Tietoiseksi tuleminen. Vastuu kaikesta elämästä. Luonnollinen ruoka. Laatu ja luonnollisuus kaikilla elämän osa-alueilla.

28.4.2013

Käännekohdassa, kiitos kaikille.

Hei kaikki lukijani.

Minusta tuntuu, että olette ansainneet vähän kattavamman tilannepäivityksen elämästäni. Etenkin siksi, koska lukijoiksini on tullut varmasti viime aikoina uusia, kirjani ostaneita innokkaita energisestä elämästä ja uudesta elämästä innostuneita naisia ja miehiä.

Ehkä olisin voinut tehdä tämän päivityksen jo paljon aikaisemmin, mutta jostain syystä kirjoittaminen on takunnut, enkä vieläkään oikein osaa tuoda selkeästi nykyisiä ajatuksiani julki, tai siltä ainakin hyvin usein tuntuu.

Kuten olette huomanneet, olen kertonut täällä (vuodesta 2009 alkaen) avoimesti elämästäni ja ajatuksistani sen eri vaiheissa. Monet ovat seuranneet blogiani sen alusta alkaen tähän päivään.

Blogini alkuaikaa sävytti selkeä sisäinen ja ulkoinen ristiriita, jolle luonnollisen ravinnon löytäminen antoi tarvittavaa lisäbuustia suuremman muutoksen tekemiseen.

Tämä elämänmuutos tarkoitti kohdallani sitä, että löysin vihdoinkin elämälleni merkityksen ja tarkoituksen. Samalla ymmärsin, mitä kokonaisvaltainen hyvinvointi tarkoittaa eli se, että voimme hyvin niin fyysisellä, psyykkisellä ja henkisellä tasolla ja että yhden osa-alueen hyvinvointi ei kerro vielä mitään.

Ennen olin elänyt "sitten kun" -elämää ja koittanut hakea onnellisuutta itseni ulkopuolelta. Sitten vihdoin, näiden asioiden myötä, annoin luvan itselleni innostua elämästä ja rohkenin jakaa aitoja ajatuksia täällä blogissani julki. Kun huomasin, että ihmiset tykkäsivät kirjoituksistani ja että en olekaan yksin ajatusteni kanssa, sain edelleen tarvittavia palikoita eteenpäin menemiseen.

Eteenpäin meneminen, jolla tarkoitan pitkälle psyykkistä ja henkistä kehittymistä (jossa terve ja energinen keho toimii tärkeänä työkaluna) on tarkoittanut ja tarkoittaa mielestäni yleisesti sitä, että ihminen pystyy koko ajan enemmän vapauttamaan sisäisiä resurssejaan ja jakamaan itsestään täten hyvää myös muille. Samalla läsnäolo kaikessa elämässä lisääntyy. Kun omat perustarpeet ovat positiivisella tavalla täytettyjä, alkavat henkiset tarpeet, kasvu ja antaminen janota täyttämistään.

Koska käymme jokainen läpi eri elämänvaiheita, täytämme myös kaikkia tarpeitamme niissä eri tavalla. Kuten vähän aika sitten kirjoitin, esim. nuorempana saamme merkityksen elämässä siitä, että meillä on mahdollisuus pitää hauskaa ja tavata ihmisiä. Kun tätä on tehnyt aikansa, alkaa janota jotain muuta. Kun olin saanut tarpeeksi toteuttaa itseäni (ja edelleen, sitä aitoa puoltani) näiden ravinto ym. asioiden myötä, ne alkoivat maistua puulta.

Samalla oli hassua, että kaikelle tälle oli nyt tilausta enemmän kuin koskaan. Maailma oli täysin auki ja olisi voinut tehdä IHAN MITÄ VAAN ja menestys olisi ollut varmaa. Monesti otinkin yhden askeleen jotain vähän isompaa projektia kohti, mutta pian huomasin, että ei, jokin tökkii. Sittemmin tajusin, että nyt onkin aika tulla äidiksi ja kohdata ihan uusia haasteita elämässä. Ja ainakin minun kohdallani äitiys tai vanhemmuus on vihoviimeistään laittanut aiemmat kokemukseni uuteen näkökulmaan.

Nyt uskon ja tiedän, että lapsen saantia edeltäneet vuodet, jolloin sain löytää aidon itseni, ilmentää sitä ulospäin ja kokea valtavia määriä positiivisuutta olivat siksi, että minulla olisi nyt voimia kokea  "vähän" haastavampia juttuja. En osaa sanoin kuvata, millainen tämä lähes kaksi vuotta sitten alkanut aika (alkaen siis siitä, kun tulin raskaaksi), on ollut. Mutta sen voin sanoa, että kaikki, mitä olin luullut jo tietäväni ja oppineeni, on noussut ihan uudelle opintasolle.

Samalla, kun perhe-elämämme on ollut haasteiden ja myllerrysten alla, valitsin tietoisesti tuoda esikoiskirjani "markkinoille". Halusin tehdä sen, koska kirja oli periaatteessa suurilta osin jo kirjoitettu ja ajattelin, että jos en tekisi sitä nyt, en tekisi sitä enää myöhemmin. Tällöin en tietenkään osannut yhtään kuvitella, minkälaista vauva-arjen ja kirjan kirjoittamisen yhdistelmä oikeasti olisi. Not the easiest one.

Elimme ensimmäisen vuoden todella katkonaisia ja univajeisia öitä viettäen, voimat vähissä, energiatasot välillä nollissa ja parisuhde myrskyten. Kirja kuitenkin valmistui, vaikka olin monesti luovuttamassa, koska sen tekeminen ja siihen liittyvät asiat nostattivat välillä tosi epämukavia tunteita. Se oli vähän niinkuin lapsen synnytys, joka oli tuoreessa muistissa saman vuoden alusta. Kipu oli tässä tapauksessa enemmän psyykkistä, kun itse synnytyskipu oli enemmän todella, todella fyysistä.

Kun sain kirjani ensimmäistä kertaa käteeni, olin pettynyt. Vaikka kirja on suurimman osan mielestä todella hyvä, kaunis ym. tiesin, että jos minulla olisi ollut enemmän aikaa, olisin tehnyt siitä vielä enemmän omannäköiseni. Sisimmissäni tiedän sen kuitenkin palvelevan suurempaa hyvän tämänlaisena, vähän kotikutoisena. Itselleni (mielelleni) kuitenkin aina se, miltä asiat näyttää on ollut hyvin tärkeää. Tosiasiassahan se sisältö on kuitenkin se, mikä merkitsee. Elämme kuitenkin pinnan hallisemassa kulttuurissa, jossa se, miltä asiat näyttää myy paremmin, kuin se, miten asiat on. Ja tottakai herkistynyt mieleni otti paineita siitä, kuinka kirja menestyy, eikä vähiten kirjan kustantamon puolesta, joka oli kuitenkin panostanut kirjan tekemiseen paljon.

Kirjan julkitulemisen jälkeen ajattelin, että se on nyt siinä - that´s it. Nyt voisin päästää irti ja "vain" olla äiti ja keskittyä "vain" perheeseen ja olemiseen. Mutta elämä ei menekään ihan niin. Koska yhtälailla, kuin lapsen syntymän jälkeen on monelle shokki, kuinka paljon lapsi oikeasti tarvitsee huolenpitoa, niin yhtälailla kaikki, mitä tänne luomme vaatii hoivaa ja kasvatusta. Kirjaa ei siis voi vaan tuosta vaan jättää oman onnensa varaan. Se tarvitsee yleisöään eikä vähiten siksi, koska sen sanoma on tässä ajassa vielä niin tärkeä.

