Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

14.6.2009

Käännekohtia

Nyt päästään hieman erilaisten asioiden ytimeen kuin yleensä. Blogini tarkoituksena oli alunperin jakaa lähinnä tutuille ja toki muillekkin kiinnostuneille helppoja kasvisruokaohjeita, mutta voisin sanoa tutustuneeni matkalla "hieman" suurempiin asioihin, joita koitan tässä kirjoituksessa hieman avata. Tämä muutaman kuukauden pätkä (joka edelleen jatkuu) on ollut yksi käännekohta elämässäni ja erittäin positiivinen sellainen. Oikeastaan voisi sanoa, että kaikki lähti kuntoilusta ja sitä kautta ravinnosta ja edelleenkin kaikki terveyteen liittyvä on itselleni se punainen lanka elämässäni. Mietin kyllä hetken, ennen kuin päätin kirjoittaa näinkin henkilökohtaisesta asiasta, mutta koska tekstiä näytti syntyvän luonnostaan, täysin enempää ajattelematta (niinkuin aina) ja suoraan sydämestä päätin julkaista sen. Yleenäkin olen huono miettimään sen enempää ainakaan pikkuasioissa. Blogia pidän varmaankin eniten itseäni varten, mutta jos joku inspiroituu edes pienestäkin asiasta, on tavoitteeni toteutunut. Seuraavassa kerron elämäntapojen ja ajatusmaailman muutoksesta omassa, pienessä elämässäni:

Minä 10 vuotta sitten:
Elämä on tässä ja nyt. Alkoholi, tupakka, pizzat, karkit ja muut nautintoaineet tuovat hetkellistä tyydytystä elämään. Elän hektistä elämää ja käyn osittain ympäristön painostuksesta väsyneenä lukiota, jossa en viihdy juuri lainkaan. Tavoitteena vain saada se valkolakki ja kiva työpaikka tai jatkaa opiskelua. Ulkoinen olemus oli paljon nykyistä pyöreämpi, eikä terveellisistä elämäntavoista ei ollut tietoakaan...kadehdin lenkkeilijöitä, miten ne jaksaa? Hipit on hihhuleita.

7 vuotta sitten:
Koska en päässyt haluamaani opiskelupaikkaan, alan kehittämään itseäni muilla tavoilla. Alan urheilemaan - ja sen uskon olevani elämäni paras päätös tähän mennessä. Päätös tapahtui oikeastaan sattumalta, ei suurenkaan mietinnän tuloksena. Imin kuntoilulehdistä tietoa myös ravinnosta. Ruokavalio muuttui astetta terveellisemmäksi kuin aiemmin, mutta silti näillä mittakaavoilla erittäin puutteellinen. Samoin viihteily jatkui entisissä määrin. Päädyin opiskelemaan alaa, jolla uskoteltiin olevan varmat työllistymismahdollisuudet, vaikka se ei ensisijaisesti minua kiinnostanutkaan.

5 vuotta sitten:
Alan kasvisyöjäksi luettuani eläinten oikeuksia käsittelevän kirjan, eikä kana muutenkaan enää maistunut hyvältä. Lähipiiri on hieman hämmentynyt. Muutos oli ajatuksen tasolla suuri, mutta käytännössä todella helppo. Silti söin erittäin puuttellisesti ja samalla koitin kehittyä kuntoilussa = huono yhdistelmä, ja sairastelinkin flunssaa aika ajoin. Arvomaailma alkaa pikku hiljaa muuttumaan ja se osiltaan aiheuttaa vaikean eron parisuhteessa.

3 vuotta sitten:
Lopetin täysin tupakoinnin (vaikka viihdepolttaja vain olinkin) uuden poikaystävän kannustuksesta. Hän itse lopetti kertaheitosta, kun pappansa kuoli keuhkosyöpään melko nuorena. Seurustelun myötä ruokavalioon tulivat mukaan terveellisemmät hiilarit, kuten linssit ja täysjyvätuotteet. Aktiivinen kuntoilu lisääntyi edelleen ja jälkeenpäin ajateltuna treenaamisessa oli enemmän pinnalliset arvot taustalla terveysnäkökohdan sijaan. Tein myös työtä, joka oli vastaan omia arvoja ja joka ympäristön mielestä oli ehkä "coolia". Baareissa käyminen tuntui kyllä entistä turhemmalta, mutta vaihtoehdot olivat vähissä.

