Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

22.6.2009

Totuuden etsintää

Terveisiä Virosta, erityisesti Pärnusta! Juhannusreissusta on siis kotiuduttu ja aloin purkamaan lukuisia muiden blogien postauksia. Alkuun vastaan tuli heti mielenkiintoinen postaus (erityisesti kommentteineen) Kemikaalicocktailissa. Antti Heikkilän haastattelun Radio Rockilla kuuntelin itsekin jokunen viikko sitten ja siinä oli kyllä hyvää asiaa terveydestä, ravintouskomuksista, lobbailusta jne. Postauksen kommenttiosiossa pureudutaan heti alkuun tiedon luotettavuuteen. Kun ristiriitaista tietoa on älyttömästi, ketä pitäisi uskoa? Uskoako matalahiilihydraattisella ruokavaliolla lukuisia diabeetikkoja parantanutta lääkäriliitosta eronnutta Antti Heikkilää vai itse diabetesliittoa perinteisine ravitsemussuosituksineen? Entäpä silmille hyppivät mainokset, elintarvikeyritysten "tutkimustulokset" kahvista, leivän hyödyistä, terveysvaikutteisista vatsatuotteista, kolesterolia alentavasta margariinista tai lääkeytiöiden "tarpeellisista" lääkkeistä?

Lainasin kyseisen postauksen kommeteista Jarin vastausta kysymykseen totuudenmukaisen tiedon löytämisen:

"- Kuka levittää tietoa ja miten tämä taho hyötyy? Kannattaako uskoa Leipätiedotuksen (leipomoiden yhdistys) viestintää leivän terveellisyydestä? Sydänliitto ja Diabetesliitto vaikuttavat helposti hyvää tarkoittavilta tahoilta, mutta yhteistyökumppaneina on liuta elintarvike- ja lääkefirmoja. Ajetaanko potilaiden vai firmojen etua? Kaupalliset tiedotusvälineet joutuvat varomaan, etteivät suututa mainostajia. Lisäksi niiden omistajilla voi olla kaupallisia intressejä myös muilla aloilla.

- Politiikka: Suomen valtion ravitsemusohjeet perustuvat politiikkaan. Suomalainen elintarviketuotanto pitää saada kaupaksi.

- Lähde: Onko tiedon lähde tarkistettavissa? Perustuuko lähde tieteellisesti tutkittuun tietoon? Onko lehdistötiedotteen kirjoittaja ymmärtänyt lähteen? Onko jutun kirjoittanut toimittaja ymmärtänyt lähteen? Se ei ole aina toimittajille helppoa. Jos lähdettä ei ole mainittu, miksi?"

Vaikka uskon, että ainakin suurimmalle osasta blogini lukijoita nämä asiat ja silmien ummistaminen kyseisille mainoksille ja perinteisille ravitsemusohjeille on arkipäivää, kohtasin itse jälleen reissun aikana tämän luotettavuustekijän, koittaessani selittää vasta tapaamalleni ihmiselle mm. sitä miksi margariini ei ole hyvä juttu. Tämäkin asia tuli esille siis vastapuolen aloitteesta ja kiinnostuksesta. Olen päättänyt, että en lähde missään nimessä julistamaan tai vauhkoamaan, ellei asiat tule luontevasti esille.

Kun ei oikeastaan itse enää edes mieti sitä, mitä vikaa on jalostetuissa elintarvikkeissa vaan valitsee automaattisesti sitä oikeaa ruokaa, niin pitää hetki miettiä, että mistä tätä vyyhtiä lähtisi asioista tietämättömälle purkamaan. Kertoako yksittäisesti vain margariineista? Vai ravintoaineiden määrittelyn turhuudesta? Entä mitäs vikaa lihassa ja maidossa, eikös ne ole aika alkuperäisessä muodossaan? Siinä vaiheessa kun leipää tai puuroa alkaa pilkkaamaan, menee kyllä viimeisetkin tsänssit uskottavuudelta. Miten se oikea ruoka on nykypäivänä niin vaikeasti selitettävissä??

Kysymys siis kuuluu, miten saa herätettyä vasta tavattuun ihmiseen luottamuksen ja sitä kautta mielenkiinnon, että hän selvittäisi itse lisää asioita (tämä siis varsinkin ei-nettimaailmaan tottuneille ihmisille)? Miksi minun tietoon pitäisi uskoa sen enempää kuin jonkun toisen? Pitäisikö kantaa mukana jonkinlaista pientä tietopakettia, esim. A4:sta linkkeineen, että ihmiselle jäisi edes mahdollisuus perehtyä tähän tietoon, jos muuten ei netissä tule pyörittyä. Ehkä siinä olisi jotain ideaa, koska koen sen erittäin turhauttavana, että ihmisellä on halu ja kiinnostus, mutta ei aikaa eikä tietämystä päästä oikean tiedon äärelle ja näin aikaa ja vuosia kuluu ja harmitellaan sitten 10 vuoden päästä, että voi kun nämä asiat olisi tiennyt 10 vuotta sitten!!!

1 kommentti:

  1. Mulla meni kolmisen vuotta ennen kuin kukaan uskoi ravintosaarnoja.

    Arvaa mikä oli lopulta se ainoa olennainen läpimurto?

    Only tell fascinating real-life stories!

    Mitä selkeämmin olen tuon tajunnut, ja alkanut toteuttaa, sen paremmin homma on lähtenyt luistamaan. Nykyään en todellakaan puhu mistään muusta - siis kun haluan vaikuttaa (eli about koko ajan). Välillä puheeseeni toki lipsahtaa sitä kuivaa asiaakin, mutta aina oikeassa kontekstissa, eli osana tarinaa tai tapausesimerkkiä.

    Tämä taitaa olla vaikuttamisen (ja markkinoinnin) graalin malja.

    VastaaPoista

Kommentoi, tarkastele, peilaa, opi...