Viime aikoihin asti, olen kokenut jonkinlaista ristiriitaa siitä, että "pitäisi" olla esillä, markkinoida itseään tms. Samalla olen askel askeleelta huomannut, että en oikeasti halua olla esillä, eikä minulla ole oikeasti juuri nyt mitään sanottavaa aiheesta tai välttämättä ylipäänsä mistään. Kirja on tullut ja siinä on sanomani siinä muodossa, missä se palvelee mielestäni kokonaisuutta. Mieheni sanoin, jos haluamme voida hyvin ja olla hyvänlaisessa kehittyvässä tilassa, tulisi keskittyä asioihin, joita haluaa, ei "pitäis"-asioihin. Niinpä.

Se, mitä ihan oikeasti haluan ja 100%:sesti haluan juuri nyt on voida hyvin ja keskittyä perheen ja parisuhteen hyvinvointiin ja tietenkin olemiseen, mikä tarkoittaa kaiken vähänkin turhan karsimista pois. Viimeinen vuosi on ollut yhtä myllerrystä ja talostamme on puuttunut katto (ilo ja rakkaus, ks. terveyspyramidi mm. kirjastani), kun emme ole saaneet nukkua ja asua omassa asunnossamme. Olemme siis etsineet ja etsineet omaa asuntoa ja parisuhdekin on ollut monesti koetuksella, vaikka tiedämme, että kaikki haasteet on tarkoitettu, jotta voisimme voittaa ne ja täten kasvaa laajemmaksi (ja täten auttaa toisia vielä enemmän). Olen ollut hukassa itseni kanssa ja kokenut oloni kaikkea muuta kuin terveyden, tasapainon ja energisyyden perikuvaksi. Oloni on ollut kaikkea muuta, mihin olin tottunut viimeiset vuodet. Miten tästä olotilasta, voisin ammentaa jotain teille?

Ei pysty, muuten se olisi itsepetosta. Haluan elää, niinkuin opetan; ensin oma hyvinvointi ja sitten vasta sen jakaminen muille - ei toisinpäin. Ja tämä hyvinvointi ei koske vaan itseäni vaan koko perhettämme. Tiesin, että se edellyttää jotain luopumista jostain "omasta" ja vihdoinkin päätin kuunnella sisäistä ääntä, joka sitä on pitkään vaatinut. Ja kun jostain luopuu niin sen seurauksena, olemmekin nyt, viimeisen viikon aikana löytäneet mieheni kanssa parisuhteestamme uuden tason. Suhteemme on elänyt selviytymisvyöhykkeellä jo pitkään, mutta nyt olemme yhdentyneet ja laajentuneet joka tasolla. Ja se tuntuu NIIN hyvältä ja oikealta, että tiedän, että se on se kaikkein tärkein juttu, jotta minä itse ja koko perhe voisivat hyvin.

Ravinto on jo ajat sitten tippunut omalle paikalleen - se on väline - ja hyvä sellainen - löytää tai pitää keho ja mieli tasapainossa. Mutta se ei ole yksinään mitään, jos elämästä puuttuu ilo ja syvemmät yhteydet itseen ja muihin. Tiedän ja uskon siis, että en voisi puhua jatkossa "vain" ravinnosta, koska minulla, anteeksi MEILLÄ on niin paljon enemmän annettavaa kaikille. En vain tiedä tarkkaan, mikä oma roolini tässä vielä olisi, mutta mieheni tietää, mitä hän haluaa tehdä juuri nyt. Ja haluan häntä tukea nyt 100%.

Tämä tarkoittaa siis sitä, että kaikki "oma", mihin on liittynyt vähänkin sana "pitäisi", tulee häviämään elämästäni JUURI NYT. Yksi niistä asioista on tämän blogini kirjoittaminen. Olen jo pitkään halunnut lopettaa Quinoaa:n, mutta jotenkin se on jäänyt roikkumaan. Olen ajatellut, että blogin pitämisestä olisi "jotain hyötyä", mutta nyt uskon, että mitä enemmän luopuu kaikesta vähänkin epäoleelliselta tuntuvasta, avaa ovia jollekkin ihan uudelle, suuremmalle ja paremmalle.

Mielelle se on tietenkin inhottavaa luopua "vuosien aikaansaannoksista", mutta kaikkea aikansa. Vain muutos on pysyvää - niinkuin olen hokenut.

Kiitos kaikille, jotka olette ostaneet kirjani. Toivon teille mahtavaa matkaa - ja toki ihan kaikille muillekkin. Kirja ei kuitenkaan vastaa millään lailla esimerkiksi sitä, mitä voi saada henkilökohtaisissa kohtaamisissa. Koska itse en tällä hetkellä "päivystä", vaan keskityn päätoimisesti lapseni hoitoon, koska se tuntuu todella oikealta, tärkeältä ja on oikeastaan ainoa vaihtoehto ja olisi todella vaikea laittaa lastani vielä aikoihin mihinkään hoitopaikkaan, on yksi suositeltava reitti oman tasapainon, terveyden ja aidon ja uuden itsen löytämiseksi mieheni Heikin valmennuksista, joita suosittelen todella lämpimästi. Hän tulee tekemään myös valmennusryhmiä lähiaikoina (www.heikkiharju.com).

Uskon hänen työhönsä 200%:sesti ja siksi haluan seistä nyt hänen tukenansa, kun hän rakentaa palveluitaan ja ilmentää maailmalle valtavaa potentiaaliaan (joka on ollut pitkään pitkään piilotettuna). Se, mikä oma seuraava juttuni tulee olemaan, se jääköön nähtäväksi. Oikeastaan pyrimme siihen, että omia juttuja ei meidän perheessä enää ole, vain yhteisiä. Jokainen rakentaa samaa taloa, eikä sooloile omine telttojensa kanssa, jotka kevätsade kuitenkin kastelee jossain vaiheessa.

Nyt en halua tehdä mitään tarkkaan harkitsematta. Mahdollisuuksia seuraavan kirjan tekemiseen olisi ulkopuolelta vaikka kuinka paljon, mutta on pakko kuunnella sisäistä ääntä ja odottaa, kun se resonoi ulkoapäin tulevan "paineen" kanssa. Tiedän, että ne kohtaavat aina silloin tällöin ja silloin näkyvässä maailmassakin tapahtuu. Mutta välillä on aikoja, jolloin on aika olla "nobody", "näkymätön", esimerkiksi omalle mielelleni vaatimaton kotiäiti, joka kuitenkin tuo sen valtaisan täyttymyksen sydämeeni.

Matkani tai matkamme jatkuu, mutta tämän blogini on nyt aika loppua. Pysy lukijalistalla, niin päivitän kyllä tähän, jos synnytän uuden blogin. Muista myös Hidasta elämää - blogini, jota päivitän jos siltä tuntuu. Myös nettisivuni pysyvät ainakin toistaiseksi, sinne päivittelen artikkeleita, joita päivittelen Quinoaa:n facebook-ryhmään ainakin jonkin aikaa. Pysy ryhmässä tai eroa - miten haluat. Blogi pysyy edelleen tässä tämännäköisenä ainakin toistaiseksi, vaikka en sitä päivitä.