Kaksi vuotta sitten ajatusmaailmani oli suurin piirtein tämä:
Valmistuin ja olen onnekkaasti saanut kohtalaisen hyvän, vakituisen työpaikan 8-16 toimistossa, pärjään hyvin työssäni (mielestäni liiankin hyvin), kehitysmahdollisuuksia uralla on, urheilen vapaa-ajalla, käyn myös viihteellä ja tapaan ystäviäni. Olen kiinnostunut ympäristöasioista ja erityisesti nyt pinnalle noussut ilmastonmuutos huolestuttaa ja aiheuttaa ahdistusta. Elämäntavat ovat kuitenkin kaikin puolin sopusoinnussa ja olemme kaveripiirissä hieman poikkeavia terveysintoilumme ja arvojemme vuoksi.

Viimeiset kaksi vuotta olen ihmetellyt elämäni tarkoitusta lähinnä työn kannalta, koska muihin osa-alueisiin olen täysin tyytyväinen. Tajusin nopeasti, ettei yksipuolinen, lamaannuttava työ ole minua varten ja tein ainakin jälkeenpäin ajateltuna loistavan päätöksen lähteä ihmisiä koneina pitävästä, mutta varmasta ja uramahdollisuuksia tarjoavasta työpaikasta. Sen jälkeen olen päätynyt satunnaisiin määräaikaisiin luonteeltaan paljon itsenäisempiin töihin, jotka olivat hetkellisesti jopa hauskoja sekä pinnallisesti kiinnostavia. Silti nekään eivät ole tuntuneet oikein omalta. Olen pähkäillyt oman yrityksen perustamista ja lähellä se olikin. Varmasti perustaisin kyseisen yrityksen muualle kuin Suomeen, juurikin maan ilmapiiri ja kannustamattomuus nakertavat uskoa omaan itseensä.

Olen myös miettinyt jatkokouluttautumista, vaikka olinkin todella kypsä opiskeltuani lähes koko elämäni. Toisaalta nyt on helpompi tilanne kuin pari vuotta sitten, koska nyt ei oikeasti ole juuri kenellekkään töitä ja ihmiset joutuvat kouluttautumaan uudestaan. Ympäristö ei luo niin paljon paineita, kun nousukauden huuman vallitsevat työelämän arvot kasvu ja tehokkuus kaiken muun kustannuksella ovat vaihtumassa inhimillisimpiin tekijöihin (toivottavasti). Nyt olisi mahdollisuus tehdä haluamaansa työtä, vaikka menestyksestä ei ole mitään takuita. Yrittää voi, koska parempaa ei ole tarjolla, etenkin, jos riskit ovat pienehköt.

Perehdyttyäni mielenkiintoisen materiaalin pariin, ensin blogien kautta netissä sekä myöhemmin lukuisista kirjoista ahmimalla, on käsitykseni elämän tarjoamista mahdollisuuksista muuttunut täysin. Kiinnostus luonnonmukaiseen ravintoon ja siihen syventymisestä on johdattanut minut paljon suurempien asioiden pariin, kuin olisin ikinä uskonut. Asiat eivät fyysisesti ole suuria ja hienoja, vaan tärkeämpää on se, mikä ilo ja rauha sisälläni on. Tietomäärän lisäksi on positiivinen vaikutus ollut varmaankin joogalla, joka sekin liittyy kiiinteästi tutustumaani itämaisen filosofian oppeihin. Vaikka olenkin ollut elämääni tyytyväinen "normaali" ihminen, on henkisen muutoksen taso - ja se miten se vaikuttaa kaikkeen muuhun valtava. Näitä asioita on äärimmäisen vaikea selittää toisille, kuin yhtälailla pinnallisessa maailmassa elävälle, yhteiskunnan pelisääntöjen ja normien mukaan, vaikutteille alttiina olevalle itselleni 3 vuotta sitten.

