä, pk-seudun kirjastoissa on kaikki kirjat lainattuna ja vielä varattunakin 1,5 kertaisesti (40 kirjaa yhteensä). :)

    VastaaPoista
  3. Tämä taisikin olla viimeinen sysäys lukea ko. teos.
    Sitten voikin ahdistua ja tuohtua ja huomata ajautuvansa ihmisten kanssa keskusteluihin, jonka jälkeen hekin ahdistuvat syömisistään...

    VastaaPoista
  4. hieno blogi! keep up the good work.
    suosittelen myös lukemaan kirjan: daniel quinn ismael, vaikkakin se ei täysin ravintoasioita käsittele. http://en.wikipedia.org/wiki/Ishmael_(novel)

    VastaaPoista
  5. Kirja on suosiossa ja syystä. Itsekin jouduin varaamaan sen Se on hyvä juurikin pohjoismaisille, koska siinä vilahtelee tunnettuja tuotteita. Kiitos, anonyymille erityisesti kirja-suosituksesta...

    VastaaPoista
  6. Mä taas aloin välttämään entistä enemmän Saarioisten tuotteita sen kauhean "meidän äiti"-jaskan jälkeen. Mun mielestä epäonnistunein kampanja ikinä. Ja ärsyttävin.

    VastaaPoista
  7. Kävin etsimässä tätä kirjaa paikallisista kaupoista muttei löytynyt. Suomalainen.comin mukaan uusi painos on kuitenkin tulossa 7. elokuuta. Pitää sitten odotella siihen asti. :(

    Kuitenkin vaikuttaa sellaiselta kirjalta jota haluaa tutkia pidempäänkin ilman palautusaikaa.

    VastaaPoista
  8. Tampereelta ilmeisesti jostain luomubanaaneja saa? Vaikeaa on kyllä joidenkin tuotteiden luomuversioiden löytäminen kaupoista. Ja hinnat on usein semmoisia, että ennemmin jättää ostamatta ja syö jotain ihan muuta. Näin esimerkiksi mansikoiden kohdalla :(

    VastaaPoista
  9. Juu saa kyllä monestakin paikkaa. Ne ovat usein sekä Reilun kaupan että luomua. Mutta Reilun kaupanhan ovat lähempänä luomua...

    VastaaPoista
  10. Itse olen ainakin saanut aina luomubanaaneja Tampereen rautatieaseman viereisestä S-Market Pendoliinosta. Kuuluvat marketin vakioluomuihin!

    Jäi mietityttämään tuo Aasialaisen ruuan lisäaineisuus. Olen pitänyt aasialaista ruokakulttuuria länsimaista parempana, mutta tänään jäi arvelluttamaan tämäkin asia. Ainakin Suomessa saatavan Aasialaisen osalta. Tähän ei vaikuta vain yllämainittu natriumglutamaatti, mutta myös raaka-aineiden alkuperä. Kysyin tänään käymässäni ravintolassa lihojen alkuperää, ja ravintoloitsija vastasi niiden tulevan "varmaankin brasiliasta". Selvää oli vain, että tavara on suomalaisesta tukusta.

    Kuinka paljon etnisien ravintoloidenkaan sapuskoja kannattaa/uskaltaa siis enää syödä?

    Vaihtoehtona on mennä syömään keskustasta löytyviin pariin ruokalaan, jotka tekevät "rehellistä suomalaista ruokaa" kauppahallin lähiruuasta. Tai sitten Cafe Gopal. Tai sitten alan vääntämään aina omia eväitä.

    VastaaPoista
  11. No ei se itämainen ruoka varmaan mitään laadukkainta ole ja siinähän se juju on juurikin se tuoreus - täällä tuoreet kasvikset on "tuoreita" kun ne roudataan kaukaa.

    Halvalla mennään, laatua saa edelleen etsiä. Luomu kertoo aina laadusta, Gopal suosii sitä ainakin jonkun verran.

    VastaaPoista

Kommentoi, tarkastele, peilaa, opi...