Kiitos kaikille lukijoilleni. Toivotan kaikille jatkuvasti uutta päivää <3 p="">
Ps. Kiitos edellisen postauksen kommenttiosioon sille, joka kommentoi sitä, että blogini voisi uusiutua välillä:) Se taisi olla viimeinen pisara tälle päätökselle. Kiitos sinulle!

Uutta on tulossa!














23.4.2013

Suomen Voimaruoka ja suklaalakkoilua :)


Suomen Voimaruoka on uusimpia superfood-alan nettikauppoja ja lähtenyt liikkelle kunnon volyymilla: heidän Facebook-sivuillaan on jo yli 5000 tykkääjää. Hienoa, että markkinointiin panostetaan - sitähän olen täällä monesti vinkittänyt "luomualan" toimijoille. 



Hyvästä markkinoinnista yleisesti kun puhutaan, niin erittäin tärkeää olisi panostaa niin yrityksen sisäisiin arvoihin ja motiiveihin (kuten onko missio selkeästi määritelty) kuin sitten yhtä lailla ulkoisiin asioihin, kuten tuotteisiin, niiden esillepanoon, näyttävyyteen jne.

Suomen Voimaruoka lähetti minulle näytepaketin itsestään ja se vakuutti sen verran, että voin reilusti suositella tätä yritystä. Tuotemateriaaleihin oli panostettu paljon ja pakkaukset olivat selkeitä ja helposti lähestyttäviä. Tuotteet ovat heidän mukaansa erittäin laadukkaita ja hinnat edullisia. Myös postikulut (2,90) ovat Suomen halvimmasta päästä ellei halvimmat.

Voimaruoan (ks. nettisivut) tuotevalikoima sisältää reilut parikymmentä superfoodia acaista vehnänoraaseen. Olemme kokeilleet näistä nyt muutamia ja tykästyneet erityisesti spirulinaan ja pakurikääpään. Vaikea tietenkin verrata muihin merkkeihin, että ovatko selkeästi parempia. Kokonaisuutena yrityksen homma kuitenkin toimii hyvin.


Jostain syystä erilaiset stimuloivammat ruoat eivät ole viime aikoina houkutelleet (kuten guarana) ja olemme aloittaneet myös (raaka)suklaalakon - jälleen kerran. Nyt on jopa viikko suklaatonta ja lähes herkutonta elämää takana ja olo on kyllä parempi, kun jatkuvasti ei tee mieli makeaa. Ensimmäisinä päivinä toki on aina vähän vieroitusoireita, jos on totuttanut itsensä päivittäiseen "palkitsemiseen". Väsyneenä kun on niin helppo hakea tunnetilan muutosta makeasta. Mutta pitkällä tähtäimellä jatkuvaan makeaan sortuminen aiheuttaa vain lisää väsymystä ja tietenkin riippuvuus vain kasvaa. Jossain vaiheessa oma jatkuva herkkujen tarve tulee kuitenkin kohdata, vaikka kuinka laadukkaasti väittäisi itselleen herkuttelevan. Olemme puolisoni kanssa helposti makeaan sortuvia (vaikka kuinka laadukkaasta herkusta olisikin puhe), joten tähän lakkoon vaadittiin molempien tiukka päätös ja täysi ehdottomuus suklaan suhteen.

...WHAT TO DO INSTEAD?

Suklaahimon iskiessä (joka muuten vähentyy päivä päivältä) voi tehdä esimerkiksi kookoskarkkeja, jotka ovat superhelppoja: lautaselle kookosöljyä, johon sekoitetaan kookoslastuja ja vähän hunajaa. Muotoile karkeiksi ja pakasta. Kookosöljyä ei tarvitse edes sulattaa tässä.



tai jotain vielä parempaa:

Suklaahimon iskiessä, voi kokeilla myös "lääkitä itse syytä" eli lähentyä fyysisesti läheistä ja rakasta ihmistä kanssa ja katsoa, voisitteko tehdä jotain ihan muuta, kuin syödä suklaata :) Kaikille asioille ei siis tarvitse etsiä korviketta, vaan antautua elämälle...

Koska olen suositellut blogissani jo vuosia herkuttelua (edelleen, vaikkakin laadukasta sellaista) ja raakasuklaan nauttimista, käännän tietoisesti nyt pikku hiljaa suuntaa ja alan painottaa muita ruokia, joita itsekin haluamme ihan oikeasti käyttää pidemmällä tähtäimellä. Näihin kuuluvat juurikin kaikki ei-makea, kuten kaikki vihreät (esim. viherjauheet, chlorella, spirulina), erilaiset siemenet (kuten hamppu, chia) sekä proteiinijauheet, mehiläisen siitepöly (kiitos Suomen voimaruoka, että muistutit tämänkin olemassaolosta), pakurikääpä sekä ashwaganda, jota olen alkanut nyt testaamaan pitkästä aikaa uudelleen.

Tavoitteenamme onkin tehdä ainakin pari kertaa viikossa "suolaisempi" aamusmoothie, joka sopii erityisesti makean välttelijöille. Tähän smoothieen tulee esimerkiksi:

- Jotain vihreää, kuten persiljaa tai lehtisalaattia
- Avokadoa
- Sitruunaa
- Hamppu- tai riisiproteiinia (maustamaton)
- Ripaus laatusuolaa
- Lähdevettä

Nam nam. Kaikkeen tottuu. Puolisoni sanoi hyvin, että emme voi enää huolettomasti suositella kaikille suklaan syöntiä, vaikka kuinka laadukasta se olisi. Koska tällöin puhumme myös itsellemme. Haluamme elää niinkuin opetamme ja opettaa niinkuin elämme.

Poikamme Jere tykkää kovasti spirulina-tabuista niinkuin äitinsäkin. Ne tosin värjäävät aika kivasti suun ympäristöä ja jäävät välillä hampaiden väliin pitkäksikin aikaa. Mutta jos näillä saa "korvattua karkin", niin edut voittavat kyllä 100-0 haitat.



Siispä kiitos laadukkaasta kaupasta, Suomen voimaruoka!

Ja vielä loppuKvinkki, jos haluat osallistua kirja-arvontaan:

En ole ollut aikoihin paras esimerkki siitä, miten markkinointiin panostetaan elämäntilanteestani johtuen. Tykkään kuitenkin silloin tällöin käydä pyörähtämässä ihmisten ilmoilla, niinkuin viime sunnuntaina mahtavan valoisilla ilon ja valon markkinoilla. Yllätyin iloisesti, kuinka monet ihmiset tulivat juttelemaan kanssani ja ylipäänsä tunnistivat minut. (välillä tässä arjen pyörityksessä tuntuu, että en ole olemassa...).

Onneksi mukavat ihmiset auttavat markkinoinnissa ja kaikki apu on plussaa :) Kiitos Hyvää - blogissa on Uusi päivä -kirjani arvonnassa kahden muun kirjan ohella. ja Quinoaa-Facebook-sivuilla arvon myös säännöllisesti kirjojani, käyppä siis tykkäämässä, jos olet kyseisessä toiminnossa mukana.

Tulevia kirjoitusaiheitani, kun vain saan aikaa ovat mm. suola-ja savivedestä tarkennusta sekä vauvojen rokotukset. 