Päivittäisessä elämässä ajatusmaailman muutos näkyy selkeiten kaupungin hälinässä ja näissä kysymyksissä:

Mihin nuo "tärkeät" ihmiset oikein kiirehtivät? Miksi epävarmuus peitetään pakkelikerroksen tai isojen lihaksien taakse? Miksi se työ on elämän keskipiste (ainakin ajallisesti- ja se on paljon), Miksi ainoa vaihtoehto on mennä baariin? Miksi ihmiset ovat niin välinpitämättömiä luontoa kohtaan? Mikä saa ihmisen kyseenalaistamaan "totuuden"? Mikä saa ihmisen muuttumaan?

Kysymykset ovat vailla vastausta, mutta joitain juttuja olen pohdiskellut niihin liittyen. Elämä on yleisesti hyvin erilaista nyt kuin muutama kymmenen vuosi sitten. Nyt on mahdollisuus edes miettiä elämän tarkoitusta, hengissäsäilymisen ja perheen elättämisen sijaan. Ehkä juuri se valinnan vapaus aiheuttaa meille paineita ja masennusta. Oikeastaan luulemme, että meillä on kaikki maailman mahdollisuudet verrattuna jopa omiin vanhempiimme, mutta oikeasti yhteiskunta kannustaa meitä tiettyjen vaihtoehtojen pariin ja niiden ihannointi lähtee jo pienestä pitäen. Sitten kun haluaa jotain normeista poikkeavaa, pidetään hörhönä. Yhteiskunta jo koulu ( ja tarha) aikana antaa meille tietyt vaihtoehdot ja normit, miten kuuluu elää ja käyttäytyä NORMAALISTI. Luovuus ja poikkeavuus tukahdutetaan - ja näin ihmiset hakeutuvat opiskelemaan varmoille, tutuille aloille. Samalla altistutaan äärimmäisesti ympäristölle ja media näyttää hyvän elämisen mallia. Jos asut landella, selviät todennäköisesti vähemmillä paineilla, mutta ehkä olet onnellisempi? Näin ainakin itse uskoisin. Koulutuksen ja uran lisäksi ihmisille annetaan muut elämän rakentamisen ihanteet, eli parisuhde, perhe, koira, omakotitalo, auto, matkustelu jne. Terveyskin on tietysti tärkeää, mutta tärkeämpää on näyttää naapurille ulkoisesti kuinka hyvin menee. Materialismi on meille arkipäivää, fyysinen siis. Henkinen materialismi onkin sitten vaikeammin saavutettavissa - ja miksi sitä edes pitäisi tavoitella, kun se ei kenellekkään näy? Suurin osa elää varmaan perustyytyväisinä siihen, kun ei tiedä paremmasta. Mutta mikä minä olen sanomaan elämänlaadun tasosta, sehän on niin subjektiivinen kokemus? En minä olekaan, vaan puhun vain omasta puolestani ja siitä, kuinka tietoisuudella on monta tasoa.

Nykyisen ajatusmaailmani mukaan siis lähes kaikki mikä meille uskotellaan olevan elämässä hauskaa, hienoa, tavoittelemisen arvoista jne. on oikeasti pelkkää yhteiskunnan luomaa illuusiota. Todellinen ilo ei tule itsensä ulkopuolisista asioista vaan täysin ihmisestä sisältä. Henkisen herätyksen kokemiseen auttaa varmasti luopuminen vanhasta, etenkin materiasta ja sen tavoittelusta. Moni kulkee sitä oravanpyörää koko elämänsä, eikä ehdi hiljentymään ja kokemaan sitä. Sitten vanhempana burn outeista selvinneenä ja sydäntaudeista kärsivänä 3 kertaa eronneena mietitään sitä, kuinka nopeasti elämä on mennyt. Toki herätyksen voi kokea myös vanhempana ja onhan se parempi kokea myöhään kun ei milloinkaan.