18.4.2013

Elämää maan pinnalla, mutta luottaen

Ravinto, ruoka ja erilaiset ruokavaliosuuntaukset- ja näkemykset herättävät ihmisissä kovasti tunteita. Hidasta elämää - sivuston perustajasta, Pekka Niemisesta kertovaa artikkelia on luettu ja tykätty tuhansissa määrin. Nieminen kertoo suosivansa paleotyyppistä ruokaa ja kertoi luonnollisen ravinnon olevan yksi tekijä, jolla hän vahvistaa itseään sairastuttuaan kahteen eri syöpään. Kun artikkelissa on mukana vielä lääkäri (Olli Sovijärvi) puoltamassa Pekan näkemyksiä, on suosio ja näkyvyys taattu täällä auktoriteettiuskoisessa Suomessamme. Toisaalta myös vastustajia riittää. Kaikille (valtavirrasta) uudemmille näkemyksille on aina aluksi vankka vastustajajoukkonsa, jotka etsivät omaan uskomusjärjestelmäänsä sopivia usein epäoleellisia epäkohtia uusista näkemyksistä. Muutos pelottaa, varsinkin jos se koskee omaa elämää ja omia elämäntapoja. Tämän voi huomata, esim. kyseisen jutun kommenttiosiossa tai omasta blogistani vuosien varrella.

Mitäköhän tästä aiheesta voisin vielä sanoa? Tarvitsemme tarinoita. Tarvitsemme esikuvia. Tarvitsemme todisteita. Tarvitsemme lääkäreitä. Tarvitsemme radikaalejakin vaihtoehtonäkemysten edustajia. Tarvitsemme kaikkia, jotta syvempi muutos tapahtuu. Toiselle resonoi ihan eri jutut, kuin toiselle. Uusien asioiden ja etenkin ajatusten omaksuminen ja käytäntöön pistäminen tapahtuu hitaasti, mutta varmasti. Samat aiheet pitää olla usein esillä ja jopa vuosikausia, jotta niiden viesti menee sinnikkäidempienkin vastustajien selkäytimeen.

Omalla kohdallani tuntuu siltä, että raskaus- ja äitiysaika tuotiin minulle yhdestä syystä siksi, että pääsisin irti kaikista ravintoon liittyvistä ideologioista ja oppisin oikeasti kuuntelemaan kehoani - tai toisaalta päästämään kunnolla irti itsestäni, kehostani ja mielestäni. On helppo noudattaa jotain ruokavaliota silloin, kun olet valmiiksi korkeassa tilassa ja pystyt keskittymään täysillä vain itseesi. Nyt pystyn samaistumaan hyvin myös "tavallisempaan ihmiseen" ja ymmärrän millaista on mm:

- Se, kun energiatasot ovat totaalisen matalat
- Se, kun rahat ovat vähissä ja pitäisi kuitenkin panostaa ruokaan
- Se, kun ei ylipäänsä jaksa miettiä ruoka-asioita/omaa hyvinvointiaan
- Se, että ahdistuu, kun ei osaa ottaa omaa aikaa
- Se, kun kokee ristiriitoja ja painetta olla äiti ja samalla "jotain muuta merkityksellistä"
- Se, kun miettii "tavallisiin töihin" menemistä
- Se, kun yrittää meditoida ja löytää kadonnutta yhteyttä itseensä, mutta pian huomaa nukkuvansa tai olevan entistä enemmän pihalla
- Se, kun sisällä myrskyää pikkuasioista ja syyttää ulkopuolisia tapahtumia ja ihmisiä kaikesta
- Se, kun asunto on jatkuvasti sotkuinen, vaikka tuntuu, että siivoaisi koko ajan
- Se, kun kokee olevansa jatkuvassa stressissä

Nämä asiat ja niiden herättämät tunteet ovat lopulta kuitenkin vain pisaroita valtavan onnellisuuden meressä, vaikka mielemme antaa niille liioitellun merkityksen. Koska onni on pikkuasioissa ja lukuisissa läsnäolevissa hetkissä, jotka jokainen päivä meille antaa. Syvempi onni ja elämän merkitys tulee silloin, kun tekee oikeita asioita ei pelosta, vaan rakkaudesta käsin. Esimerkiksi olemme päättäneet sen, että emme tingi ruoasta (mitä tulee sen hintaan) vaan teemme sitten enemmän töitä maailmankaikkeuden palveluksessa. Työn tulos ei ehkä näy konkreettisesti (esim. rahallisesti) heti, mutta palkinto tuleekin siinä, että pystyy elämään läsnäolevaa elämää rehellisesti. Ja tietää, että aina tulee selviytymään, kun luottaa...




11.4.2013

Elä niinkuin kuolisit huomenna...

Lopeta mielen tarkkailu ja elä elämää nyt! (eli taas puhun aiempia opetuksiani vastaan, vai?)

Tämän kirjoituksen aiheen inspiraattorina toimi yksi valmennettavani, huikea nuorimies tai ainakin itseeni verrattuna nuori biologisen iän mittareilla. Olenhan jo hurjat 32v :) Henkisellä tasolla iällähän ei oikeasti ole mitään väliä. Tänään kuulin hänen suustaan myös sen, minkä olen itse kokenut todeksi viime vuosina: minussa on kuulemma lapsenomaista leikkisyyttä, joka ei katso ikää. Se on niin totta. Aikuisvuoteni elin pitkälle liian vakavasti (lue: suorittaen). Kun löysin syvemmän yhteyden aitoon itseeni, löysin myös sen sisäisen lapseni, joka on meissä kaikissa. Vapaushan on sitä, että voi tilanteen mukaan olla lapsi, aikuinen tai vaikka vanhus. Voi käyttää lapsen leikkisyyttä ja olla läsnä ja avoin elämälle koko ajan. Silti voi käyttää aikuisen järkeä ja vanhuksen viisautta ja kokemusta. Rajoittavaa elämästä tulee silloin, kun kiellämme jonkun osan itseämme, aitoa luontoamme. Liian monella sisäinen lapsi on vankilassa.

Tämänpäiväinen keskustelumme tämän miekkosen kanssa peilasi vahvasti omia nuoruuteni kokemuksia. Ja nuoruudella puhun nyt suurinpiirtein ajasta 18-25 vuotiaana, jolloin elin ajoittain melko villistikin. (myönnettäköön, että jo ikävuodesta 15 alkaen..). Tänä aikana en vähät välittänyt terveydestä, vaan kiinnostuksen kohteinani olivat lähinnä oma ulkonäkö, vastakkainen sukupuoli ja vähemmän terveelliset aktiviteetit eli biletys ja erilaisten kokemusten metsästys ei-niin-terveellisten nautintoaineiden siivittämänä. Parikymppisenä tosin arkeni muuttui huomattavasti tervehenkisemmäksi, mutta usein viikonloppuisin elin vielä tuolla tavalla.

Näin jälkeenpäin katsottuna elin "sitten kun" - elämää mielessäni seuraavan viikonlopun bilereissu kavereiden kanssa tai sitten myöhemmin esimerkiksi "parempi työpaikka" tai liikuntasuoritukset. Mutta vaikka sisällä oli ajoittainen tyhjyys, olin kuitenkin enimmäkseen ihan tyytyväinen elämääni. Odotukseni ja elämäntilanteeni kohtasivat; minulla oli niitä asioita elämässäni, mitä halusinkin ja minulla oli mahdollisuus tavoitella niitä asioita, joita halusin.

Tietenkään samat asiat, tavoitteet ja halut eivät palvele meitä ikuisuuteen. Joten 30-v:n kolkuttaessa ovelle, ja jo vuosia aiemmin, biletys oli alkanut maistua puulta. En kuitenkaan ollut löytänyt korviketta tuolle ajanvietolle, kunnes oli pakko. Sisäinen kriisi, joka ilmeni valtavana eksistentiaalisena tyhjyytenä, pakotti pysähtymään ja katsomaan itseä syvemmälle. Sittemmin henkinen puoleni avautui ja tajusin, että kaikki on tässä ja nyt aina, enkä tarvitse enää kokemuksen kokemusta - entisillä mittareilla ajateltuna - ollakseni tyytyväinen.

Vaikka nykyinen elämäni on jo monta vuotta ollut hyvin hyvin erilaista, kuin "nuoruusvuosieni" elämä, olen hyvin tietoinen siitä, että kaikilla kokemuksillani oli todella tärkeä tarkoitus enkä vaihtaisi hetkeäkään niistä pois. (no, ehkä muutaman hetken voisin vaihtaa..) Kaikenlaiset kokemukset ovat mahdollistaneet sen, että olen saanut kokea hyvin erilaisia tunteita ja oppia, mistä asioista pidän ja mistä en pidä. Olen oppinut valtavasti itsetuntemusta ja itseluottamusta. Rohkenut mennä niitä epämukaviakin asioita kohti, joiden on tiennyt ehkä alitajuisesti kasvattavan. Välillä olen rämpinyt syvissäkin vesissä ja kärsinyt sydänsuruista ja epäonnistumisen tunteista. Eli ihan normisettejä.

Ihmisen psyyke rakentuu niin, että kohtaamme elämässämme tiettyjä kehitysvaiheita, jotka pitää käydä läpi, jotta menemme eteenpäin ja kasvamme. Tätä voisi verrata vaikka lapsen motoriseen kehitykseen, jossa esiintyy aika ajoin tiettyjä herkkyyskausia, jolloin lapsella on suurempi mahdollisuus omaksua jokin tietty taito. Mielen kehitys menee eteenpäin siten, että jossain vaiheessa "kapinoimme" omaksumaamme arvomaailmaa vastaan omaksumalla uusia arvoja ja toimintatapoja, jotka ovat usein jopa vastakkaisiakin entisiin. Tästä esimerkkinä lapsen kapina vanhempiaan vastaan jo uhmaiässä, mutta myös teini-iässä. Sama kapinointi jatkuu myös aikuisiällä, hieman erilaisessa ja sivistyneemmässä muodossa. Se ilmentyy ristiriitaisina tunteina, kyllästymisenä ja turhautumisena vanhaan. Uuteen ja tuntemattomaan ei ole vain niin helppo hypätä kuin nuorena.

Tämä liittyy myös valmennettavaani (joita on tällä hetkellä hurjat 1 kpl resurssien puutteen vuoksi). Nyt vähän reilut 20-vuotias mies oli jo ennen 20-vuotta lukenut Tollet ja omaksunut "foodi-ajatusmaailman". Päällisin puolin varmasti näyttää siltä, että elämässä asiat ovat enemmän kuin kunnossa, mutta sisäisessä maailmassa on ristiriita ja tyhjyys. Olisi halua bilettää ja "sekoilla" - elää elämää, niinkuin viimeistä päivää. Ei tarvitsisi miettiä terveyttä tai yleensä miettiä. Olimme molemmat sitä mieltä, että liiallinen mielen tarkkailu (joka oli opittu Tollelta) pitää elämän mielessä, kun elämä pitäisi elää tässä ja nyt FYYSISESSÄ maailmassa, kun puhutaan vielä nuoresta ihmisestä. 

Siispä. Liian aikaisin aloitettu henkinen pohdiskelu ja mielen tarkkailu ei siis mielestäni ole se, joka vie eteenpäin varsinkin, jos se ei tunnu vievän eteenpäin ja etenkin: jos se ei tuo elämään iloa! Nuorena tarvitsemme kokemuksia ja oppeja, jotka tulevan vain kokemalla ne usein kantapään kautta. Emme kehity mitenkään pelkästään sisäisessä maailmassa tunteitamme ja ajatuksiamme tarkkailemalla. Ei. Tunteista ja ajatuksista irtautuminen on mahdollista silloin, kun olemme rakentaneet mielemme tiettyyn pisteeseen, mikä taas edellyttää monia monia ajatuksia ja tunteita, jotka tulevat vain elämällä.

Jokainen on tietenkin yksilö ja tämä on tietynlainen yleistys nuoriin liittyen. Mutta luulen olevani oikeilla jäljillä. Nuoret blogini lukijat siis; eläkää (muualla kuin mielessänne)! Pitäkää bileitä ja tavatkaa toisianne tai yleensä ihmisiä. Tollea ehtii lukea kyllästymiseen asti sitten myöhemminkin :)

Tietenkään kaikki eivät tarvitse samanlaisia kokemuksia, kuin mitä itse olen käynyt läpi. Juuri nyt asiat, itsensä kehittämisen, työnteon ja viihteellisen ajanvieton voi tehdä paljon "ekologisemmin". Oman kokemuksen mukaan sosiaalisissa kontakteissa oppii ehkä eniten elämässä. Itse olen oppinut itsestäni ja elämästä etenkin erilaisissa sosiaalisissa työtilanteissa, mutta yhtälailla olen tarvinnut ystäviä, joilla on ollut samanhenkiset intressit kuin itselläni. Kiitos siis kaikille ystävilleni (etenkin "entisessä elämässä"). Ystäviä olemme edelleen. Yksin emme kehity.

Ja tämän tekstin otsikosta. Se koskee ihan kaikkia. Liian paljon varmistelemme elämää ja mietimme, että "sitten toteutan unelmani jne". Erinomainen muistutus siitä, elätkö unelmaasi juuri nyt on se, että elätkö niinkuin kuolisit huomenna. Voisitko tehdä juuri tänään jotain, minkä haluaisit tehdä ennen kuolemaasi? Rajua, mutta elämä on.

Ps. Tähän tulisi kuva jostain teinibiletys-vuosistani, jos olisi helposti saatavilla. Ehkä joku kerta laitan:)

Pps. tästä miehestä kuullaan vielä ja paljon!




4.4.2013

Tervetuloa kesäretriitillemme ihanaan Wäärälään! (vajaa puolet paikoista vapaana!)

Puolitoista vuotta sitten kokoonnuimme eräällä porukalla ja suunnittelimme mahdollisesti yhdessä pidettävää retriittiä tulevalle kesälle eli viime kesälle. Eräs parivaljakko ei kuitenkaan päässyt yhteiymmärrykseen retriitin sisällöstä, joten asia jäi hautumaan. Onneksi näin, koska viime vuonna minulla ei todellakaan olisi ollut ylimääräisiä resursseja asialle.

Tänä vuonna pidämme omannäköisemme retriitin - tai viikonlopun - mieheni Heikin kanssa. Emme olleet edes miettineet asiaa, mutta Minkkisen Leenin kysyessä, pääsisimmekö pitämään hyvinvointiteemaista retriittiä hänen kesäpaikkaansa Wäärälään, emme voineet kieltäytyäkään. llmoittautuneita kuulemma olisi jo muutama ennen kuin asiaa oli mitenkään mietitty! (Sormensa pelissä tämän asian suhteen on myös ihanalla Kirsillä/Deepthillä, jonka tulevaa "Ihana elämä" - tapahtumaa suosittelen lämpimästi.)