Ehkä tekstistä on jo käynyt ilmi, että olen irtautumassa ulkomaailman vallitsevista normeista ja vaikutteista. En ihannoi enää hienoa uraa -päinvastoin, hienous on se, että tekee sitä mikä oikeasti tuntuu omalta jutulta ilman varmoja takuita menestyksestä. Siis sitä, mikä on merkityksellistä sinun, eikä kavereidesi mielestä. Materialismi, hienon taulu tv:n saaminen tai matkustaminen eksoottiseen paikkaan ei ehkä täytä sitä tyhjyyden tunnetta. Myös ulkonäkö ja varsinkin sen keinotekoisesti kohentaminen on jotain hyvin kaukaista. Se ei tarkoita sitä, etteikö voisi olla huoliteltu, siisti ja kivoissa (kirppis) vaatteissa. Uskon sisäisen terveyden näkyvän ulospäin huomattavasti enemmän kuin pakkeleilla peitetyn epävarmuuden. Median vaikutuksen näkee selkeämmin kuin ikinä: Kaikki mainokset ovat täyttä shaibaa! Samoin suurin osa tv-ohjelmista sekä lehtijutuista aliarvio ja manipuloi ihmisen aivotoimintaa: "Tätä elämäsi kuuluu olla, pyri haalimaan sitä ja tätä niin elämäsi muuttuu paremmaksi!" Toki sitä työnteon uuvuttaneet ihmiset kaipaavat, helppoa viihdettä, jossa ei tarvitse ajatella. Muutenkin kaikkien (oireiden) peittäminen ulkoisesti sen sijaan, että yrittäisi korjata pohjalla olevan syyn on niin näkyvää. Ravintoa ajatellaan ensisijaisesti nautintotekijänä - ruoan pitää olla hyvää ja siitä pitää mennä nälkä oli se sitten mitä tehotuottettua moskaa tahansa. Sitten mennään ähkynä levolle ja herätään ärtyneenä juomaan kahvia, että taas piristyisi. Kierteessä ollaan. Alkoholi on osana jokaista ilon ja surun juhlaa- seuraavana päivänä ei muisteta mistä ollaankaan juteltu. Voiko hauskaa pitää muullakin tapaa?

En silti sano, että olisin täysin tyytyväinen elämääni nytkään. Koska elinpiirini ja tapani ovat jo pitkällä aikavälillä vakiintuneet, on uusien ajatusten "muokkaaminen" käytäntöön erittäin haasteellista. Vanhat tavat nähdä ihmisiä ja pitää hauskaa on koitettava säilyttää jollain tavalla, ettei ihan erakoidu ihmisistä. Pinnalliset puheenaiheet ja kuuluisa "läpänheittäminen" ja päteminen kuuluvat valitettavasti kulttuuriimme, ainakin selvinpäin - tunteista ja syvällisemmistä asioista avaudutaan ehkä sen 3 promillen jälkeen. Ja kyllä - syyllistyn edelleen ainakin pätemiseen välillä itsekin julistaessani näitä ravintojuttuja. Tosin nyt olen himmaillut huomattavasti ja antanut asioiden ja ihmisten löytää luontevasti toisensa. Se tapahtuu, jos niin on tarkoitettu ja välillä olen löytänytkin ihmisiä, joita kiinnostaa ainakin jokin osa-alue.