Tulemme pitämään kesäviikonloppua koko perheen voimin ja olen mukana niin paljon, kuin pojan perässä juoksemiselta kykenen. Voin sanoa, että perässä ei ole meinannut pysyä sitten millään, vaikka meillä on melkoisen pieni asunto. Joulusta alkanut hutera tallustaminen on muuttunut viime aikoina kunnon köpöttelevään juoksuun! Yhdessä sekunnissa poika on kiitänyt kiellettyyn paikkaan, vessaan, ja tiputtanut ties kuinka monennen pääsiäistipun vessanpönttöön :) Parasta on se, kun saa laittaa kengät jalkaan (sisällä tai ulos mennessä). Kenkä onkin Jeren yksi ensimmäisistä selkeistä sanoista äittän, kakan, lampun ja mamman lisäksi.

Mutta pidemmittä puheitta: tervetuloa mukaan! Paikkoja ei ole jäljellä enää kovin montaa ja jos kokonaisvaltaisesti tervehdyttävä ja rentouttava seura ja ympäristö houkuttaisi niin en juurikaan parempaa paikkaa löydä rahojen sijoitukselle. 

Katso isommassa koossa oleva helpommin luettava esite tästä ja laitan sen myös lähiaikoina tulevan uutiskirjeeni liitteeksi, jos haluat vinkata ystävälle


3.4.2013

Tamperelaiset huom! Luomu- ja lähiruokaa suoraan pellolta pöytään

Tulevan kesän viljelysmahdollisuuksia miettiessäni ja viljelypalstoja etsiessäni törmäsin hankkeeseen "Meirän pelto". Hanke vaikutti jakamisen arvoiselta myös täällä, koska pelto/hanke kaipaa lisää osuuskuntalaisia (toiminnan kannattavuudeksi ja ettei laadukas sato mene hukkaan!). Toivottavasti sinäkin välität tietoa eteenpäin! Itsekin liityn mukaan, mikäli en päädy ottamaan omaa palstaa tai pääse viljelemään kotipihalle. 

Mikä on Meirän pelto? (seuraava tietous peräisin Meirän pelto-sivulta sekä yhteyshenkilöiltä)

Meirän Pelto on tamperelainen kumppanuusmaatalousosuuskunta (Community Supported Agriculture, CSA). Me kaupunkilaiset haluamme tietää mistä ruokamme tulee, joten olemme vuokranneet pellon ja palkanneet puutarhurin sitä viljelemään. Pelto sijaitsee Kangasalan Kesossa.


Haluamme puhdasta, lähellä tuotettua ruokaa suoraan pellolta omaan keittiöön. Yhteistuumin ja -toimin voimme minimoida luontoa kuormittavien viljelymenetelmien, kuljetusten, pakkausten ja välikäsien määrää. Meille on tärkeää päästä mukaan omin käsin kasvattamaan ravintoamme ja tarjota myös perheillemme tervehdyttäviä ja voimaannuttavia yhdessätekemisen kokemuksia.

Osuuskuntamme…

on vuokrannut 3 ha peltoa Kangasalta ja palkannut ammattipuutarhurin viljelemään vihanneksia ja juurikkaita osuuskuntalaisten tarpeisiin. Jäsenet auttavat puutarhuria talkoillen muutaman kerran kesässä ja satoa jaetaan viikottain Tampereella. Osuuskunnan jäsenille järjestää itsepoimintapäivät pellolla, vuodenaikajuhlia, opintopiirejä ja savusaunailtoja, jotka antavat meille mahdollisuuden yhdessäoloon ja luonnon ihmeiden opiskeluun.

Keskitymme paikallisen talouden tukemiseen sekä yhteistyön luomiseen keskenämme sekä maaseudun ja Tampereen välillä. Tuemme luonnon monimuotoisuutta luomuviljellen puhtaan ja terveen elinympäristön saavuttamiseksi. Ohjaamme yhteiskunnallisen yrittäjyyden mukaisesti voitot oman osuuskuntamme kehittämiseen.





Meirän Pelto Osuuskunta ottaa uusia jäseniä kasvikaudelle 2013. Jos vaadit puhdasta lähellä tuotettua ruokaa, kosketusta lähimaaseutuun, tai kaipaaat enemmän yhteistä tekemistä, lopeta haaveileminen ja liity lähimpään kumppanuusmaatalousosuuskuntaan!

Meirän Pelto Osuuskunta kasvattaa kausikasviksia tamperelaisille Kangasalan Kesossa. Osuuskunnan palkkaama viljelijä huolehtii osuuskunnan pellosta luonnonmukaisin menetelmin. Sadonjako alkaa kesä-heinäkuussa. Kausiruokaa riittää pitkälle syksyyn ja juureksia myös talven varalle. Vastakorjatut vihannekset, yrtit, pavut ja juurekset ovat noudettavissa aivan Tampereen keskustasta, ympäristökeskus Morenian tiloista viikoittain. (Sisäänkäynti patosillan puolelta, Satakunnankatu 13 B)

Satolaatikon lisäksi jäsenille on tarjolla käytännön harrastus- ja oppimismahdollisuuksia pellolla sekä kaupungissa. Yhteisiä tietoa ja taitoja kartutetaan peltoretkien ja käytännön tekemisen kautta. Tulevan kesän aiheita ovat mm. juurekset, villivihannekset, ja mehiläiset. Yhteiskuntavastuullisena osuuskuntana teemme työtä ympäristöä kunnioittavamman ruoantuotannon puolesta. Toimintamme on voittoa tavoittelematonta ja pyrimme kohti omavaraisempaa tulevaisuutta, jotta maa pysyisi vihantana myös tuleville sukupolville. Olemme osa kansainvälistä CSA-verkostoa.

Suomen kumppanuusmaatalousverkostoon voi tutustua osoitteessa: https://www.facebook.com/groups/suomenkumppanuusmaataloudet

Vapaana olevat paikat osuuskunnassa täytetään jo tänä keväänä. Sato-osuudet ovat nyt viime vuotta edullisemmat ja niissä on otettu huomioon erikokoisten kotien tarpeet.

Maksut voi suorittaa nyt myös neljässä erässä. Jos aktiivinen osallistuminen pellolla on kiireiden tai elämäntilanteen yhteensovittamisen kannalta haasteellista, myös asiakkuudella tuet tärkeää asiaa! Liittyä voit yksinkertaisesti netissä osoitteessa: http://meiranpelto.fi/jasenyys/liity-jaseneksi/ 

Hinnat kasvukaudeksi 2013 (sis alv): Iso satolaatikko, noin neljälle hengelle 600€ Normaali satolaatikko, 1-2 hengelle 400€ Pieni satolaatikko, tutustumiskoko 200€
(toimitukset siis viikoittain Tampereen keskustaan)

Uusilta jäseniltä kerätään lisäksi kertaluonteinen liittymismaksu, 30€ ja osuusmaksu, 80€. Jatkavat jäsenet maksavat vain sadosta.

Tervetuloa yhteisen pellon ääreen kasvattamaan omavaraisemman huomisen versoja! Yhteydenotot: Puutarhuri Jonna Kumpulainen Ülle Kärk p. 0407269361 p.0440309033 jonna.k.kkumpulainen@gmail.com ullekark@hotmail.com

Meirän pelto-Ryhmä Facebookissa

Mikäli pellolla kyykkiminen ja kitkeminen ei siis ole välttämättä juuri sinun intohimosi, mutta haluat nauttia mahdollisimman alkuperäistä ruokaa minimi välikäsin, olisiko tässä hyvä mahdollisuus siihen?

21.3.2013

Vauvoista taas - ja kokonaisvaltaisesti ja tapahtumapäivitys

Tässä kaksi uutta lukemisen arvoista artikkeliani;

1. Vauva turvallisesti maailmaan, äidin ravinteiden saanti, joka käsittelee samoja asioita, joita fyysisiin tekijöihin painottuvilla vauvaluennoilla käsittelemme. Tässä on perustietoa ravinteiden ja lisäravinteiden merkityksestä

2. Läsnäolon ja aidon hyvinvoinnin lahja tulee kohtaamalla oma lapsuus

Tämä aihe on ollut jo pitkään to-do - kirjoituslistallani, mutta nyt se päätti ilmentyä. Viimeistään oman lapsen saanti nostaa väkisinkin tiettyjä tunteita pintaan omasta lapsuudestamme. Jos haluaa kehittyä/laajentua ja kasvaa, ne tunteet tulee kohdata, tuntea ja sittemmin hyväksyä ennemmin tai myöhemmin, jolloin niiden taakasta voi irtautua.

Ja seuraavassa vielä kevään päivitettyjä tapahtumia. Katso tapahtumat tarkempine linkkeineen tästä. Tuosta alimmasta kesäretriitistä Wäärälässä on tulossa pian oma blogauksensa, sinne paikat täyttyvät jo hyvää vauhtia.

TAPAHTUMIA KEVÄT 2013


* 25.3. Kirja- ja suklaamaistiaisia Tampereen Ruohonjuuressa klo 12-18

* 7.4. Vauvaluento Padasjoella

* 13-14.4. Hengen ja tiedon messut Tampere, tavattavissa Basam Booksin osastolla klo 12-16

* 19.4. Psyykkinen ja henkinen valmennus vanhemmille tai sellaisiksi aikoville Tampereen Steiner koulussa klo 17-19.30

* 21.4 Ilon ja valon markkinat, Hki.

* 15-16.6. Wäärälä, retriitti: Keho ja mieli luonnolliseen tasapainoon – energisoidu kokonaisvaltaisesti 


16.3.2013

"I have a dream"

Nyt minulla olisi asiaa sinulle, joka olet perustanut uuden yrityksen liittyen luonnonmukaiseen elämäntapaan tai kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Tai sinulle, joka mietit asiaa. Pulju voi olla vaikka ravintola, kahvila, hoitola tai vastaava. Oikeastaan aika sama, että mikä. Olen törmännyt viime aikoina moniin uusiin, "hyvien arvojen pohjalta" perustettuihin yrityksiin, jotka ovat joutuneet lopettamaan toimintansa. Ei ole tarpeeksi kannattavuutta. Missä mättää? Luulen tietäväni vastauksen. Nyt kuulolle!! 

On oikeastaan aika helppoa laittaa yritys pystyyn. Mutta se, mikä vasta näyttää todellisen motiivin ja valmiuden tehdä oikeasti töitä "hyvän eteen" on se, kuinka pitkäjänteisesti ja kokonaisvaltaisesti sille omistautuu. Pelkkä ilo, flow, hyvät arvot ja aikomukset eivät riitä, mikäli ei olla valmiita panostamaan liiketoimintaan. Ja liiketoiminta tarkoittaa ihan kaikkea markkinointiosaamiseen panostamisesta työtilojen siivoukseen. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos yksi osa-alue ei ole kunnossa, ei yrityksellä ole pitkäaikaista menestystä.
Jos koittaa pyörittää yritystä "toisella kädellä", "silloin ku on aikaa" tai panostaa siihen "sitten joskus" menestyksettömyys on taattu.



Etenkin nyt, kun kilpailua alkaa olla myös näillä aloilla on erittäin tärkeää panostaa yrityksen perustoimintoihin, monesti juurikin pitkäjänteiseen markkinointiin, joka tuo niitä asiakkaita on jäänyt monelta yritykseltä puolitiehen. Ei ole kunnollisia nettisivuja (ei- pelkkä FACEBOOK-ryhmä ei riitä), jos itsellä ei ole kokemusta/osaamista, ei ole palkattu ihmisiä kehittämään yrityksen markkinointia. Monilla ei edes ole missiota. Mihin me pyrimme pitkällä tähtäimellä tai missä me olemme 2,5 tai 10 vuoden päästä - on todella olennainen kysymys, joka on monella pimennossa.

Sen sijaan eletään jatkuvalla selvitytymis- ja toivevyöhykkeellä. Yritetään selviytyä yritystoiminnan byrokratiasta, vaikka samalla perhe-elämässä ja toisessa "oikeassa" työssä on ongelmia (!!!), toivotaan, että asiakkaita tulisi, vaikka mitään ei tehdä näkyvyyden edistämiseksi. Ei. Pelkkä erityisyys ja hyvyys ei riitä, koska "luomu"-hakusanalla tulee googlatessa jo 1 3700000 tulosta. Sen sijaan pienelläkin panostuksella pitkäjänteiseen markkinointiin ja näkyvyyteen voi saada - ja saa varmasti paljon hyötyä. Siihen laitetut rahat tulevat monin kerroin takaisin, jos yrityksen muut toiminta-alueet ovat kunnossa.

Nyt olisikin kysyntää aktiivisille markkinointiosaajille, jotka kontaktoisivat näitä "uuden alan" toimijoita ja auttaisivat heitä alkuun, jotta yritystoiminta olisi kannattavaa pitkällä aikavälillä. Me voisimme periaatteessa tehdä kokemuksemme myötä kyseistä työtä mieheni kanssa (niinkuin montaa montaa muutakin), mutta elämä johdattaa meitä toistaiseksi kasvamaan muiden asioiden parissa. Mutta se, mitä voimme tehdä auttaaksemme ihan jokaista on oman mission löytäminen.

Koska kun ihminen tietää, mitä elämältä haluaa, hän usein myös toimii oikein ja ekologisesti työelämässä. Autamme ihmisiä menestymään omassa elämässään - eikä työ (tai parisuhde) ole siitä mitenkään erillinen. Kun tietää, mitä haluaa, mitkä omat tarpeet ja vahvuudet ovat ja miten täytämme positiivisin tavoin juuri meidän tarpeitamme olemme jo todella pitkällä.

15.3.2013

Pastöroitu unelma

Miljoonakatsojia keräävän Voice of Finlandin mainostauolla esitettiin vastikään mainos, joka sai kynäni sauhuamaan pitkästä aikaa. Mainos oli aivan liian pitkä, tunteisiin vetoava, syvälle ihmisten tajuntiin menevä ja aivan liian hienosti ja kalliisti toteutettu. Mainos kertoi pikkupojasta, jolla oli unelma jääkiekko-staraudesta. Kukas muu, kuin Teemu Selänne oli auttamassa poikaa unelman toteuttamisessa. Mukaan oli tempaistu vielä muutamia muita staroja vahvistamaan sanomaa. 

Eli mikä on se juttu, jonka avulla pienen unelma käy toteen? Mikä tie vie starauteen, menestykseen ja onneen? Mikä konkreettinen väline on se, jolla saamme supermiehen voimat ja valloitamme maailman?

Maito

Anteeksi mitä? Kyllä, kuulit aivan oikein.

Ja vieläkö näitä mainoksia oikeasti tulee? Ollaanko edelleen 90-luvulla?