Niin ja minut siis tämän itseopiskelun myötä löysi mielenkiintoinen koulutus alalta, mistä en edes tiennyt! Enkä sano, että olisin silti vieläkään löytänyt elämäni tarkoitusta, mutta olen ottanut askeleita oikeaa suuntaa kohti. Näitä elämänlaadun parantamis -kirjoja on lukuisia ja moneen makuun ja ehkä aiemmin hieman skeptisesti suhtautunut niihin. Kannattaa etsiä ja tutustua, ei sitä tiedä vaikka löytäisi mitä! Tietotulva on nykyään niin valtava, että sen olennaisen, merkityksellisen tiedon löytäminen ei ole helppoa, mutta kun sille tielle pääsee, se on menoa se. Itse vaikutuin/inspioiduin aluksi Timo Ylä-Soininmäen Emotionaalinen vauraus -kirjasta sekä tietysti ravintoasioissa (yllättäen) vakuutti ja vahvisti entisestään käsityksiäni Michael Pollanin Oikean ruoan puolesta. Myös parhaillaan lukemassani Raw Food- oppaassa kerrotaan ravinnon vaikutuksesta ajatteluun ja oikeastaan koko pakettiin:) Niinhän se on. Itämaiset opit ovat tietäneet kokonaisvaltaisuuden merkityksen jo tuhansia vuosia sitten.

ps. Harkitsin vaihtoehtoisen juhannuksen viettämistä Frantsilassa Summer Yoga Retreatilla. Päädyimme kuitenkin Pärnun reissulle:) Toivon vuoden päästä viettäväni juhannusta rauhassa luonnon keskellä, ilman alkoholia ja perinteistä hälinää.

13 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus! Omat ajatukset ovat hyvin saman suuntaisia. Hauskaa miten alku talvesta raw food maailmaan tutustuessani kaikki tv-mainokset ja naisten lehdet vain ärsyttivät. Toivottavasti minäkin löytäisin elämääni saman henkisiä ihmisiä, tällä haavaa ei löydy kuin äiti kulta. :) Em tiedä miten poikaystävän päätä saisi käännettyä tuolta pepsi-pitsa linjalta kasviksien suuntaa. Hän on juuri niitä ihmisiä jotka ovat sitä mieltä ettei yhden ihmisen vaiva ympäristö asioissa kannata tai miksi vilja olisi ihmisille pahasta kun sitä on aina syöty tai mistäs sä nyt saat klasiumia kun et juo maitoa jne. Siinähän sitä on haastetta yrittää löytää tapa jolla selittää näitä asioita, osa jo alkaa näyttäneen uponneen. :)

    Itse olen juuri nyt siinä vaiheessa, että yritän miettiä mihin lähteä kouluttautumaan. Mikä olisi työ missä voisi auttaa ihmisiä, mahdollisesti myös ravinto asioissa, ei trvitsisi istua persuuksillaan koko päivää ja voisi kuitenkin olla ehkä oman työnsä herra. Ulkomaille halajaa mieli, mutta toisaalta kielipää ei ole kummoinen. Vuosi au pairina raw food perheessä voisi olla aika kova juttu. :) Kaikki ajatukset mitä minä tulevaisuudestani heittelen lähipiirille ei sovi, kun minähän olen jo herran jestas 20v. ilman koulutuspaikkaa-vanhasen hallituksen ei toivottu nuori. :P Mutta siitä olen onnellinen, että "vaihtoehtoinen totuus" löytyi jo tässä iässä. Voi kun saisi kaikki läheseinsä ymmärtään miten paljon parempi olo voisi olla ravinnon muuttamisen ansiosta, jo viherpirtelön lisääminen aamuun ja ainakin vartin syvä hengitys harjoitus päivässä. :)

    Sori tämä pitkä avautuminen. :)

    VastaaPoista
  2. Arvostan kirjoitustasi. Mukava lukea jostakusta joka painiskelee samankaltaisten asioiden kanssa ja on jopa selättänyt niitä paremmin kuin minä itse :)