Vieressäni istuvalle puoliskolleni mainoksen sanoma oli aikoinaan liiankin tuttua ja sen aivopesemät seuraukset ja vaikutukset tuntuvat hänen - nuorempana aktiivisesti jääkiekkoileen ja urheilumenestyksestä haaveilleen - kropassa edelleen päivittäisinä suolistovaivoina. Kyllä. Hän uskoi lapsuuden sankariaan ja nuoruuden idoliaan Teemu Selännettä, joka jo vuosia sitten totesi, että "Maito ei mene päähän, maito menee jalkoihin" joka viittasi siihen, kuinka nopeasti luistin luistaa maidon voimalla.


Usko oli niin suurta, että hän nautti päivittäin vähintään litran maitoa. Ei vain silloin tällöin vaan päivittäin, jopa reilun 10 vuoden ajan. Ei siinä mitään, jos satoja (ehkä jopa tuhansia) litroja nautittu maito olisi ollut aitoa ja alkuperäistä maitoa, joka on monelle ihmiselle jopa kohtalaisen sopivaa, mutta ei. Vatsaan on kaadettu litrakaupalla pastöroitua, homogenoitua, entsyymitöntä "maitoa" ja lisäksi muita maitotuotteita, joista on vielä poistettu luonnollinen rasva. Ei ihme, että ruoka ei enää sulanut.

Kävimme parin vuoden takaisella Intian visiitillä tapaamassa kolmea eri lääkäriä eri puolella maata ja he kaikki totesivat yksiselitteisesti miehen suolistovaivoihin viitaten: "Oletko kenties juonut paljon maitoa?". He tunsivat sen lukemalla hänen pulssiaan.

Maito ja siitä saadut seuraukset vaikuttavat hänen kropassaan edelleen, vaikka hän ei ole käytännössä juonut maitoa moneen vuoteen. Jos suolistoa ja sen kapasitettia on ärsytetty lukuisia vuosia, ei sen korjauskaan tapahdu hetkessä. Ja kyllä; bakteerikanta on mittausten mukaan kunnossa, vitamiinitasot ja rasvahapot myös. Jokin kuitenkin brakaa. Ja nuoruuden unelman toteutumattomuuskin on käyty läpi jo aikaa sitten. Elämäntehtävä olikin saada itsensä kuntoon (ja projekti siis jatkuu edelleen) ja sitten auttaa muita. Pitkällä jo ollaan, mutta matka jatkuu...

Mieheni tietää monia urheilevia, jotka ovat kokeneet vastaavaa. Ongelmia voi tulla myöhemmin, vaikka ne eivät heti näy. Pystyihän hänkin elämään ja peittämään oireensa hyvin pitkälle aikuisuuteen. Kuitenkin ne määrät, mitä jo lapsesta asti suositellaan nautittavan näitä epäluonnollisia maitotuotteita, ovat älyttömät. Tämänhetkisellä näkemyksellä en aio juottaa lapselleni pastöroitua ja pitkälle prosessoitua lehmänmaitoa. Annan hänelle mahdollisimman pitkään omaa maitoani, joka on täydellistä ja hänelle tarkoitettua. Hapanmaitotuotteita annamme jonkin verran, mutta virallisia suosituksia vähemmän. Ruokavalio on sama, kuin omamme. Onneksi tarjolla on kehon tulehdustilaa ja limaneritystä ei-lietsovia vaihtoehtoja, kuten Ruohonjuuresta saatava vuohen raakamaito ja tavallisista kaupoista löytyvä luomu riisi- tai kauramaito. Kalsiumia saamme paljon kasvikunnan tuotteista; siemenistä (mm. siemenmaidot, smoothiet ja kastikkeet) ja vihreistä lehdistä ja laadukkaista lisäravinteista. Kalsium ei muutenkaan ole top-listalla ravinteiden tärkeysjärjestyksessä näkemyksemme mukaan vaan enemmänkin sen loppupäässä.



Loppuun pieni lainaus "Uusi päivä" - kirjastani aihetta sivuten:

"Maitotuotteet ovat alunperin alkaalisia (emäksisöiviä), mutta monilta puuttuu maitoproteiinia pilkkova entsyymi, mikä aiheuttaa allergioita. Pastörointi muuttaa ruoan ominaisuuksia ja tuhoaa hyviä bakteereita. Kun vastasyntyneelle vasikalle annetaan emonsa maitoa pastöroituna, vasikka kuolee viimeistään kolmen viikon kuluttua!"

Ihminen kestokyky on aika vahva, mutta mitä jos saisimme heti alusta lähti sellaista ravintoa, joka on meille luontaista?

5.3.2013

Psyykkinen ja henkinen valmennus vanhemmille

tai tuleville sellaisille! Nyt todella tarpeeseen tuleva valmennusmainen luento Steiner-koululla Tampereella 19.4 klo 17-19.30.  Ks. Facebook tai tule paikalle. Sopii erityisesti jo aiemmilla vauvaluennoilla olleille, mutta muillekkin!


Mitä halut lapsesi perivän sinulta?
Mielen älykkyyden ja tunteiden positiivisen voiman?

VAI...

Ylikuormittuneen mielen rakenteet ja negatiivisen tunnekuorman?


Vanhemmuus herättää meissä tunteita, mutta minkälaisia tunteita? Yksi rakastuu oitis, toista jännittää ja pelottaa, kolmatta innostuttaa ja ihastuttaa, mutta miksi neljäs on välinpitämön tai jopa vihainen? Mistä tunteet tulevat ja miten voin vaikuttaa niihin?

Miksi toisissa parisuhteissa lapsen tulo vahvistaa suhdetta ja syventää siinä koettuja rakkauden tunteita? Miksi joskus käy päinvastoin?

Miksi toiset vanhemmat ajautuvat jatkuvasti riitoihin toistensa ja lastensa kanssa? Mitä tekevät tai ajattelevat toisin vanhemmat, joiden suhde toisiinsa ja lapsiinsa kukoistaa tilanteesta ja kasvuvaiheesta toiseen?

Luennolla tarjolla työkaluja ja harjoituksia:

* Tunteet – regointi vs. päämärätietoisuus
* Syvempien tarpeiden täyttäminen – positiiviset- vs. negatiiviset tavat
* Arvot ja uskomukset vanhempana – yhteistyö ja synergia* vs. riidat ja konfliktit (*Synergia = enemmän kuin osiensa summa!)

Valmennuksessa työskennellään seuraavien aihepiirien parissa:

- Pinnalliset halut saavat meidät useimmiten reagoimaan ajattelemattomasti. Luonnollisten tarpeiden täyttyessä reagointi vähenee ja tasapainoinen toiminta lisääntyy. Mitä positiivisia, mitä negatiivisia keinoja sinulla on täyttää omat, puolisosi ja lapsen perustarpeet?

- Riidat ja konfliktit syntyvät ihmisuhteissa (vanhempien kesken) ja vanhempi-lapsi suhteessa eriävistä arvoista ja uskomuksista – tiedätkö mitkä ovat sinua ohjaavat arvot ja uskomukset?

- Lapsi perii vanhempiensa tunneympäristön* – millaisen tunneympäristön* haluat lapsesi perivän sinulta ( *Tunneympäristö = Säännöllisesti koetut tunteet)

-Vanhemmuus – loputon kasvun ja antamisen mahdollisuus.

TERVETULOA!

Hinta: 25€
Vetäjänä: Heikki Harju
Mukana: Heidi Kuusisto