    VastaaPoista
  3. Hieno ja rohkea kirjoitus! Itse myös painiskelen aika ajoin enemmän ja vähemmän samojen kysymysten äärellä. Tuo oravanpyörästä irrouttautuminen houkuttelee ja sellaisen opiskeleminen, mikä todella on sydäntä lähellä. Velallisena on kuitenkin hankala lähteä irtisanoutumaan, varsinkaan lama-aikana =( Ehkäpä joskus... :) Olen kuitenkin onnekas, että pystyn vapaa-aikana nauttimaan luonnosta ja niistä asioista, mitkä ovat tärkeitä, asunhan maalla.
    Materialistisesta ajattelusta on myös vaikea irrottautua, kun siihen kannustavaa "propagandaa" todellakin tulee joka tuutista! Tavaraa ei todellakaan enää osteta tarpeeseen, vaan esim. kohottamaan mielialaa/itsetuntoa, palkinnoksi itselle, tekemällä muut kateelliseksi jne... Eräs työkaverini menee ostamaan vaatteita piristääkseen itseään jos on ollut rasittava työpäivä..! Ja sama ihminen vie kirpparille aivan käyttämättömiä vaatteitaan, joissa on vielä hintalaput jäljellä.. Elämän tasapaino ja onnellisuus tulisi löytää jostain kestävämmästä. Tuskin sitä saa rahalla.
    Tsemppiä koulutuspaikan löytymiseen! :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos positiivisista kommenteista. Tulipa nyt vähän avauduttua, mutta mitäpä siinä menettääkään.

    anonyymi: kannattaa ihmeessä lähteä kouluttautumaan alalle, joka tuntuu oikealta, sen sijaan, että miettisi "Onko varmasti töitä" tai "onko hyvä palkka". Jos motiivit ovat väärät, se kostautuu kuitenkin ennen pitkää. Voi kun olisi itse löytänyt nää jutut jo aiemmin, mutta toisaalta elämässä asiat voi tulla kohdalleen vasta kun aika on oikee:)

    Heli S: Kiitos. On tässä aikaakin kulunut alkutaipaleelta tähän pisteeseen ja edelleen pitkä matka edessä:) Pitää nauttia myös matkasta eikä vaan päämääristä. Ja mielestäni on hienoa oivaltaa, että jatkuvasti on uutta opittavaa...

    Tassu: Samaa mieltä. Kaupungin hektisessä ympäristössä todellakin unohtaa helposti sen luonnon arvostamisen, toisin kuin maalla. Shoppailulla peitetään jotain muuta puuttuvaa...

    VastaaPoista
  5. Ihana kirjoitus! sai ajatteelemaan taas asioita...tai oikeastaan itse olen pohtinut hyvinkin samoja asioita kauan, mutta en ole valitettavasti oikein vieläkäänlöytänyt itseäni. Minulla epäillään jotain vakavampaa sairautta ja olen ollut pitkään masentunut...tuollaiset asiat kohdallani ovat todellakin saaneet kyseinalaistamaan lähes kaiken ja tuoneet uutta perspektiiviä elämään.

    Sun blogi on todella mielenkiintoista luettavaa! olisiko mitenkään mahdoton ajatus edes hieman raottaa koko elämäntyyliäsi lukijoille? olisi mielenkiintoista lukea kaikkea ihan laidasta laitaan.

    VastaaPoista
  6. Hienoa ja rehellistä tekstiä! Sun blogi on kyllä mielenkiintoista seurattavaa, voin samaistua moniin ajatuksiisi ja olen saanut sinulta paljon uutta tietoa! :)

    Painin itse tällä hetkellä näiden ammatinvalinta-asioiden kanssa, ja mua alkoi kovasti kiinnostaa löytämäsi koulutusala. Voisitko kertoa, mistä alasta on kysymys? Ymmärrän myös jos et halua jakaa sitä täällä. Olisin erittäin kiinnostunut asiasta, suuri kiitos jos voit/haluat kertoa siitä :)

    -sabrina-

    VastaaPoista
  7. anonyymi: itsensä löytämisessä on monta tasoa. Joka päivä voi oivaltaa jotain uutta ja se, että pitää sydämensä avoinna arvostamilleen asioille auttaa näyttämään tietä. (tulipa hengellistä tekstiä) mutta ei todellakaan kannata etsimällä etsiä, ne asiat tulee yleensä sattuman kautta kohdalle.

    ja sabrinalle: Kiitos! Haluan kannustaa myös muita rehellisyyteen, siinä voi vain voittaa. Olen kyllä ehkä jo liikaakin kertonut elämästäni, mutta kyllä siitä varmasti jatkossa tulee enemmänkin:) Tuosta koulutusjutusta tulen ihan varmaan kertomaan, varsinkin jos se nyt varmistuu. Sen voin kertoa, että se liittyy itämaisiin oppeihin:)

    VastaaPoista
  8. samanlaisia tuntemuksen kaaria on ollut itsellänikin, mutta se ei lähtenyt ravinnosta - oman itsensä löytämiseen on monta tietä :)

    uuden tien löydyttyä ei kannata silti erakoitua tai polttaa siltoja kokonaan. painiessani oman turhautuneisuuteni ja muiden pinnallisuuden kanssa on miesystäväni ollut suuri tuki. lainaten hänen sanojaan: elämässä pärjää ja on itse onnellinen kun näkee ihmisissä hyvät puolet.

    olen kokenut olevani elämänmyönteinen, positiivinen ja avarakatseinen nainen. käytännössä ihmissuhteissa omat mielipiteeni ja arvoni ovat kuitenkin niin vahvoja, että ne ovat saaneet minut tuomitsemaan muiden elämänviettoa ja rajoittaneet omaa sosiaalisuuttani.

    muiden (ei samanhenkisten) ihmisten hyvien puolien näkeminen on joskus vaan niin vaikeaa! nyt olen alkanut muokkaamaan ystävät-yhdessäoloa aktiivisemmin baarijuoksuista ja tyhjänpäiväisestä kahvittelusta, jossa kukaan ei ole toisella aidosti läsnä, pois toisellaisiin aktiviteetteihin sen sijaan että odottaisin, että joku muuttuu.

    tälläista turhautumista vaistosin myös postauksestasi... käsittääkseni tämä on aika uusi juttu sinulle, ja kuten olet huomannut moni samanhenkinen ihminen on jo blogiisi löytänyt :)
    haluan kuitenkin omasta kokemuksesta varoittaa, että absolutismi is not good uskonnon, ideologian tai ravinnon suhteenkaan.

    Cee

    VastaaPoista
  9. Tulipa hyvä mieli ja ajattelemista kirjoituksesi johdosta! Kahden pienen tytön äitinä elämäni on aika lailla tukka putkella menemistä, mutta olen sentään saanut muutettua elämäämme sen verran, että lihan käyttö on perheessämme vähentynyt aika lailla. Ja kaikki mahdollinen valitaan luomuna. Ehkä lasten kasvaessa voimia riittää muunkinlaiseen elämänmuutokseen.

    Tekstiäsi lukiessani minulle tuli mieleen, että uusimmassa Maku-lehdessä on juttu Ahvenanmaan elävän ravinnon instituutista. www.fisko.fi -sivuilta löytyy lisää tietoa. Minulta kurssit jäävät tänä kesänä väliin, mutta ensi kesäksi sellaisesta voisi haaveilla! Hyvää juhannusta ja kesää muutenkin!

    VastaaPoista
  10. anonyymi: totta, itsensä löytämiseen on monta tietä. Samaa mieltä ja samoilla fiiliksillä olen kanssasi. Vain aika näyttää mitä tapahtuu. Toivottavasti löytäisin samanhenkisiä ihmisiä ympärilleni, kuitenkaan vanhoja täysin menettämättä...

    Marja: Tosi kiva kuulla. On hienoa, että kiireestä huolimatta jotkut ihmiset tajuavat asioiden tärkeysjärjestyksen.

    VastaaPoista
  11. Ilolla seuraan ympärillä kehittyviä erilaisia muutostarinoita ja muutosta etsivien pohdintoja. Itse olen vuosien rämpimisen jälkeen saanut avattua aivan uuden väylän. Takana ovat tyhjyys ja sen lääkitseminen valtavalla vauhdilla, työllä, alkoholilla ja muilla raskasta energiaa elämään lisäävillä elementeillä.

    Itselleni tie aukeni henkisellä polulla ja ruokavalion asteittaisella muuttamisella. Tai voisi kiteyttää: itsensä rakastamisen opettelulla. Suurin yksittäinen tekijä lienee ollut intuitiivisen parantamisen kurssi. Valtava merkitys on ollut yhteisöllä, samanhenkisten ihmisten kohtaamisella. Kirjallisuus oli omalla kohdallani tieni alkuvaiheessa merkityksellinen asia. Intuition avulla kirjastosa löytyi aina juuri kuhunkin hetkeen sopivaa luettavaa, eniten vaelsin henkisen kirjallisuuden hyllyillä. Sain myös hienoja lukuvinkkejä muilta ihmisiltä.

    Reitti oman itsen kohtaamiseen voi lähteä monesta lähteestä ja olipa se sitten ravinto, meditointi, jooga, liikunta, kirjallisuus, energiahoidot, taivaisten auttajien kanavoinnit, luonto tai mikä tahansa muu tai näiden yhdistelmä, olennaisinta lienee puhdas halu avoimesti ja itselleen rehellisesti kohdata kaikki mitä itsestä nousee ja hyväksyä se kaikki ilman syyttelyä.

    Itsensä ja toisten hyväksyminen ehdoitta on meille kaikille suuri haaste. Palkitsevaa on se, että pienikin askel tuottaa suuria myönteisiä seurauksia niin itselle kuin lähipiirille. Joskus muutos tulee suurten murrosten kautta. Itse tein tilaa uudelle elämälle irtisanoutumalla hyväpalkkaisesta vakituisesta työpaikasta, joka vain ei enää istunut nykyiseen elämääni, ei ollut enää synkronissa tämän hetkisen todellisuuteni kanssa, ei sopusoinnussa sydämeni toiveiden kanssa.

    Toivotan kaikille etsiville välähdyksiä ja rohkeutta sekä uskallusta avata keskusteluita ja vaihtaa mielipiteitä!

    VastaaPoista
  12. Kiitoksia mainiosta kirjoituksesta ja itsesi purkamisesta - kuten jo muissakin kommenteissa on todettu - on rohkaisevaa saada lukea muidenkin kamppailevan samojen asioiden parissa mielessään (mutta niin, sitähän ihminen usein on, laumasielu, joka edes hitusen kaipaa kaltaisiaan).

    Itse olen pohtinut kevään ja kesän mittaan paljon työelämän ja vapaa-ajan suhdetta, työn sisällön merkitystä sekä henkilökohtaisella tasolla että sillä, että miksi yhteiskuntamme (tai koko läntinen kulttuuri) on muotoutunut sen suhteen sellaiseksi kuin on. Yksi hyvä sivusto, jossa aihetta on myös pohdittu eri kirjoittajien toimesta, on tässä: http://www.whywork.org/index.php.

    Hämmentävää on toki vain se, että on niin hankalaa tietää mitä oikeasti haluaa. Vähitellen olen alkanut arvostaa yksinkertaisia, luonnonläheisiä ammatteja yhä enemmän ja näitä uuden ajan hömpötyksiä (jollaisessa itsekin nyt töissä olen) yhä vain vähemmän. Oravanpyörästä irroittautuminen tuntuu vain hankalalle - varmaankin siksi, että olen kuitenkin ympäristön vaikutuksesta saanut tietynlaisen mallin elämälle ja sille, mikä on elämässä "onnistumista" ja "menestystä". Yhteiskunta ajaa luonnollisestikin kasvatustyössään ainakin näennäisesti yhteiskunnan eikä yksilön etua ja kehitystä. Vaikka itse uskonkin, että todellisuudessa kasvatustyön pitäisi ohjaantua juuri toiseen suuntaan - eli itsensä löytämiseen ja omien kykyjen hyödyntämiseen, pohdiskeluun, jotta me kaikki - eli siis yhteiskunta voisi paljon paremmin.

    VastaaPoista
  13. Kiitos sekä Annalle (hieman myöhässä) ja Matille kommenteista. Hyvin sanottu tuo Matin viimeinen lausahdus ja mielenkiintoinen linkki!

    VastaaPoista

Kommentoi, tarkastele, peilaa, opi...